.

.

24.1.2025

Kalusteita paikalleen

 

Jestas, tätä hetkeä olen odottanut!


Ensimmäisenä nurkkaan tuli isoisäni isoäidin Matildan kapioarkku 1870-luvulta. Se oli ennen olohuoneen ovenpielessä ja voi jukra kuinka moni joko meinasi istahtaa siihen tai laski sille laukkunsa! Sen vuoksi päädyin sijoittamaan sen turvaan, ettei se joudu enää ajattelemattomien ihmisten käsittelyyn. Sen viereen tuli pieni kirjahylly, joka on nykyään keittokirjojen (niiden, jotka ei mahdu keittiöön), asuinpaikka.


Kirjahyllyn viereen tuli pieni Muurametyyppinen vanha hyllykkö.


Kirjahyllyn päälle sijoitin vanhan kaappikellon kaapin (ylösalaisin). Kellon olen purkanut siitä pois.


Kaappiin laitan ikiaikaisia nuken osia asumaan. Aika monen mielestä spooky, mutta minä tykkään! Kaikki nuket ovat sellaisia, jotka olen pelastanut kaatopaikkakuormasta.


Ja viimeisenä rivistöön tuli mumman vanha tuoli. Tämä oli millimetripeliä, sillä vain tällä tavalla liinavaatekaapin (kuvan ulkopuolella vasemmalla) ovi pääsee nyt kunnolla aukeamaan. Ennen se aukesi vain osittain ja voi hitto miten rasittavaa se oli! Nyt näyttää siltä, että olispa mukava asettaa hyllykköön pari designmaljakkoa, pari kirjaa ja pari valokuvaa, eikä mitään muuta. Mutta ensi kerralla näette mitä siihen oikeasti tulee! Myöskin olisi kiva, jos seinille ei tulisi mitään, mutta pelkäänpä, ettei sekään ole mahdollista. Tämmöistä on elämä, voi jestas!


11 kommenttia:

Arkisin | jenni kirjoitti...

Tuo tapetti on kyllä niin nätti ♡

Thilda kirjoitti...

Voi kiitos, mäkin niin tykkään! 😍 Hillitty, muttei tylsä, värikäs, muttei liian, kuviollinen, muttei rauhaton.

wilumiina kirjoitti...

Hienoja huonekaluja. Minä jättäisin huonekalujen tilaan väliä, korostaisi niitä. Multa jäisi muurame-tyyppinen hyllykkö välistä pois. Näin me olemme ihmisinä erilaisia.

Thilda kirjoitti...

Kiitos! Jos mahdollista, minäkin laittaisin vähän väljemmin. Mutta tuohon huoneeseen tulee vielä monta huonekalua ja kaikki on cm tarkkuudella mitattu ja mietitty. Muuallekaan ei mahdu. Oma vika, kun olen haalinut ensimmäiset 50 vuotta - nyt on vähentämisen aikakausi. 🙈

Ulrika50v.blogspot.com kirjoitti...

Kirjahyllyn ottaisin heti. Todella upea !

Thilda kirjoitti...

Oijoi! Se on kirppislöytö, eikä siinä enää ollut laseja ovina, mutta ei haittaa! Pienet hyllyt on mun mielestä ihania! 💚

Satu kirjoitti...

Ihanaa, kun tavarat alkavat löytää paikkansa. 😍 Kerkesin juuri ajattelemaan, että aika pelottava tuo nuken pää, kunnes sitten kirjoititkin, että monen mielestä spooky. 😅 Mulle on jäänyt traumoja yhdestä kauhusarjasta lapsuudesta, jossa jollain saarella oli nukkeja, jotka alkoivat elää (tai jotain sinne päin).

Thilda kirjoitti...

Niin on! Olen ihan tohkeissani! 😄
Joo, monille nuket (oikeastaan melkein kaikki on olleet sitä mieltä, joille olen noista puhunut) on pelottavia. Mulla ei ihme kyllä ole mitään sellasta fiilistä. Ehkä, koska olen heidän pelastaja! 😇

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin ihastuin kirjahyllyyn, kertakaikkisen kaunis kaluste! Ja minä myös kammoksuin kaapissa olevaa nuken päätä. Lapsena joskus katsoin vanhempien tietämättä lyhyitä kauhutarinoita (Twilight Zone tms.), ja siellä oli tappajanukke, siis sellainen sievästi puettu pienen tytön näköinen nukke, joka jotenkin aiheutti pahaa ihmisille. Sen jälkeen mikään ei ollut niinkuin ennen 😆

Anonyymi kirjoitti...

Niin, tuo äskeinen anonyymi on siis Katariina 😀

Thilda kirjoitti...

Voi ei, sielua myrkyttävä sarja! Mäkin katoin niitä, mutta olin hiukan vanhempi, joten kykenin ehkä ohittamaan tappajanuken pahan silmän! 😂

Kiitti, se hylly on kyllä karkki. Löysin joskus edesmenneeltä Pyynikin kirpparilta. Tai Amurin? Jostain sieltä kuitenkin. 😄