Huomasin, että mun ansiosidonnainen loppuu ensi tiistaina! Nyt jo! Luulin, että elellään joulukuun lopulla kun se tapahtuu. No, haen Kelasta päivärahaa ja pelkäänpä, että siihen tulee joku mietintäaika ja pahimmillaan joku alkukarenssi (vaikka en usko) ja saan rahaa seuraavan kerran joskus joulun jälkeen. Onpa kiva.
Se tarkoittaa sitä, että tulot romahtaa. Ne myös romahtaa silloin kun palaan osa-aikatöihin, verrattuna siihen, mikä palkkani + ansiosidonnainen oli ennen saikkua. Viime vuoden alussa ryhdyin täyttämään tilikirjaa, eli pitämään silmällä menojani käymällä kerran kuussa läpi kuitit ja laskut. Siitä näkee kätevästi missä mennään ja mikä on ongelmakohta. Mun ongelmakohta on selkeesti kategoria ’jotain kivaa itelle’ johon oon määritellyt max 40€/kk, mutta välillä näkyy levähtävän pariinkin sataan. Kun keväällä ostin kalliit merkkilasit, oli tämän kategorian summa törkeän iso! Rakastan myös ostaa kirjoja divarista. Ja välillä tulee ostettua joku hajuvesi tai muu juttu. Ei saisi.
Ruokakaupassa pitäis myös olla tarkempi! Nyt on pakko vääntää hanaa soukemmalle ja esim lopettaa jokapäiväiset energiajuomat. Olen suunnitellut, että max 4 viikossa on alkuun jees ja myöhemmin vähemmän. Murukahvia pitää vähentää ja juoda teetä, jota mun kaapit pursuaa jo valmiiksi. Karkkia ostan nykyään satunnaisesti, enemmän mun tekee mieli vaikka chipsejä. Siis ei niitä enää.
Sitä paitsi joulu on tulossa ja suklaa maksaa maltaita nykyään. Ehkä pitää ostaa vain jokunen suklaa Lidlistä. Se hirvi, joka ostettiin pakastimeen muutama vuosi sitten, alkaa olla syöty, eikä meidän perheestä kukaan pysty enää fyysisesti metsämieheksi. Lihaa ei silti olla jättämässä pois. Se tarkoittaa jatkossa halvinta lihaa ja tölkkikalaa, sekä broilerinkoipia. Harmi.
Jostain pitää saada myös innostusta keittokirjojen uudelleenkäyttöönottoon. Jouluksi olenkin katellut jo muutamia reseptejä. Kaupungissa hengailu tulee jäämään vähemmälle ja ainakin rahankäyttö siellä pitää suitsia minimiin. Vaatteita, kenkiä ja laukkuja en aio ostaa ensi vuonna, koska niille ei ole todellista tarvetta. (Tämän vuoden ostoksista kerron vuoden lopussa.) Jotain pitää alkaa myydä.
Puhelinlaskuja pitää pienentää ja toivoa, ettei lääkärikäyntejä tule tiuhasti. Joku lääkärin puhelukin maksaa 40€, ja se tuntuu kyllä sikamaiselta! Uimahallirannekkeen tarviin, mikäli Tampereen kaupunki niitä vielä ensi vuonna myy. Tämä vuosi oli kokeilu. Bussimatkoihin menee rahaa yllättävän paljon, joten täytyy ladata ainakin Treen kaupungin bussikortti, koska sillä maksaen kulkeminen on halvempaa kuin lipun ostamalla tai pankkikortilla maksaen. Nekin tosin kallistuu ensi vuonna. Työmatkat pitää edelleen maksaa käteisellä, koska osa-aikaisesti kulkien matkoja tulee liian vähän, jotta kannattaisi ostaa kuukausikorttia. Ajokorttia mulla ei ole ja autoilu vasta maksaisikin!
Helsinginmatkoja pitää todella harkita! Hotelleihin ei voi vaan mennä. Lapsuudenmaisemiin aion yhä matkustaa säännöllisesti, koska se on mun mielenterveyden reunaehto. Junaliput pitää siis ostaa mielellään jo paria kuukautta ennen, koska silloin ne on tosi halpoja. Ravintoloihin meno on luxusta, joka saa jäädä. Kaupungissa on pakko syödä joko kaupan halvinta eväsleipää tai sitten dyykata.
Köyhän ilonaihe veronpalautukset meinataan lopettaa. En tajua miten se systeemi sitten toimii! Ei tarvii ihmetellä miks joulumyynti sakkaa. Viikottain kuulen uusista irtisanomisista ja lomautuksista. Olen ainakin 15 vuotta odotellu, että yhteiskunnan taloudellinen syvänne loppuu, mutta se on vain jatkunut ja jatkunut ja nyt se vasta syöksyykin. Samaan aikaa koti on kuin pommin jäljiltä ja remppa venyy ja venyy, syövän uusiutuminen mietityttää, Kiina ja Venäjä katkoo kaapeleita ja levittelee käsiään ’ei me mitään olla tehty’… Välillä väsyttää tämä kaikki aika syvästi! Enkä silti ole pahimmassa ahdingossa oleva henkilö, en likimainkaan.
Kuvissa Rajataiteen yhteisnäyttely ”Lähde” Tamperelaisessa Galleria Rajatilassa elokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti