Tartuin tähän kirjaan viime vuonna Kauppakeskus Humppilan Lasin Auringon kirja- ja paperipuodissa. Sellaisessa pienessä kirjakaupassa, joita kollaan mielelläni ja joissa voisin viettää vaikka päiviä vanhalla jakkaralla kyhjöttäen ja eväitä syöden; ruisleipää, savulohta ja rucolaa…
Kiinnostuin kirjan kannesta ja nimestä. Tämä on jotain sellaista, johon aina vajoan mielelläni; todellinen kertomus naisesta vanhassa Suomessa. Ja vieläpä nykytermein sanottuna seksityöläisen traaginen tarina 1930-luvun Kotkasta, wau.
Yleensä olen melko hidas lukija, sillä luen yleensä vain sängyssä ennen nukahtamista. Tätä luin tunteja ennen nukahtamista, tätä luin myös heti herättyäni, ja tätä luin keskellä päivää. Luin tämän kirjan ennätysvauhtia, viiden päivän aikana!
Samaistuin vahvasti kirjan kirjoittajaan, hänen salapoliisityöhönsä arkistojen uumenissa ja periksiantamattomaan vanhojen penkomiseensa. Oman suvun vanhat asiat, mikäs sen parempaa! Kirjan Hilda on kirjoittajan mummon täti. Nainen, joka koki lopulta draagisen kohtalon Kotkalaisessa ravintolassa kesken erään perjantai-illan vuonna 1939, kun eräs Viljo vetäisi pistoolin esiin ja ampui Hildan siihen paikkaan. Ja heti perään itsensä.
Kirja kertoo Hildan lisäksi muistakin Kotkalaisista prostituoiduista, laivatytöistä, Kotkan Ruususta ja vähän miehistäkin, selkeässä sivuosassa tosin. Kirja vetää yhteen ajan tapoja, vertaa vanhemman ja uudemman ajan seksityöläisten todellisuutta ja kertoo paljon faktaa, mutta koko ajan vierellä kulkee Hilda. Kirjassa matkattiin myös Etelä-Pohjanmaalle, Ilmajoen työlaitokseen, josta jo lapsena sain kuulla, perheen kanssa ohi ajaessamme. Huonomaineisten naisten laitos! (Sitä paitsi sehän lopetettiin vasta 1972, minun elinaikanani siis!) Kuulostaa kiinnostavalta ja jännittävältä!
Sain kirjasta paljon ajatuksia ja inspiraatioita omaa projektiani kohtaan. Pidin ja suosittelen! Tämä on hiukan erilainen tuulahdus Suomalaisten naisten historiaan. Häpeilemättä ja vaikeita aiheita kaihtamatta - oikein hyvä niin! Uskon, että jokaisen meidän suvussa on jotain synkeää ja salattua, josta ei vieläkään haluta puhua, vaikka aikaa olisi kulunut sata vuotta. Minä en allekirjoita vaikenemisen kulttuuria! Jotta voi ymmärtää, pitää tietää. Kaikella on syynsä ja kaikki johtuu jostain. Se on aina erittäin valaisevaa, korjaavaa ja jopa parantavaa.
2 kommenttia:
Laitoin kirjan muistiin , kuulostaa lukemisen arvoiselta !
Minäkin jos luen/kuuntelen kirjaa joka on hyvä niin nopeasti se on luettu 😆
Hienoa! Tosiaan suosittelen! 😊 Olis kiva vielä kuulla, mitä pidit.
Lähetä kommentti