Blogihaaste; kymmenen asiaa joista pidän

Nappasin blogihaasteen täältä, koska se vaikutti oikein mukavalta ja kiinnostavalta haasteelta. Eli nyt kerron kymmenen asiaa, joista pidän. Kuvissa samalla Tampereen Laikun näyttelyn antia sellaisilta taiteilijoilta kuin Maria Mughal, Ville Heimala & Aino Eeronheimo, sekä Hans-Peter Schutt. Näyttely on auki 17.11. saakka.

1. Mikä on kaikkien aikojen lempikirjasi?

Huh, tämäpä on vaikea! Merete Mazzarella on kyllä yks ehdoton suosikkikirjailijani ja ihania ovat myös esim Enni Mustosen sarjat. Tykkään sikana tieteellisistä kirjoista ja self helpistä. Ja kukapa voisi vastustaa muistelmia! Montgomeryn Anna-kirjat vetoaa yhä edelleen, 40 vuoden jälkeenkin. Joten mikä on kaikkien aikojen lemppari?! Vetäisenkin tähän yhden kirjan, joka oli lapsuuden suuri rakkauteni, mutta jota olen lukenut vuosien mittaan yhä uudelleen ja aina rakastan sen tunnelmaa! Eikö se silloin mene parhaiten ’kaikkien aikojen lemppariksi’? Se on nimittäin Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu.

2. Mikä biisi saa sinut hyvälle tuulelle?

Ohhoo, ei yhtään helpompi kysymys! Varsinaisesti en himoitse musiikkia ja olenkin (monesti) sanonut, että voisin elää loppuelämäni ihan hyvin ilman musiikkia. Mutta kuitenkin ne kappaleet, jotka kolahtaa, ne yleensä kolahtaa aika lujaa. Mutta mikä olisi se one and only? Olavi Virta? Harmony sisters? Ratsia? Kollaa kestää? Vivaldi? Lauri Tähkä? Dingo? Voi hyvänen aika. Tarkasti miettien melkomoinen osa mun lempibiiseistä on jotenkin surumielisiä ja ne saa enemmän haikeaksi kuin hyvälle tuulelle. Niin kuin nyt vaikka ”Mun sydämeni tänne jää” jonka ystävä lauloi äitini hautajaisissa. Hyräilen sitä itsekin silloin tällöin. Tai Lauri Tähkän ”Pitkät pellot”, jota vasta laulelenkin, kun pääsen lakeuksille! Jos nyt otan saman logiikan kuin edellisessäkin kysymyksessä, että se on biisi, sta tykkäsin jo lapsena ja josta tykkään yhä, eikä siinä oikeastaan ole hitustakaan haikeutta. Se on Katri Helenan Puhelinlangat laulaa! Siitä mulle tulee mieleen aina se, kun lapsena kuljettiin radalla ja langat surisi hauskasti. Luulin, että se johtuu siitä, että mumma puhuu Saima-tärille just sillä hetkellä. Se tuo muistojen hymyn suupieleen.

3. Mikä on suosikkiruokasi?

Nykyajan takia tekis mieli sanoa, että no liha ja etenkin helvetin iso ja rasvanen joulukinkku ja sen nahka! Mutta koska se on harvoin syöty herkku, en valitse sitä tähän. Ravintoloissa valitsen usein jonkun vähän erikoisen, jonkun harvinaisemman, jopa jonkun sellasen, jota en ole ennen syönyt. Nykyään meen aika usein sushibuffettiin. Kaikkien aikojen makuupeudet tulee äitin keittiöstä (voi ne ihanat jänispaistin kaikki osat ja peltopyyt ja fasaanit ym) mutta oska ne on menneisyyttä, niin koetan valita jonkun, jota syön mielelläni kautta aikain, jota osaan tehdä itekin ja joka natsaa. Melkein sanoin jo että ’kropsu’, mutta sanon kuitenkin, että liha-makaronilaatikko! Tein sitä juuri viime viikolla, olen tehnyt sitä kautta aikain ja tykkäsin siitä jo kouluruokailussa. Se on semmonen perushyvä. Ei mikään ’paras ruoka ikinä’, mutta kotoisen varma valinta.

4. Kuka on esikuvasi tai idolisi ja mitä olet oppinut häneltä?

Mulla on idoleita melko hillitysti. Vai onko? Jos se on joku, jota fanitan, niin onhan niitä! Muusikoita, taiteilijoita, runoilijoita, arkkitehteja, fyysikkoja, kirjailijoita… mutta ei heistä läheskään kaikki ole esikuvia. Oikeastaan esikuviksi on muodostuneet sellaiset henkilöt, jotka ei edes ole julkkiksia. Enemmän siis moni esivanhempi tai muu sukulainen on mun esikuva, kuin joku julkkis. Vaikka ensin ajattelinkin, että tämä on selvä, sehän on Edith Södergran… mutta ei se oikeastaan ole. Vaikka hänkin hiukan on, olen lukenut suunnilleen kaiken, mitä hänestä on lähivuosikymmeninä kirjoitettu ja fanitan häntä ja haluaisin tutustua häneen! Mutta esikuva? Taidan valita tähän henkilön, joka hämmästytti mua lapsena hyväntahtoisuudellaan, pirteydellään, nuorekkuudellaan, lapsirakkaudellaan ja suloisuudellaan. Hän on pieni mummo, joka kävi meillä joskus sukuloimassa ja hänen luona me kävimme pari kertaa. Hänen elämäänsä mahtui uskomattomia tragedioita. Häntä jäin kaipaamaan syvästi, vaikka hänen kuollessaan olin teini ja teiniä kai eniten kiinnostaa muut asiat kuin joku tuonilmaisiin mennyt mummo. Hän on isoäitini sisko Aili. Hän hyppi naurua meidän lasten kanssa paljain jaloin sepelipihalla, kun ikää oli melkein 80. Hän oli tarmokkuuden ja lempeyden ruumiillistuma.

5. Mikä on paras lomakohde, jossa olet käynyt?

En ole koskaan ollut aurinkolomalla tai sen tyyppisissä turistirysissä. Joten sana ’lomakohde’ on mun kohdalla aina jotain ihan muuta. Missäs mä olen seikkaillu… Norjassa, Virossa, Islannissa, Venäjällä, Saksassa, Ranskassa… En sanoisi tätä kyllä yhtään ’lomakohteeksi’ sillä se sana tuo mun mieleen aivan eri tyyppisiä asioita, mutta koska olin lomalla ja se oli matkakohde, niin sitä tässä varmaan tarkoitetaan. Valitsen Paanajärven, joka on Venäjän Karjalassa Suomussalmen korkeudella, vähän yli puolen välin matkalla Suomen rajalta Vienanmerelle. Siellä käynnistä on melkein 20 vuotta, mutta sinne kaipaan tasaisesti takaisin yhä vaan. Tuskin sinne kuitenkaan koskaan enää pääsee, (poliittisten tilanteiden takia) en ainakaan usko. Mutta siellä tuntui siltä, kuin olisi astunut 1940-luvun Suomi-filmiin. Talot oli hirsitaloja, jopa ne uudet jotka oli vasta rakenteilla. Lehmiä, lampaita, kanoja, kissoja ja koiria käyskenteli pitkin kylänraittia. Mummo, jonka luona yövyimme, tarjosi meille savusaunaelämyksen. Muistan miten seisoin siellä joen rannassa ja kuuntelin ihmeissäni, kuinka käki kukkui toista sataa kertaa yhtäjaksoisesti. En tiedä miten sen kylän on käynyt. Kaikki mummot on tietysti kuolleet, mutta asuuko siellä paljonkaan ihmisiä enää? Nuoret sieltäkin halusivat muuttaa Moskovaan tai Pietariin. Kukapa haluaisi elää yksinkertaista menneen ajan elämää ulkohuusseineen, kun lääkäriin ja apteekkiin on ties miten paljon matkaa. Kauppa ja kirkko siellä taisi olla ja ehkä kylätalo. Mitäpä sitä muuta. Minä kyllä tykkäisin asua siellä, ellei sen maan hallinto olisi niin perseestä.

6. Mikä on kaikkien aikojen lempielokuvasi?

Voi hyvää päivää, tää on ehkä vaikein kysymys! Visuaalisena ihmisenä elokuva kolahtaa paaaaljon enemmän kuin pelkkä musiikki. Ja niitä parhaista parhaita on kyllä monta! Titanic, Henkien talo, Intohimon tuulet, Paistetut vihreät tomaatit, The Great Gatsby, Dressmaker, The Others… miten näistä voi valita parhaan? Olen nähnyt jokaisen useita kertoja ja nautin niistä aina todella! Titanic on klassikko, kaunis ja herkkä! Henkien talo on osin tositapahtumiin perustuva, jonka olen lukenut myös kirjana ja sehän on aivan uskomaton tarina Chilestä monen vuosikymmenen ajalta, loistonäyttelijöiden tähdittämänä. Intohimon tuulet on parhaita rakkauselokuvia ikinä! Paistetut vihreät tomaatit ottaa ihan sydämestä, niin suloinen ja raastava sen tarina on! Ja mikä söpö mummo siinä on…! Gatsby on visuaalisesti järjettömän kaunis ja tarinaltaan ihana! Dressmaker on sekin kaunis kuin peijooni ja tarina on sykähdyttävä ja vähän surullinenkin. The Others on jopa hyytävä ja mielen muljauttava elokuva! Ja sitten kotimaisista tykkään tosi monista vanhoista Suomi-filmeistä, kuten Juha, Niskavuoret, Ratavartijan kaunis Inkeri… ja sitten uudemmista kotimaisista Kulkuri ja joutsen, monet Kaurismäet, Häjyt, Lakeuden Kutsu, Pohjanmaa… ja uusista Härmä, Sisu… Että jos näistä on pakko valita, niin ulkolaisista ottaisin The Great Gatsbyn ja kotimaisista Pohjanmaan. 

7. Mikä on suosikkivuodenaikasi ja mitä rakastat siinä eniten?

No kesä! Helpoin kysymys ikinä! Kesän vehreys, lämpö, kurjet ja joutsenet, usva ja iltarusko, lämpimät valoisat yöt!! Ihanaa on se, että ei tarvii pukea kymmentä kerrosta vaatteita mennäkseen postilaatikolle. Että kauneutta ryöppyää koko ajan joka puolelta; perhosia, lintuja, siilejä, oravia, vilja kasvaa, kukat kukkii ja tuuli on lempeä. Kesän äänet ja tuoksut! Tupasvilla ja suopursu! Voi vaan aamulla avata oven ja istua portaille ja kaikki tärkeä on siinä.

8. Mikä tv-sarja on vienyt sinut täysin mukanaan?

Jassoo. Me katotaan aika paljon reality-sarjoja, kuten Petolliset, Suomen kaunein koti, Maajussille morsian, Rikkaat ja rahattomat, Farmi, Kirjolla, Amazing Race, Latela, Legomasters, Sukuni salat, Talot huokuvat historiaa ja Elämäni biisi. Mutta näistä en valitse sitä parasta ihaninta sarjaa, jota voisin katsoa loputtomiin. Päin vastoin monissa lemppari-realityissä ärsyttääkin monesti joku juttu, jota taas kuvitteellisissa sarjoissa ei tapahdu. Ehkä siksi, kun tietää niiden olevan keksittyjä. Yks sellanen sarja on, johon en kyllästynyt lainkaan. Sillä joskus alan kattoa jotain sarjaa ja sitten se jotenkin latistuu tai muuttuu liian överiksi, ettei sitä pysty enää kattomaan. Niin kävi Outlanderin kanssa. Eka kausi oli hyvä ja ehkä tokakin olis viä menny jotenkin, mutta äh. Se meni liian sfääreihin. Kas kun ei ufot astuneet kuvaan mukaan! Niin, elikkä se mun lemppari on siis Downton Abbey. Siinä sarjassa jaksoin kattoa niitäkin, jotka ei olleet kovin kivoja henkilöitä. Ne oli jotenkin realistisia, sillä eihän kukaan ole aina kiva. Ja joku viä vähemmän ku toinen.

9. Mikä on suosikkiliikkeesi kuntosalilla?

Voi voi, siitä on kyllä tosi kauan ku oon käyny viimeks kuntosalilla. Siis niin monta vuotta, että en edes muista! Yleensä poljin kuntosalilla kuntopyörällä, kävelin sillä kävelymatolla ja olin soutulaitteessa. Ja parilla kolmella muulla laitteella, enkä muuta ees osannu. Mutta koska se on vähän jäänyt, niin valitsenkin ovelasti ihan toisen kuntomuodon, eli vesijumpan! Siellä tykkään lyhyistä ja nopeista treeneistä, kuten vaikkapa käsitreeni, etenkin nyt, kun kädellä voi taas tehdä kaikenlaista!

10. Mikä on kaikkien aikojen paras lahja, jonka olet saanut?

Tämä on mun mielestä oikeastaan vähän tyrmistyttävä kysymys. Ensinnäkin olen hyvä unohtamaan lahjoja, mutta myös koska ei niitä lahjoja voi oikein asettaa samalle viivalle. Vähän kuin kysyis, että mikä on paras taideteos (mukaanlukien kuvataide, veistotaide, arkkitehtuuri, musiikki, kirjallisuus, muotoilu…)! Siksi suostun sanomaan vain muutamia, jotka on isosti lämmittäneet sydäntä vuosien saatossa, laittamatta niitä mihinkään järjestykseen. Monet kirjat, joita olen saanut lahjaksi jo lapsena; Tiinat, Muumit, Annat, Nancy, Edith Södergranin runot… olen myös saanut lahjaksi ihania vaatteita ja koruja, parfyymejakin! Kasvihuone on yksi uusimmista sykähdyttävistä. Itse tehtyjä ihania lahjoja olen saanut läpi elämän! Ja sitten tottakai isona asiana pidän aineettomia lahjoja, kuten sarjakortin avantouimapaikkaan tai aikaa yhdessä jonkun tekemisen merkeissä. Olipas näitä kaikkia hauska miettiä! Ottakaa koppia jos haluatte.