Pientä shoppailua

Kirjakaupassa hypistelin magneettisia kirjanmerkkejä, enkä voinut jättää muutamia ostamatta! Paitsi että mulla on suunnilleen aina muutama kirja kesken (joku voi olla vuosiakin kesken), niin sen lisäksi laitoin kirjanmerkin kalenteriinkin. Tässä sienimerkkien pakkauksessa oli neljä erilaista kirjanmerkkiä ja ne huvitti mua jotenkin suuresti! Ne on söpöjä ja hassuja ja se riittää. Sekä tietysti toimivia. Toisessa paketissa oli kolme kirjanmerkkiä; karttapallo, vanhanaikainen kirjoituskone ja pääkallo. Kaikki vanhanaikaiset tyylit kiinnostaa mua ja pääkallokin oli sellainen realistinen, ei mikään halloweenjuttu (joita inhoan). Tietenkään kirjanmerkkejä ei tarvii määräänsä enempää, mutta katoin heti netistä, että millasia sitä oikein olis saatavilla, niin ainakin oli ihania Liisa Ihmemaassa-magneettimerkkejä ja monia muita. Tuossa sienessä on siis kirjanlehden toisellakin puolella samanlainen sieni, mutta peilikuvana ja ne on magneetilla kiinni toisissaan. Sivun alalaidassa on ikään kuin tuon merkin sarana. Helppokäyttöinen ainakin jos on yhtään kynsiä, jotta saa kiinni napsahtaneen merkin auki, silloin kun välissä ei ole mitään lehteä.

Silloin tällöin huvitun myös tarroista. Itselleni poikkeuksellisesti ostin tällä kertaa muovisia tarroja, joissa on ikään kuin ilmaa välissä ja ne on siis tyynymäiset ja muhkeat. Tämä arkki oli jouluaiheinen ja liimasin ne jo kaikki sinne tänne. On kalenterissa, on tabletinkuoressa ja on puhelimessa. Niitä on kiva katsella, mutta myös hypistellä just sen kolmiulotteisuuden takia. Ja nää tarrat painuu painaessa littiin, mutta pullahtaa takaisin muhkeiksi kun irrottaa otteensa. Voisin siis kuvitella että ADHD-ihmiset tykkäis hypistellä näitä. Mulla on ollu reilut 20 vuotta kännykkä ja alusta asti oon koristellu kännyköideni taustapuolia tarroilla. Kännykät on muuten niin ärsyttävän tylsiä ja virallisen näköisiä. Aina pitää olla lapsenmieltä mukana, mitä sitten tekeekin.

Sitten innostuin vielä illalla selailemaan lempikauppani Rosebudin valikoimaa. Rakastan esim heidän ’knockknock’-tuotteitaan!! Ja kirjoja myös. Onneksi heillä ei ole liikettä Tampereella, muuten olisin siellä koko ajan. Oli aika tyrmäävää lukea miten heidät heitettiin ulos Helsingissä siitä Kaisaniemenkadun liikkeestä! Mutta parempi meille junalla tulijoille, että uudet tilat löytyivät vanhan Pääpostin rakennuksesta. Siihen on hyvä kipasta vaikka olis ihan vaan tosi vähän aikaa. Rosebudista en toistaiseksi tilannut vielä mitään. Mutta houkutuksia oli paljon!