Mukava torstai kaupungissa

 

Eilen oli harmoninen ja seikkailullinen päivä!

Lähdin heti aamusta kaupunkiin ja ajattelin käydä alkajaisiksi notkumassa jossakin kahvilassa ihan pitkän kaavan kautta. Lompostelin Koskikeskuksen läpi ja ihmettelin, että kuinka myöhään ne liikkeet oikein aukee, kun joka puolella oli ovet lukossa ja hiljaista. No, liike-elämä heräilee vasta hiljaksiin näköjään. Just ennen Koskarista poistumista huomasin Fazerin kahvilan, ja päätin kurkata valikoimaa ohimennen, no sillä varauksella toki, että jäisin sinne, jos paikka on tarpeeksi kutsuva. Jos pieni kakkupala maksaa 7,80€, niin onko se kutsuva? Ei ole! Mitä tälle maailmalle on tapahtunut?! Suklaan hinta (tai ainakin se on kätevä tekosyy), vuokrien korotukset, palkankorotukset…? Ei tarvii ihmetellä, jos kukaan ei enää käy kahvilassa!

Jatkoin matkaa suoraan Ratinaan, jonka ala-ovilla oli täyden näköinen uusi kahvila Caffitella. Päätin tietysti kurkata myös sitä tarkemmin, vaikka olinkin ajatellut mennä Robert’s Coffeehen. Paikka oli aika täynnä, johtuen ehkä siitä, että joko se on pirun hyvä kahvila, sen valikoima maistuu, se on huokeampi kuin muut, tai vaan yksinkertaisesti koska se on siinä heti nenän edessä kun pääsee alaovelle! Päädyin sitten testaamaan itsekin tätä uutta kahvilaa. Tilasin cappuccinon ja lempeän tulisen kanapiirakan. Ja nyt täytyy sanoa, että maistui! Eikä hinnassakaan ollut valittamista; kanapiirakka 5,50 ja cappuccino 3,90. No joo joo, joku peräkylän huoltoaseman seisonut suodatinkahvi voi jossain maksaa vaikka euron ja piirakka pari euroa, mutta haloo nyt ollaan ison kaupungin kalleimmilla kauppapaikoilla. Piirakkakin oli mukavan mausteinen (mullehan suunnilleen mikään ei ole varsinaisesti tulista) ja tätä voin siis suositella kaikille. Mutta koska paikka oli täynnä ja halusin notkua kaikessa rauhassa, hiihdin tämän jälkeen vielä sinne alkuperäisen suunnitelman mukaiseen Robert’siin. Siellä olikin sitten rauhallisempaa ja sain ryystää vielä antaumuksella Dirty Chai Latten, joka oli muuten sivumennen sanon tosi hyvää!

Näin sain vitkuteltua aikaani kätevästi puoliin päiviin, jolloin oli aika mennä elokuviin! Olin tietysti etukäteen harkiten valinnut elokuvan, nimeltään Uhma. Lähtökohtaisesti olen aina hyvin kiinnostunut kotimaisista elokuvista. Sitä paitsi tässä näyttelee elokuvien grand old steel lady Kati Outinen. Noh, nyt ei oikein iskenyt kuitenkaan. Kati Outisen 19-vuotiaana tekemä debyyttielokuva Täältä tullaan elämä oli jotain! (Muistan elokuvan edelleen aina kun näen Makkaratalon Helsingin asemaa vastapäätä; ajattelen ’hyi, tuossa on se talo, josta se poika putosi…’) Ja Uhman tarinahan on samantapainen, eli kertomus kapinallisista nuorisolaisista ja siitä, ettei ehkä ole mitään tulevaisuutta edessä. Edes Katin läsnäolo ei pelastanut elokuvaa tällä kertaa. Välillä jopa kerkisin tylsistyä ja se vasta on jotain! No, ei tämä elokuva aivan täysin susille mennyt, Katin lisäksi pääosan esittäjä Ona Huczkowski oli hyvä roolissaan ja tarina oli ajoittain ihan jees. Mutta kokonaisuutena se valitettavasti oli hyvin lattea ja mitäänsanomaton.

Elokuvan jälkeen tepastelin Stokkaa vastapäätä olevaan ravintola Biangiin, joka lupaa erinomaista, huolella valmistettua, aitoa kiinalaista. Ensimmäinen hämmennys oli se, että ravintola on ihan yökerhon näköisissä tiloissa (eikö tässä joku semmoinen joskus ollutkin?!) ja kooltaan ravintola oli iso. Kuitenkin vain kahdessä pöydässä oli ruokailijoita. Maksaessa tarjoilija sanoi, että voit hakea ruokaa puoleen asti (eli tarkoitti 14.30). Ihmettelin sitä, koska netissä lukee, että buffet on auki kolmeen. Puoli tuntia aikaa, joka on kyllä jo vähän nirkosesti, jos haluaa syödä nauttien. No, jälleen kerran asia jäi roikkumaan ilmaan, enkä tullut kysyneeksi, että siis häh? Jaaha. Tämä ei ollut se kokemus, kun palaan ravintolaan vesi kielellä yhä uudelleen. Voisi jopa sanoa, että tämä oli toiseksi huonoin kiinalainen ikinä. Huonoin oli aikoinaan Rongankadulla, jossa tyhjään saliin kuului keittiössä pauhaava urheilukisa telkusta ja kahden minuutin päästä tilauksesta keittiöstä kuului PLING ja tulikuuma ruoka tuotiin eteen. Eh, vähän noloa. Biangia en siis suosittele myöskään. Ruoka ei vakuuttanut yhtään! Jäin vain pohtimaan, että millä tämmöinen paikka elää, etenkin näin kalliilla sijainnilla… ehken halua tietää.

Pienen Stokkalla pyörimisen jälkeen sujahdin päivän päätteeksi avantosaunaan Rauhaniemeen! Siellä on tullut vuosien mittaan käytyä aika paljonkin. Pakkastakin oli nyt riittävästi, sillä lämpöasteilla avantoon meno ei ole sama juttu. Rauhaniemessä on kaksi saunaa. Toinen on iso sauna, joka on suihkujen vieressä ja yleensä täynnä äijäenergiaa niin paljon kuin vain kuvitella vaan saattaa. Ihme ettei henki lähde joka toiselta siinä löylytyksessä! Ohjeissa olevaa ’vain kaksi kauhallista kerralla’ noudatetaan kyllä, mutta voihan niitä kauhapareja kauhoa sitä tiuhemmin! Mennessäni saunaan, mittari näytti siellä sataa astetta. Puolen tunnin kuluttua se näytti jo maksimia, eli 120 astetta! Toinen sauna on pienempi ja yleensä siellä enemmistönä kököttää naisia, eikä sen löylyt ole tappavia. Ja sitten on tietysti se pääasia, eli avanto! Käytin ikiomaa Tarzan-metodia. Se toimi lapsena ja se toimii yhä aikuisenakin. Metodiin kuuluu, että ajattelen olevani Tarzan ja toistan mielessäni ”Tarzan ei tunne kylmää! Olen Tarzan, enkä tunne kylmää. On 40 astetta lämmintä ja kahlaan tuon jääkylmän piraijapuron läpi ja se on vain virkistävää! Ihanaa tässä helteessä!” Kokeilkaa jos ette usko! Se oikeasti toimii. 

Mutta tällä kertaa Rauhaniemessä oli myös ihana extrakokemus. Minulle tämä kokemus oli uusi, vaikka jurttasauna on siellä ollutkin jo jokusen vuoden. Luit oikein; Jurttasauna, joka on tehty ihan aidosta jurtasta ja jossa on sisällä kaksi puukiuasta. Lauteet ovat vankkatekoiset ja leveät (vai pitäisikö sanoa syvät) ihan kuin Venäjän Karjalassa kaikilla oli silloin 20 vuotta sitten, kun siellä vanhempieni ja mieheni kanssa seikkailin. Kolkuttelin jurtan ovella jo hiukan ennen viittä ja sain luvan mennä lauteille, mutta löylyä sai heitellä vasta viideltä. Saunanlämmittäjä piti alkupuheen ja muistutti meitä neljää saunojaa siitä, että tänään on hiljainen sauna, ei siis rupattelua. Asetuimme kaikki makuulle lauteille ja pääsin johonkin oudon kiehtovaan muinaiseen tunnelmaan! Aivan kuin olisin jossakin udmurttisaunassa; punatukkaisten, matriarkaaisten, shamanististen ihmisten kanssa, jotka ovat hiljaisia, vaatimattomia ja rauhanomaisia. Todella ihana kokemus! Lopuksi oli pakko jättää muinainen tunnelma ja lähteä kurvailemaan mökille. Tämmöisien päivien takia elämästä muodostuu seikkailu!