Damastipellavaa eri värisävyissä…
Pinoittain valkoista damastiliinaa ja värillistäkin…
Kuosiin kudottua värillistä liinaa vuosikymmenten takaa…
Lakanoita; pellavaisia, puuvillaisia, pitsisiä, kirjottuja…
Painokangasliinoja…
Merkattuja (eli kirjottuja) liinoja pitsireunuksin…
Ja pelkkiä pitsiliinoja. Värillisiä, valkoisia, virkattuja, käpyiltyjä, nyplättyjä, reikäkirjottuja, tuntemattomilla tavoilla tehtyjä, isoja, keskikokoisia, pieniä, vielä pienempiä. Liinoja, lakanoita, pyyhkeitä, verhoja, seinäpussukoita paperille, narulle, korkille, pakettinappuloille… kirjansuojuksia, tyynynpäällisiä, pannumyssyjä, seinätekstiilejä, käsityöpusseja, pyyheliinatelineen suojaverhoja! Hengästyn vallan, mutta rakastan myös. Voiko tekstiilejä olla liikaa? Voi, herran jumala voi! Tai ehkä ei sittenkään. Koetan laittaa muutamia edes kiertoon ja käyttää loppuja. Käyttää heti kun konttori on valmis ja ruokailuhuone on jälleen entisellään, eikä niin kuin romuvarasto, kuten nyt! Läkähdyn näiden kaikkien ihastuttavien vanhojen tekstiilien huumaavaan pyörteeseen!!
2 kommenttia:
Kauniita ♡
Kiitos! 🥰
Lähetä kommentti