Noh, me ollaan vallan muutettu makkariin. Talon lämpimin huone ja siellä on kaikki tarvittava, kuten mies sanoo. Aamupala sänkyyn. Televisiossa koko maailma ja vieressä oma kirjasto tuhansine kirjoineen. Ollaan katottu youtubesta turkkilaisia telttailuvideoita; sellasta uskomatonta välineurheilua, kun joku pariskunta rahtaa viikonlopuksi mukanaan luontoon talon kokoista ja näköistä puhallettavaa telttaa, huonekaluja, astioita, ruokatavaroita, koriste-esineitä, sekä leffa-screeniä. Semmosta pikkusta eräelämää. Erikoista.
Mies sai joululahjaksi pari kahvipakettia; jotain joulukahvia ja toisessa paketissa on ”maailman parasta kahvia” (=merkki on Kahwe). No, ensinnäkin meidän kahvinkeitin on tehty noin 1647. Eikä me olla käytetty sitä vuosiin, kun mä ällöän kahvinkeitinkahvia, eikä mieskään ole mikään kahvikissa. Ja vieraat on saaneet vaan maanmainioo murukahvia taikka teetä. No nyt aattelin sit kokeilla sitä kaffinkeittoo. Aloitettiin joulukahvista. Ja arvakkaas, sitä me nyt juodaan kuppitolokulla päiväkausia. Ihan hyvää on. Mutta ei pysty juomaan ilman sokuria ja maitoo.
Minä olen myös taas riippuvuussuhteessa Kelan kanssa. Kun ansiosidonnainen loppui, hain peruspäivärahaa. Harmi vain, että hain sitä tasan neljän rahattoman viikon jälkeen (kuten yleensä tehdään) ja luin sit Kelan sivuilta, että sen olisikin voinut tehdä jo kahden viikon kohdalla, jolloin seuraava raha olis tullu nopeempaa tahtia. Mä tein hakemuksen joulupäivänä (hieman tympeetä joulunviettoo se kyllä) ja nyt odottelen sitten neljä viikkoo plus kaikki arkipyhät, eli noin viis viikkoo, ennen kuin mitään tapahtuu. Voi myös olla, että pitää odotella kauemmin, koska eihän näistä ikinä tiedä. Ja helmikuun alusta aion palata töihin. Tosin ennen sitä on vielä pari virallista kiemuraa, joista vähän tuonnempana enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti