Koska omistan isän palkintokelloista kaksi, eikä ne ole toimineet suunnilleen koko mun elinaikana, niin päätin ottaa ne nyt käyttöön uudelleen. Ne on aina (mun elämän ajan) olleet vitriinissä ja nyt siihen tulee muutos. Vein kellot korjaajalle ja sain jo toisen toimivana takaisin. Jesh! Ihan mahtavaa!
Jostain syystä olen aina pitänyt vanhoista kelloista! Ne on kauniita ja niissä on hurmaava ääni. No okei, herätysääni tässä kellossa on aika kauhea! Mutta sitä mun ei tarvii juuri käyttää.
Kellon yläosan metallissa lukee ’Kunniapalkinto -53’, mun isä on ollu sillon 21-vuotias urheilijanuorukainen, eikä hän ollut tainnut vielä tavata äitiäkään. Äiti oli 17-vuotias nuori haaveellinen nainen. Maailma oli kuin jostain toisesta galaksista ihan kaiken suhteen. Pappa oli vielä töissä, eivätkä he asuneet vielä tällä kylällä. Mumman talo oli upouusi (noin 5-vuotta vanha) ja paappakin eli. Sodasta oli alle 10 vuotta. Kylässä oli ehkä 15 taloa, kun niitä nyt on varmaan sata tai enemmän. Paapan nuorimman siskon kuolemasta oli vasta 8 vuotta; hän kuoli keuhkotautiin ja paapan isä oli kuollut 12 vuotta aikaisemmin niinikään keuhkotautiin. On melkein kuin voisin ylettää noihin vuosiin tämän kellon avulla.
Täällä kaavoitetaan ja muutoksia maisemaan tulee taas! Sitä on vaikea sietää, mun aivan erityisen vaikea. Eilen oli kaavan viimeinen kommentointipäivä ja lähetin meiliä viranomaiselle 23.40. Minä tiedän aika paljon paikallisista asioista; koska kuuntelin isän juttuja paljon pienenä ja isompana olen tutkinut itse arkistoja. Viranomainen saattaa olla kotoisin vaikka Tammisaaresta, eikä tiedä näiden kulmien asioista yhtään mitään. Jos halutaan, että historia jotenkin edes nivoutuu tulevienkin polvien maisemaan, täytyy kaavasta antaa palautetta perustelujen kera. Viranomaistyötä itsekin tehneenä tiedän, että kohteeseen perehtyminen saattaa välillä olla aika pintapuolista ja silloin on paikallisen aika nousta sanomaan asiansa. Toivon, että meitä kuullaan.
2 kommenttia:
Kaunis kello. Tulee hienosti vielä esille violettiin vivahtavan muistikirjan rinnalla. Onpa mittava historia kellolla takana. Mitä kaikkea se onkaan nähnyt 🥰
Tsemppiä kaavamuutosten kanssa. Toivotaan, että tekevät viisaita päätöksiä!
Kiitos, onhan se pieni ja söpö. Niinpä, mitä kaikkea…! 😃 Sellaisia ajatuskulkuja on mukava kuvitella. Niistä tulee usein uusia oivalluksia etenkin sukututkimuksen suhteen.
Kiitos! Aion vielä ottaa yhteyttä rakennustutkijaan, koska hän toimii yhteistyössä kaavoittajan kanssa ja hänen sana painaa aika paljon. Hänen on siis hyvä tietää kaikki perin pohjin. 😊
Lähetä kommentti