Kirja, josta on vaikea sanoa. En ole koskaan lukenut mitään tämänkaltaista. Finlandiavoittaja 2023. En mitenkään haali mitään voittajia lukulistalleni. Huomasin tuon merkinnän kannessa, vasta kun olin puolivälissä kirjaa. Puolivälissä eriskummallista tarinaa.
Ostin kirjan uutena divarista. Kansi ja nimi kiinnostivat. Takakansi herätti mielenkiinnon ja alun selailu tuntui hauskalta. Ja sitten koitti hetki, kun aloin lukea ja pureutua kirjaan. Hämmennys; mitä on tämä outo teksti, mistä tämä nyt kertoo… ahaa puhetta edesmenneelle äidille, siis elämän läpikäymistä monen polven osalta. Kipeitä asioita. Paljon kipeitä asioita! Henkien kanssa kommunikointia.
Alussa en oikein tiennyt miten suhtautua. Sivun 30 kohdalla pääsin jotenkin kiinni ja luin kirjan lopulta viikossa kokonaan. Mutta en vieläkään osaa sanoa, mitä siitä ajattelisin. Tai no, ainakin tämä on kirja, jonka laitan kiertoon, sillä en luule, että haluan sitä toiseen kertaan koskaan lukea. Niin paljon ankeaa tunnelmaa, niin paljon syytöstä, niin paljon sukupolvien traumaa.
Paljon työväenluokan ja punavankien tarinaa. En oikein tunne omakseni, vaikka meidänkin suvussa on Väinö. Silti tässä on hyvin vähän mitään, mikä puhuttelisi minua. Ei kirja silti huono ole. En jättänyt kesken, en harpponut ja kiirehtinyt. Virkistikin lukea erilaista tyyliä.
Mutta erikoisen tunnelman se jätti. En osaa muuta sanoa. Jos olet utelias, selvitä kirjan maailma ihmeessä itse. Jos olet avarakatseinen siitä, että voiko vainajien kanssa keskustella, lue ihmeessä. Mutta jos epäröit, selaa ensin kirjastossa.
4 kommenttia:
Täytyy ottaa kuunteluun tämä, onneksi voi aina lopettaa kesken jos siltä tuntuu. Kiitos siis vinkistä ^__^
Ihan samaa olen aina ajatellut omasta äidistäni : en sure kuolemaasi ,suren elämääsi ❤️
Jenni; Kuuntelu on ihan hyvä, jos ei ole varma tykkääkö… 👍
Ulrika; Surullista!
Lähetä kommentti