Voi luoja, mä voisin katella ’Suomen kaunein koti’-ohjelmaa päivät pääksytysten! Vaikka oon kyllä ihmetelly tuomareiden intoa jaella kymppejä lähes kaikelle. Oikeastiko ne tykkää siis kaikesta? ”Täällä oli kyllä todella tyylikkään väljää” ja sitten ”täällä oli ihana runsaus!” Whaat? No olkoon. Ite katton kriittisenä ihmisten tekstiilien käyttöä. Joka ikinen kerta muistan sanoa vieressäni sohvalla kököttävälle miehelle, että ’kato! Tuollakaan ei oo verhoja!’ Ja se kuulostaa melkein syytökseltä. Mä jakelen pisteitä kotisohvalta kodikkuuden perusteella. Nykyään on hyvin tavallista laittaa vanhakin koti liiaksi karsimalla ihan jonkun gallerian näköiseksi. Ei isoja pisteitä. Saan myös syyhyn joka kerta kun huomaan, että koti on kuin toisinto tuhannesta sisustuslehdestä. Kaikki samat klisheet kuin jo kymmenen vuoden ajan jokaisella trenditietoisella. Suurimmat puistatukset tulee siitä, että ihanat vanhat talot onkin sisältä pilattu moderneiksi. Se on kuolemansynti! Pistämättömällä vainulla hokaan heti, kun koti on kodikas ja siellä on lämmin tunnelma. Sillä tavalla mummolatyyliin; kerroksellisesti eri aikoina perittyjä, saatuja, hankittuja ja dyykattuja huonekaluja ja esineitä. Semmoisessa kodissa ei ole vitriinin täytteenä 24 hengen astiastoja, tuskin edes neljän. Mutta sen sijaan löytyy elämän hehkua. Sellaista, kun työpäivän jälkeen tulee kotiin, niin voi käpristyä sohvalle fällyihin ja tulee lämmin pelkästään jo kotia katsellessa. Oliskohan meillä mahkuja…?
2 kommenttia:
Täsmälleen samaa mieltä kanssasi Thilda !Sisustuslehtien kopiot ovat puistattavia plagiointeja. Ainakaan maskuliinipuolisko meistä ei sellaisessa viihtyisi. Myös steriiliys kuuluu pelkästään sairaalamaailmaan. Terv Double-P
Double-P; Just! Juuri näin. Ne steriilit on sellasia, että mulle tulee kylmä pelkästään katsellessa. Sanon niitä ’veroviraston aulaksi’ tai ’Kelan odotushuoneeksi’ (puistatus!!) 😜🥶
Lähetä kommentti