En pysty oikein tajuamaan sitä, että milleniumista (jonka muista hyvin - muistan jopa mitä ruokaa laitoin sinä iltana ja se oli niin hyvää, että ajattelin laittavani sitä uudelleen ihan pian… no en ole laittanut - vielä) on jo neljännesvuosisata! Asuin vielä kerrostalossa Tampereella, enkä ollut vielä tavannut miestänikään. Se kaikki ei tunnu mahdolliselta, koska minä en kyllä ole vanhentunut neljännesvuosisataa siitä hetkestä. Ja silti olen! Mikä tätä maailmankaikkeutta vaivaa? Heti kun alkaa tuntua siltä, että tässähän voisi elellä vaikka 120-vuotiaaksi, että kaikki on vasta alussa, niin ryhdytään muistuttamaan, että kuules kaikki on ohi nopeammin kuin ehdit tajutakaan. Minä täytän ensi keväänä 54, yhtä paljon kuin minun äitini oli tullessaan isoäidiksi! Minusta minun äitini oli siinä iässä kyllä vähän aikuisempi kuin minä nyt… ei hän ainakaan notkunut irtokarkkihyllyillä ja kuljeksinut energiajuomatölkki kädessä!
Minun lapsuudessani ihan tuttuja poliitikkonimiä olivat Kekkonen, Vennamo ja - Jimmy Carter, (se joka just kuoli 100-vuotiaana) vaikkapa. Nykyinen presidenttimme oli kolmivuotias kun minä synnyin. Sodasta oli 26 vuotta. Kaksikymmentäkuusi vuotta?? Ziisus! Sotaveteraaneista nuorimmat olivat vähän yli nelikymppisiä. Peruskoulu ja minä olemme suunnilleen yhtä vanhoja. Minun syntymäni tienoilla maitolitra maksoi 78 penniä ja maailman väkiluku ylitti niukin naukin neljä miljardia.
Turvavyö tuli pakolliseksi kaikissa uusissa autoissa etuistuimilla. Postinumerojärjestelmä otettiin koekäyttöön. Suomessa järjestettiin ensimmäinen lottoarvonta. Apollo 14 laskeutui kuuhun, kolmantena miehitettynä kuulentona. Kouluviikko lyheni viisipäiväiseksi. Tampereen ja Seinäjoen välinen rataosuus avattiin liikenteelle; sitä ennen köröteltiin Haapamäen kautta Pohjanmaalle. Näsinneulan avajaisia vietettiin. Typpi Oy ja Rikkihappo Oy yhdistyivät Kemiraksi. Apollo 15 astronautit ajelevat kuuautolla kuussa. Lappuliisat aloittivat työnsä muutamissa Suomen kaupungeissa, esim Helsingissä ja Tampereella. John Lennonin Imagine ilmestyi. Walt Disney World avattiin yleisölle. Finlandia-talo valmistui. Valtatie 1-moottoritie Kirkkonummen Veikkolasta Lohjanharjulle valmistui. Liikenneturva perustetaan. Intel julkisti ensimmäisen mikroprosessorin. Eduskunta hyväksyy aborttilain. Homoseksuaalisuus laillistetaan Suomessa.
Siis mitä, olenko minä syntynyt 1700-luvulla?? Siltä tuo kuulostaa! Siis nuo kaikki on ikivanhoja itsestäänselvyyksiä, ei mitään ’mun elämän aikana tapahtuneita asioita!’ Tai sitten minä olen ikivanha fossiili, joka on luisunut esiin sedimenteistä jossain Siperian ikiroudan sulamisalueella. Olen maannut litissä siellä mammuttivauvan alla viimeiset 10 000 vuotta. Ilmankos on vähän raihnainen olo! Siis jos joku on suhteellista maailmassa, niin aika!! Hiukan kummallista. Miksi puuduttava työpäivä kestää kuusi vuotta, mutta puoli elämää meni jo kahdessa sekunnissa? Kaikki muukin tapahtuu samaan malliin. Ensin (kun olet lapsi) kaikki on edessä ja maailma on kehityksen huipulla. Sitten kun räpäytät kerran silmiäsi, niin koko planeetta ja avaruus on ryssitty roskilla, jätteellä ja nanomuovilla. Juuri kun luulit, että maailma kehittyy paremmaksi paikaksi, niin jossain kielletään naisia poistumasta kotoa, paitsi pakon edessä, jotta miesparkojen himo ei ryöpsähdä valloilleen.
No, mitä tästäkin nyt taas opimme? Tuskin yhtään mitään. Uskonnoista ja muovista pidetään lujemmin kiinni kuin ikinä. Kommunismista vasta pidetäänkin kiinni. Sodilla ratkotaan vallanhimoa ja tylsistymistä. Jos oikein huonosti käy, niin 25 vuoden kuluttua maailmassa on pari kolme suurvaltaa, luontoa ei juurikaan ja maailman kaikki naiset on suljettu talon ikkunattomiin huoneisiin joku säkki päässä. Siellä sitä sitten joku ihmettelee, että kuinka tässä näin kävi. Tai ihmettelee siihen saakka kun ajatukset skannataan ja sitten ei enää ihmettelekään ikinä mitään, kun tapetaan vääristä ajatuksista. Hupsheijaa vaan, sivilisaatioita tulee ja sivilisaatioita menee, mutta minäpä en oikein tiedä tykkäänkö enää yhtään tästä suunnasta, johon maailma näyttää nyt olevan menossa. Vastapainoksi teen tästä vuodesta herkullisen, ei kai tässä muuta voi.
6 kommenttia:
Mä täytän ens kuussa 60 (jos Luoja suo... ) ja onhan siinä vähän totuttelemista, että osaa kirjoittaa kutosen vitosen tilalle, mutta ei se muuten mitään muuta. Ja parempi kun ei mieti liian pitkälle eteenpäin. Alkaa vaan ahdistaa se fakta, että kyllä tässä ollaan puoliväli tätä lyhyttä elämää jo väkisinkin ylitetty, vaikka eläiskin 100-vuotiaaksi tai ylikin.
Jossain oli sellanen juttu, että jos tuntuu, että oman elämän aikana ei ole tapahtunut mitään historiallisesti merkittävää, niin kantsii kokeilla vähentää omasta syntymävuodestaan oma ikä ja miettiä sitten, mitä tulokseksi saadun vuosiluvun (joka mun tapauksessa olis vielä hetken 1965 - 59 = 1906) ja syntymävuoden välillä on tapahtunut, niin johan alkaa kuulostaa historialliselta :D. Ja aika on kuitenkin ihan yhtä pitkä.
Onneksi olkoon! ❤️ Mä luulen, että mullakaan ei muuta mitään, ei ole ikäkriisiä esim. Eli tosiaan parempi olla miettimättä sen enempää.
Oh, tuohan on hauska systeemi… eli mulle tulee vuosi 1917. No onhan sitä ainakin siinä tapahtunut järettömästi vuoteen 1971 saakka! Ja kyllä nytkin on. Vaik ei haluis, sitä kaikkee.
Minun mielestäni maailma on muuttunut ihan hirveästi omasta syntymävuodestani (1967). Neuvostoliitto hajosi, Berliinin muuri purettiin, Euroopan unioni perustettiin, valtioita katosi maailmankartalta, siirryttiin maksuvälineenä euroon, melkein kaikki asiointi muuttui digitaaliseksi. Elämme nyt ihan erilaisessa maailmassa kuin joskus 70- luvulla.
Joskus aivan huimaa tämä kaikki kehitys, joka ei ole välttämättä hyvä asia.
Mietin jo tässä iässä omaa vanhenemistani, sitä miten tule pärjäämään ja saanko apua iun olen vanha ja raihnainen. Täytyy myöntää, että tulevaisuus pelottaa.
Mutta nuori en haluaisi olla tässä ajassa. Lapsuus oli huoleton 70- luvulla ja nuoruus 80- luvulla se vasta oli jotain! t.Selja
Niin on! Kaikki tuo ja vaikka mitä muuta. Internet nyt esimerkiksi. Yhteiskunnan digitalisoituminen. Fyysisen rahan katoaminen (lähes), jne jne.
Kyllä tämä huimaa ja hirvittää. Pelottaakin! Mietin samaa kuin sinä, että saako jatkossa edes hoitoa enää?
Olen samaa mieltä siitä, että nuori en haluaisi olla. 70-luvun lapsuus ja 80-luvun nuoruus oli upeita aikoja!
Se mitä haluaisin, olisi aikamatkailu. Kävisin 80-luvulla ja siitä taaksepäin. 😊
Huvitti tuo, kun kirjoitit, että sinun äitisi ei ainakaan notkunut irtokarkkihyllyillä ja kuljeksinut energiajuomatölkki kädessä. 😂 Minusta tämä lause kuvastaa niin hyvin aikojen muuttumista ja sitä, miten itsekin koen itseni verrattuna edelliseen sukupolveen. Tunnen olevani välillä (lue: usein) ihan kakara vielä, vaikka pitäisi olla vastuuntuntoinen aikuinen. 🙈
No niinpä! Samoin koen minäkin! 😂
Ja samoin koki ehkä äiti verrattuna häntä edeltäneeseen sukupolveen, että hän esim katsoo elokuvia, lukee monenlaisia kirjoja, mutta ei esim veisaa virsiä ja pukeudu mustiin, kuten mun lapsuuden monet mummot teki. Ja äitin sukupolvi pukeutui housuihin, toisin kuin edellinen. Näin se elämä menee! 😄
Lähetä kommentti