Sen viimeisen lääkärikäynnin jälkeen on tuntunut vähän epämääräiseltä. Ensin oli pientä epäuskoakin, sitten helpotusta ja unetkin tulivat takaisin. Nyt kun aikaa on kulunut pari päivää, on mielessä käynyt heiveröinen toivo, voisiko minullakin olla pitkä loppuelämä? Voisiko tosiaan olla niin, että pysynkin terveenä ja elän vaikka satavuotiaaksi, niin kuin aina olen haaveillut?
Se toivo tuntuu hyvin hauraalta ja heiveröiseltä. Se on kuin pääsiäisruoho, ohut ja hauras. Se on kuin pieni tuulenvire, jota tuskin tuntee. Se on kuin kuivakukka, johon ei voi edes koskettaa, ilman että se muuttuu muruiksi. Se on ja ei ole, se on kuin aavistus tai varjon häivähdys jossain näkökentän rajamailla. Se on kuin hetki, jolloin ei tiedä onko vielä valveilla vai jo unessa. Siitä tässä täytyy hiljalleen ottaa selvää.
8 kommenttia:
Toivon sinulle pitkää ja onnellista elämää💕. Ihanaa, että sait hyviä uutisia lääkäriltä. Anna orastavan toivon nousta siiville! Aurinkoista kevättä🌞! Sari
Kaunis kirjoitus. Toivottavasti toivo kasvaa ja vahvistuu ajan kuluessa ❤️
❤️
Kiitos! 💕 Koetan kasvattaa sitä, mutta aikaa se vaatii ja hoitoa.
Kiitos samoin! 🍀
Kiitos! 🥰 Samaa toivon!
💛
Voi että. Minusta on ihanaa, että sinulla voikin olla ihan elämä vielä edessä. Tulipa hyvä mieli.
💜 Kiitos Sussu! Koetan aivopestä itseäni siihen ajatukseen. Mutta aikaa se vie ja siihen luottaminen ei ehkä koskaan saavuta 100%:a.
Lähetä kommentti