Hyvää Joulukuuta tonttuset!

Turun Tuomiokirkko on ihana rakennus täynnä vanhaa henkeä! Ja jouluna etenkin...

Joulukuu tulee

Huomenna avataan eka adventtikalenterin luukku! Kääk! Koko syksy on mennyt ilman postauksia ja nyt iski hätä; pitäähän joulukuu ainakin noteerata! Siispä tästä alkaa Thildan perinteinen joulukuun kuvasato.

Vaatetuksesta

Tänään UFF:illa alepäiviltä kahdeksan paitapuseroa kahdella kympillä. Laskin että ilman alennusta ne olisivat maksaneet lähes 70 euroa. Tosin yksi käyttämätön paita olisi maksanut kaupassa 99 euroa... Ihan hyvä ostosryväs siis. Valikoin ne niin, että ne soveltuvat vintagetyylisten vaatteiden kanssa edes vähän.

Lajittelin paidat ja olin viemässä osaa pesukoneeseen, kun huomasin että edellinen koneellinen (sunnuntai-illalta) oli yhä koneessa! On se kumma kun pyykki haisee entistä tunkkaisemmlta, vaikka sitä pesee vuorokausikaupalla...

Not for men folk

Hei! Täällä Alliino. Antakaas kun kerron päivästäni.

Illalla alkanut päänsärky jatkui läpi yön ja aamullakin vielä olo oli takkuinen. Päivän perusfiilis oli ankea. Työpäivä tuntui pitkältä. Odottamani vintage-vaatepaketti tuli, kun olin ollut yli puoli tuntia ylitöissä (pakettia odotellen). Menin sovittamaan uutta 40-lukutyylistä neuletta, housuja ja mekkoa pukuhuoneeseen. Neule oli ihan ok... ehkä hihan istutusta siirrän hieman. Housut olivat ihanat. Mutta juuri sillä hetkellä, kun koetan tunkeutua vartalon muotoja toistavaan mekkoon, alkaa pukuhuoneeseen tulla muitakin. Onneksi koetin kiemurrella mekossa mahdollisimman matalalla profiililla, sillä juutuin alleista kiinni! Ihan totta, mekon hihat eivät menneet päälle, vaikka siinä on LYHYET hihat!! 

Pistämättömällä ja pettämättömällä naisen vaistolla ja logiikalla reagoin tilanteeseen (ärtymykseen ja suureen pettymykseen ja äärettömään nolouteen) menemällä ruokakauppaan ostamaan pussillisen hedelmäkarkkeja ja erittäin lihottavia Skottilaisia kekseja. 

Heti helpotti. ;)

Viileen leidin vedenvärisiä ajatuksia

Pitkä viikonloppu Helsingissä, kiireettömyyttä ja rauhallisuutta. En jaksanut tavata ketään, paitsi ne ystävät, joiden luona olin kylässä. Ei hurjaa shoppailua, ei extempore-ratikka-ajeluita, ei valokuvailua. Ihan epätyypillistä minua.

Onneksi jokaiseen päivään sisältyi hengailua rakkaiden ystävien luona, elokuvia ja herkullista ruokaa! Laajennuin matkalla taas pönäköihin mittoihin...

Mielen maisemassa ei ole nykyään kovin paljon värejä. Päivät ja viikot muodostavat harmaita pötköjä. Loppukesän ja syksyn taitteessa näyttää tasaisen harmaalta, oikeastaan riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Mietin onko tämä jonkinasteista masennusta?

Jälleen se vanha tuttu tunne, että en kuulu tähän aikaan, on vallalla. Olisin halunnut syntyä 100 vuotta aikaisemmin, vaikka tiedän hyvin että ennen ei ollut kaikki paremmin. Mutta eihän yhteiskunnassa nytkään ei ole kovin hyvin. Tulevaisuuden suhteen olen toiveikas, yleisesti ottaen.

Voihan vintage

Vintagekulttuuri kutkuttaa ja kiinnostaa. Olen tehnyt inventaariota ja poistoja vaatekaapeistani, mutta tilalle saattaa tulla joitakin suloisia ja laadukkaita 30-50-lukujen juttuja...

Sekä sattumalta että etsien olen löytänyt mahtavia merkkejä ja kiinnostavia kauppoja. Tällä hetkellä mielestäni yksi vetävimpiä merkkejä on Lola Ramona, jonka laukkuja ja kenkiä kuolaan aivan hervottomana.

Miehen suusta

Viikonloppuna kuulin erään nuoren miehen sanovan, että hän on koettanut sanoa naiselleen monta kertaa, että ei sillä ole mitään väliä jos naisen vartalossa on joku makkara tai ylikilo, kun miehen silmiin naisen vartalo on vain joka tapauksessa niin kaunis!

Minusta tuo oli hyvin kauniisti sanottu. Me naiset taidetaan olla ylikriittisiä itseämme kohtaan...

Njamm

Kaikenlaisia herkkuja, sekä silmänruokaa että masun, on nautittu tämän pikaisen Viron matkan aikana. Olen syönyt huikean hyviä jäätelöpuikkoja, jossa oli kaksi suklaakuorta ja niiden välissä karamellitahnaa! Tuoretta juuri kasvimaalta kerättyä salaattia, makoisaa grillilihaa, vesimelonipurukumia, kahvi-kirsikkarahkaa, seljankukkasiideriä, parasta ikinä syömääni juustomunakasta, kirsikkapiirakkaa, maistanut hopeatoffeelikööriä, sekä poiminut metsämansikoita ja villivadelmia aivan Venäjän rajalla.

Silmänruokana luontoa, Setukaisia, vanhoja ja moderneja rakennuksia. Ja kävinpäs taikalähteessä huljuttamassa käsiäni, sekä hiukan sivelin tätä ikuisen kauneuden takaavaa vettä kasvoillenikin...

Eestin näkymiä

Sateesta ja nuhasta huolimatta Eestin maaseutu näyttää kivalta, etenkin Setukaisten kolkassa, jossa tänään käväisin. Kiersin talomuseon ja ostin kahdet Setulapaset! Vierahilla mailla paikallinen käsityö aina kiehtoo.

Taivaalliset takit

Tampereen Satakunnankadulla on nähtävillä hauska takki-installaatio.

Paluu eiliseen

Kun kerrankin sain kuvat koneelle näin pian, voin saman tien näyttää maisemia joita ihailin viikonloppuna! Nämä valloittavat rakennukset, pellot ja luonto minua kiehtoivat aika monen kuvan verran.

Vanhan talon lumoissa taas

Hengailinpa viikonloppuna erään vanhan pienen mökin liepeillä ja leikittelin ajatuksella, että asuisin siinä vaikkapa kokeellisesti vuoden. Mökissä oli takka, yksi ikkuna, mustuneet hirret, ylälaveri jonne kiivettiin tikapuita pitkin nukkumaan. Kyseessä ei siis ollut mikään kesämökki, vaan sellainen entisajan peltotyöläisten kesämaja. Itse en mökissä nukkunut, mutta istuskelin ikkunan ääressä ja ovensuussa ja innostuinpa lakaisemaankin siellä. Pohdin mitä huonekaluja siellä tarvittaisiin vuoden asumiseen. Pari arkkua ja lautashylly, tuoli, sekä pari kaappia pöydän ja penkkien lisäksi. Kaikki tietysti 1800-luvulta. Vaatteikseni ottaisin mukaan muutamia pellava- ja puuvillavaatteita menneen ajan tyyliin ja ehkä uskaltaisin jonkun villavaatteenkin valita koivaarasta huolimatta. Kengiksi kylmille ajoille tallukkaat, ja matkoille supikkaat, mutta muuten paljaat jalat. Astioiksi muutamia kulhoja, lautasia, laseja, tölkkejä, pulloja ja kattiloita. Sen verran ahdistunut olen luonteeltani, että ikkunaan haluaisin pimeille illoille verhot; salusiinit. Kelloa en ottaisi, enkä ainoatakaan konetta tai laitetta, ei edes patteriradoita. Kirjoja ja lehtiä kyllä. Näppärät kädet ja mielikuvitusta!

Jälleen kerran kuvat on valittu vain jutun henkeen sopiviksi, eivätkä esitä kyseistä mökkiä. Mutta miksei tässäkin torpassa olisi mukava asustella! Ja kisulin sieppaisin kainaloiseksi kanakseni aivan ensimmäisenä.

Hatuttaa

Heinäkuu on kiitänyt kohti loppuaan nopeammin kuin olen osannut varoa. Kesä on kulunut säätä päivitellessä, aikaista nukkumaanmenoa opetellessa, naisten menneeseen muotiin tutustuessa ja paljossa muussa. Muun muassa olen ihastellut kymmeniä naisten hattuja, joista kauneimmat ovat olleet 1800-luvun bahytteja ja hilkkoja. Olen katsellut niitä sillä silmällä, että voisiko sellaisia kohtuullisen helposti ommella, näyttämättä muumiolta tai kummitukselta. Voisi sanoa että suorastaan hatuttaa tämän kaiken hattupaljouden keskellä!

Olen myös ollut ristiriitaisissa tunnelmissa; liittynyt kiloklubiin suurella innolla ja vähintään yhtä suurella innolla juossut Pyynikin munkkikahvilan munkkeja ahmimaan, sillä en ole voinut vastustaa niiden hyvää makua, enkä mainiota mainoslausetta "Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä"!

Tosin nyt ymmärrän kiloklubin ansiosta syvällisemmin mistä siinä on kyse jos ei laihdu. Nyt minulla vasta on muutoksen avaimet käsissäni ja voin tyytyväisenä todeta että marraskuusta olen kaventunut 5 kiloa, eikä (periaatteessa) loppua näy. Vaikka viikonloppuisin kiloklubin kalorilaskuri huutaa punaisella, niin viikolla olen komeasti vihreällä. Sitä paitsi olen vihdoin tajunnut kuinka paljon hedelmiä ja vihanneksia oikeasti pitää syödä joka päivä! Nyt odotan innolla sadonkorjuuaikaa...

Hyvästi kesäkuu, hyvästi loma!

Helsingissä oli ihanaa, vaikka tuuli lujaa, satoi ja oli harmaata. Ne olivat vahvojen fiilisten hengästyneitä päiviä. Söin thairuokaa, nojasin Ruiskumestarin talon kivijalkaan, toivoen että sinne pääsisi sisälle taas joskus. Mutustin macaroneja sateisen Kruununhaan kaduilla, loikin lätäköiden yli ja hymyilin onnellisena funkistyylisessä antiikkikaupassa. 

Elin toisessa todellisuudessa, toisissa ajoissa, keskellä kaupungin kiireistä hulinaa. 

Nautin rakkaiden ystävien hyvästä seurasta ja annoin itseni herkutella, jopa jäätelöllä ja mansikoilla...

Istuin Karamzinin puutarhassa teellä ihanan ystävän kanssa ja koin voimakasta yhteenkuuluvuutta.

Valvoin yli rajojen elokuvista ja yhdessäolosta nauttien. Miehet eivät aavista miten paljon naisilla riittää puhumista yhdessä. Loputtomiin! Joka kerta!

Katselin työväenmuseon pihassa aivan täydellisiä asuntoja, joissa jotkut saavat asua; kuin eri ajassa, kaupungin kuulumattomissa, vieläpä museon pihassa!

Kesäkuu on eletty, monenlaisissa tunteissa, monenlaisissa paikoissa ja seikkailuissa, monenlaisissa haaveissa. Loma on lopussa, huomenna lonksahdan jälleen rutiineihin, määrättyyn tekemiseen, ennalta viivoitettuihin päiviin. Ehkä hitunen kesän taikaa on silti koettavissa jokaisena arkipäivänäkin. Kesän kuuma ja vahva osuus on vielä edessä!

P.S. Kuvat on otettu Amos Anderssonin taidemuseossa ja Hgin kaupunginmuseossa kesällä 2014.

Puistojoogaa

Tänään olen kokeillut ensimmäisen kerran elämässäni puistojoogaa! Mukavaa oli, vaikka osanottajia olikin vain kourallinen. Pari asanaa koin niin haastaviksi että horjuin aloillani pienen siunaaman hetken ennekuin rysähdin takaisin ketoon. Mutta en anna sen ollenkaan masentaa, päinvastoin. Nyt jo suunnittelen uutta osallistumista :)

Kuvan miehellä oli ihan oma ohjelmansa Tallinnan taidemuseo Kumun pihassa viime kesänä. Oli taas pakko suunnata kamera kiinnostavaan suuntaan...

Muistakaa tehdä Juhannustaikoja!

Suomen kesä on niin kaunis, kiivaasti odotettu ja niin järkyttävän lyhyt! 

Nyt jo Juhannus kolkuttelee ovelle!

Juhannus on ikivanha Ukon juhla, jonka juhlaperinteeseen kuuluu muun muassa taikojen tekeminen, hyvän sadon ja hedelmällisyyden, sekä  naimaonnen toivossa. Auringon juhlaa vietetään riekkumalla yön valkeina tunteina kokon ympärillä. Juhannusyönä aaveet kulkevat ja aarnivalkeat palavat. Ruotsinkielisellä rannikolla on tapana pystyttää hyvin kaunis juhannussalko. Juhannuskoivuja pystytellään portaiden pieliin. Myös juhannussauna lämpiää joka niemessä ja notkossa. Jollain tapaa juhannus on edelleen hyvin juurille palaavaa ja pakanallista aikaa. Kirkko liittyy juhannukseen vain jos vietetään juhannushäitä. Ihmiset vetäytyvät mielellään maaseudulle ja nyt jos koskaan katselevat tulta ja juopuvat suloisessa kesäyön valossa.

Ja muistakaa vielä siskot vanha perinne; Juhannusaattona saunan jälkeen on naisten vuoro lähteä yöjalkaan! Ja että Juhannusyönä muuttuu pohjoiseen päin virtaavien lähteiden vesi puolen yön jälkeen viiniksi... Taidanpa tietää mitä teen Juhannuksena! ;)

Autiotalossa

Eilen kolusin parissa autiotalossa, pihapiirissä jossa oli kaksi yli 100-vuotiasta taloa, ja joukko ulkorakennuksia. Miten jännittävää niissä onkaan kierrellä! Ja miten hämmästynyt aina olenkaan siitä karmeasta 70-luvun rempasta, joka niihin on tehty. Muovilattiat, muovipintaisia seiniä, lastulevyä, muovimaalien kirkkaita värejä, kylpyhuoneita ja vessoja ihanista vanhoista kamareista muokattuna.

Samoin ihmettelen aina miten vähän niissä taloissa on alkuperäisiä huonekaluja jäljellä. Näissäkin taloissa oli vain kourallinen huonekaluja, joilla on jotakin antiikkiarvoa. Näin jopa sellaisen sängyn jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Se oli kuin heteka, mutta jousipohja oli suurisilmäistä kuin kalaverkko ja metallijalkojen tilalla oli puuta.

Vinteissä on kaikkein hauskin koluta. Eilen ihailin 60-luvun värikkäistä kankaista ommeltuja tyttölapsen vaatteita, joita roikkui orrella. Kangas niissä oli niin paksua ja laadukasta puuvillaa, että ne voisi ottaa vaikka heti uudelleen käyttöön pesun ja silityksen jälkeen. Vinkkasinkin talon uusille omistajille, että eivät heitä niitä vahingossa menemään, sillä ne ovat haluttua tavaraa nykyään.

Talon vanha emäntä oli kuulemma ollut piikomassa New Yorkissa joskus vuosisadan alussa. Vintissä oli hänen kaunis suuri matka-arkkunsa vielä tallessa. Voi miten ihana olisi kysellä häneltä kokemuksista ja seurata ajassa hänen matkaansa!

Minusta tuntuu, että haluan ryhtyä autiotalo-bongariksi...

Seikkailujen tiimellyksessä

 

 Olen istunut Turun Tuomiokirkon pyhässä viileydessä, juonut jumalaista jasmiiniteetä aurinkoisella kahvilan pihalla, selaillut arkistoja nuttura päässä, löytänyt useita kaukaisia sukulaisia, käynyt Matildan isäpuolen sedän talossa, katsellut miten savenvalaja tekee teekannua, raivannut puutarhaan salaisen polun valkoisena vaahtona kukkivan riippa-omenapuun alle, kontannut kasvillisuuden seassa kädet mullassa, istunut kauniilla näköalapaikalla ystävän kanssa, ärtynyt tekstiilimuseossa museotekstiilejä hipelöivään naiseen, lukenut joka välissä Kristiina Vuoren Disa Hannuntyttären tarinaa, vajonnut itkuun ja epätoivoon, hymyillyt pikkupojalle kädessäni koppakuoriainen, nuuhkinut tervaista ilmaa Luostarinmäen museossa, miettinyt miten voisin elää muutaman neliön huoneessa niinkuin ennenvanhaan, käynyt kiehtovassa kyläpaikassa pitkästä aikaa, hymyillyt sateessa, siirtänyt siivoamista ja siirtänyt siivoamista, nauranut yhä uudestaan puutarhassa hölmöileville oraville, valokuvannut tunnelmia, syönyt pullaa 1800-luvun talossa laihduttamisesta välittämättä, opiskellut pähkinöiden terveysvaikutuksista ja voipunut välillä tylsyyteen, välillä tekemisen paljouteen!  

Käsilaukku käsivarrella heiluen

Kesä on tullut ja minä sinkoilen kuin heikkopäinen! Tällä kertaa matkasuunnitelmissa on Jyväskylä, Turku ja Helsinki. Muutama viikko aikaa ennekuin työt kutsuvat, joten on aika kukistaa edes osa matkustusvimmasta.

Jyväskylässä aion nauttia Suomen Käsityön Museon annista! Turussa uppoudun arkistoihin ja fiilistelen jossakin museossa, mikäli aikaa jää. Helsingissä tapaan tietysti ihania ystäviä ja shoppailenkin vähän... kulttuuriantia unohtamatta!