Perjantain parhaat palat

 

Eilen kävin ostamassa sitten sen uimahallirannekkeen vuodeksi! Saan mennä sillä uimaan vaikka kymmenen kertaa päivässä, jos ehdin, mutta vaikka menisin vain kerran kahessa viikossa, niin se tulisi halvemmaksi kuin kertalipulla uimassa kulkeminen. Nyt on vähän voittajafiilis! Ja sitä paitsi myös Kroisos-fiilis, kun tilillä on viis sataa ja risat Kelasta. Sillon kun rahaa tulee epäsäännöllisesti, etkä tiedä yhtään koska seuraavan kerran ja taskussa on enää muutamia kymppejä, niin sitä menee jotenkin aikamoiseen hätämoodiin. Ryhtyy miettimään, että mitä jos raha loppuu joku päivä kokonaan, että pitääkö alkaa varastaa ruokaa, vai mitä tässä pitää. Ostaa nauriinsiemeniä? Ei hullu ajatus sekään, sillä esim Venäjän Karjalassa on kaikilla siellä pihassaan kasvimaa. Kaalia ja kurkkua ja kaikenlaista ja kanoja tepastelemassa vielä päälle päätteeksi. 

Talojen pitäis olla myös sellaisia, että voi lämmittää vain yhtä tai kahta huonetta. Sellaisesta ei koskaan puhuta, kun mietitään kuka aiheutti ilmastonmuutoksen ja mitä kukin on nyt valmis tekemään tilanteen eteen. Niiskutetaan, että mummojen sukupolvet tuhosi kaiken, mutta ei ollenkaan tajuta, miten vähällä moni silloin oikeasti eli. Kokonainen monilapsinen perhe yhdessä tai kahdessa huoneessa oli ihan tavallista. Kenellekään ei tullut mieleenkään tepastella talvella paljain jaloin sisällä. Ja suihkua ei edes ollu olemassa. Aika harva olis oikeasti valmis samaan nyt. Maaseutu pullisetelee vanhoja taloja, joissa edelleen voisi asua säästömoodilla. Mutta miksi niin moni niistä on autiona tai pilalle rempattuja?

Tässä taas mentiin ’ennen oli paremmin’-moodiin. No ennen oli eri tavalla inhimillistä. Ei niinkään ryhmitelty ihmisiä, vaan jokainen loi persoonallaan sen statuksensa. Niin kuin sattumoisin myös Joonas Konstig tänään kolumnissaan hyvin sanookin. Allekirjoitan kyllä tuon sukupolveni kuvan. Ei se tietysti tarkoita sitä, että joka ikisellä oli juuri kaikki nuo kokemukset. Ei meidänkään luokalla monen pää pyörinyt vessanpytyssä. Mutta se kertoo ajankuvasta, yleisestä meiningistä. Ei nykyäänkään joka ikinen ole samanlainen kuin kaikki muut. Vaikka ilmeisesti moni haluais, että kaikilla olis sama mielipide kaikesta. No, niin ei tule tapahtumaan, paitsi mallimaa Pohjois-Koreassa.

Ennen oli myös jotenkin yllättävän väljää ja rentoa. Voitiin tepastella johonkin lähialueen mummolle kylään. Ei tarvinnu edes tuntea ennestään. Toki maalla myös vanhoja riitoja muisteltiin nuivasti vielä toisen ja kolmannenkin sukupolven ajan. Nykyään ei naapuria haluta edes tervehtiä, kun mitäpä ne meille kuuluu. Paitsi maalla tämäkin muutos on hitaampaa. Ja vuosikymmenien puhumattomuus ja mielenosoitus syntyy jo pelkästään siitä, että toinen lappaa kitaansa possua ja toinen tofua. Jotenkin on menny pieneksi se, mihin takerrutaan ja mistä vedetään herneet hanuriin. On muuten hauska kattoa dokkareita 60-70-luvuilta, jolloin Hesalaiset kommunistinuoret räyhäsi aika samalla tavalla kuin wokenuoret nyt. Ihan kuin niillä olis jotain yhteistä. Ainakin hyytävän tiukka pipo, jos ei muuta.