.

.

3.7.2018

Kaffikokemuksia



Muistan juoneeni kunnolla kahvia ensimmäisen kerran noin 11-vuotiaana ja sain kauhean vatsakivun. Sen jälkeen olen aika ajoin kokeillut kahvinjuontia, laihoin tuloksin; aina vatsa sekaisin. Joskus nykykahviloissa on kiehtovia frappeja ja muita erikoisuuksia, joista ajattelen etteivät ne ehkä ole pahaksi, vaan joudun aina pettymään.

Kerran juttelin kahviedustajan kanssa, joka arveli, että kahvi ei sovi kaikille sen vuoksi, että kahveissa on usein konepoiminnan takia useita kypsyysasteita sekaisin. Raa'at pavut ja kypsät samassa; itse asiassa hän kertoi että samassa pensaassa voi kasvaa seitsemää eri kypsyysasteista papua. Todella laadukkaat kahvit kerätään käsin ja niiden kypsyys on taattu, mutta muut ovat mitä ovat.

Koin herätyksen kerran Eestissä, jossa kaveri keitti kahvin simppelisti kattilassa, enkä saanut siitä mitään vaivoja! En laittanut kahviin sokeria, enkä kermaa, mutta silti se oli mielestäni hyvää! Sen jälkeen olen etsiskellyt minulle sopivaa kahvia. Lidlin jauhekahvit (Cappuccinot) sopivat kyllä, mutta niitä ei kai oikea kahviharrastaja sano kahviksi? Olen myös huomannut, että luomu murukahvi on ok. Maustettuna kookoksella tai vaniljalla jopa herkullista!

Kahvilat ovat yleensä kahvinjuojien paratiiseja. Teenjuojat kuitataan pussiteellä. Naurankin usein, että mitä kahvinjuojat mahtaisivat sanoa, jos kahvilassa olisi huikea laatuteevalikoima, mutta vain murukahvia kahvinjuojille? Asetelmahan on kääntäen aivan sama. Onneksi suurista kaupungeista löytyy hyviä teekauppoja edes.








29.6.2018

Lipstikkainvaasio



Yrttipenkissä ihana vanhanajan lipstikka!
Olen kasvattanut sen kaupan yrttiruukusta (huom! On tärkeää että poistat kaupan muoviruukun yritin juuripaakun ympäriltä ennen istutusta!) ja nyt se on kasvanut monta vuotta talvehtien loistavasti ilman mitään suojaustoimia. Kesällä se kasvaa yli kaksimetriseksi tuuheaksi pensaaksi, josta useimmiten jää suurin osa hyödyntämättä, vaikka aina kerään syksyllä loput lehdet talteen ja kuivaan ne huoneenlämmössä siivilässä tai ilmavasti kulhossa (käännellen). Kuivattamisen jälkeen hieron rutikuivat lehdet metallisiivilän läpi kulhoon. Näin saan tasalaatuista hienoa jauhetta talven kokkauksiin! (Esim keitot, piirakat, laatikot, padat.)

Koska mulla on myös paljon muita yrttejä, joita kuivaan talven varalle, en useinkaan saa käytettyä kaikkia yrttijauheita talven aikana. Siksi jo pitkään on ollut sellainen olo, että uusia reseptejä olisi löydettävä. 

Ja koska tänä kesänä mulla on ollut aikaa miettiä ja toteuttaa myös ylimääräisiä kokkausprojekteja; kuten raparperikokkauksia (kaksi isoa puskaa raparperia kasvaa pihassa hurjaa vauhtia koko ajan) ja lipstikkakokkauksia. Paras lipstikkareseptilöytö oli PESTO!



Lipstikkapesto

6 dl lipstikanlehtiä
4 valkosipulinkynttä (keskikokoisia; enemmän on jo liikaa)
1 dl pinjansiemeniä
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl oliiviöljyä (hyvälaatuista)
1 sitruunan mehu
ripaus ruususuolaa tai merisuolaa
ripaus mustapippuria

Voit surruuttaa tämän joko tehosekoittimella tai sauvasekoittimella, (jolloin tarvitset kapean ja korkean kulhon.) Laita kaikki ainekset kulhoon niin, että lipstikanlehdet eivät litisty pohjalle. Valmista pestoa tulee noin reilut 2 dl. herkullista leivän päällä (itse söin patongin kanssa) tai ruuan lisänä, salaatissa, suolaisen piirakan päällä, pastan kanssa... En osaa sanoa kauanko tämä säilyy, sillä söin omani parissä päivässä! Säilöin sen kuvan Nelliker-purkkiin, koska tykkään käyttää usein  antiikkiastioitani arjessakin.




20.6.2018

Kesän makua



Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi päivitin blogiani. Mitään dramaattista syytä ei varsinaisesti ole, mutta sellaista arjen kiirettä kylläkin. Olen myös solahtanut enemmän facebookin maailmaan, mutta pettynyt ja kyllästynyt sen epävisuaalisuuteen. Täytyy sanoa, että kaipaan välillä todella paljon blogimaailmaa; sen ihania tekstejä, kauniita sivustoja ja huumaavia tunnelmia!

Kesäpäiviini on kuulunut tänä vuonna flunssaa, matkustamista, puutarhan raivaamista, raparperikokkauksia, (kerään edelleen kokkauskirjoja ja pidän yllä kokkausharrastusta - tosin hieman hitaammalla moodilla kuin ennen) puupinojen siirtelyä, kaappien järjestelyä jne. Olen löytänyt sisustamisen saralla metallilankakorit! Olen haalinut niitä eri kokoisina ja eri mallisina parisenkymmentä ja täytyy hehkuttaa, että ne ovat oiva keino saada joku tolkku kaappeihin, joiden sisältö ennen aina oli vaarassa valua kokonaan tai osittain syliin, kun kaapista jotakin haki. Nyt kynttilät, kynttilänjalat, servetit ja mausteet ovat saaneet uuden järjestyksen ja olen kaappeihin niin tyytyväinen, että välillä auon kaappeja silkasta ilosta!

Tunnelmallista Juhannusta kaikille!
 Itse ajattelin nauttia kukkaketojen hennosta pirteydestä, jos ei sada aivan koko ajan.





11.10.2017

Kokkausprojekti osa 93; Kettukarkit




Keittokirja nro 21




Halonen, Kauppinen, Kokki:
Armas aika, intohimona joulu, sivu 179;
(Porvoo 2015)

Kettukarkit


3-4 dl pihlajanmarjoja
6 dl vettä

5 dl vettä, josta noin 1 dl pihlajan keitinvettä
15 g agar agaria
4 dl sokeria
noin 1 dl pihlajanmarjapyreetä
1 tl viinihappoa
sokeria sokeroimiseen


Poimi pihlajanmarjat mieluiten ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Pakkanen antaa marjoille huomattavan määrän makeutta. Voit myös käyttää omaa pakastinta marjojen makeuttamiseen; yönkin yli pakastaminen riittää.

Perkaa, puhdista ja huuhtele marjat huolellisesti.

Keitä marjoja vedessä noin puoli tuntia. Kaada marjat metallilävikköön. Säästä 1 dl pihlajan keitinnesteestä. Hiero pihlajanmarjat lävikön läpi niin, että saat noin desin verran pyreetä.

Määrittele lopullinen veden ja keitinveden suhde pihlajan keitinveden happamuuden ja värin perusteella. Mikäli keitinvesi on tummanpunaista ja hyvin hapanta, laita sitä vähemmän. Jos se on haalean punervaa eikä niin hapanta, voit laittaa sitä enemmän.

Lämmitä vesi, pihlajankeitinvesi ja agar agar, kunnes jauhe alkaa hävitä ja nesteestä tulee läpinäkyvämpää.

Lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita hiljakseen koko lämmittämisen ajan. Lisää lopuksi pihlajanmarjapyree sekä viinihappo.

Anna massan hyytyä kylmässä, kunnes hyytelö alkaa kovettua kattilan reunoille.

Kaada vuokaan leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä kylmässä pari tuntia.

Leikkaa marmeladi sopiviksi paloiksi ja pyörittele palat sokerissa. Säilytä kuivassa paikassa.


Herkullinen ajatus tehdä itse pihlajanmarjakarkkeja! Mutta mutta karkkien tekeminen olikin yllättävän vaikeaa! Esittelytekstissä kerrotaan että Suomessa kasvaa 26 erilaista pihlajalajiketta. Niiden happamuus vaihtelee, eikä karkkien teko ole todellakaan läpihuutojuttu. Itse valitsin pihassamme kasvavan hieman ränsistyneen näköisen pihlajan (laiskuutta lähteä merta edemmäs kalaan!) josta tuli haalean punaista lientä, joka ei ollut kovin hapanta, joten liemisuhteeksi kokeilin 5 dl:n sijasta 3½ dl vettä josta siis 1½ dl pihlajanmarjakeitinvettä.

Sokerista neljännes eli 1 dl kokkauksessani oli luomu ruokosokeria. Lieneekö tässä ollut syy, että massa ei hyytynyt, vaikka odotin vuorokausia pitäen massaa kylmässä. Muuten keitos maistui makealta ja karkit olisivat varmaan olleet herkullisia. En kuitenkaan enää kokeillut toista versiota, vaikka resepti jäikin mielen pohjalle kaihertamaan kiinnostavana!




10.10.2017

Kun kesä on jo auttamatta takana ja talvi ei ole vielä lähelläkään



Nyt on se epävakaa aika vuodesta, kun voisi olla värikästä ja kuulasta ja taivaalla lentäisivät suunnattomat kurkiaurat haikeana kohti kaukomaita. Tai sitten on kuten nyt; sadetta niin että kaikki tukehtuu märkyyteen, harmautta, flunssaa ja kaipuuta pois jonnekin. Tälläisinä päivinä ei voi kuin levätä sairaus pois, keittää kannukaupalla ihastuttavaa jasmiiniteetä, tepastella värikkäsissä villasukissa ja kietoutua flanellipyjamaan, villatakkiin ja shaaliin. Sohva on oikea paikka rakentaa pesä näille hetkille. Valittavana on suunnattomat pinot ihania lehtiä, intohimoisesti kiinnostavia kirjoja tai vatsanpohjaa kutkuttavia leffoja.

Jos vahingossa avaakin television niin, että juuttuu kanaville, voi kuolaten karsoa Jamie Oliverin kokkauksia tai Masterchef Australiaa. Heti tulee sellainen olo, että on pakko itsekin päästä kalisuttamaan kattiloita. Tai sitten saa jännittää mitä aarteenmetsästäjät löytävät milläkin reissullaan. Maailma on täynnä aarteita! Voi myös matkustaa mielessään Nykkiin ihailemaan Sohon vanhoja taloja ja upeita luksusasunnoista avautuvia suurkaupunkimaisemia ja kahlata ohjelmia toisensa perään arkkitehtuurin saralla. Miettiä minkä talon itse ostaisi tai miten remppaisi ne kaikki ummehtuneet kolot, joissa ihmiset asuvat.

Ei tämä ole oikeastaan hullumpaa, jos vaan särky pysyy loitolla ja malttaa olla tarpeeksi paikoillaan, jotta voimat eivät valahda lattialautojen rakoihin ennenaikojaan. Nauttikaa siitä mitä on ja luokaa päivälle merkitys!






21.9.2017

Singahdellen syksyyn!





Kuvittelin että lojuisin reporankana syystuulia ikkunasta katsellen, välillä keittelisin vähän omenamehua ja aroniaa, lukisin kirjoja, katselisin lempileffoja. Käärisin hihat ja ottaisin blogin jälleen haltuun, aloittaisin taas sukututkimuksen, kokkailisin kuin mieltä vailla, aina jouluun saakka. Vaan vähänpä sitä tulevaisuudestaan tietää! Saavuin toissapäivänä kotiin lakeuksilta ja seuraavaksi olen singahtamassa Tallinnaan ja sitten vielä Tukholmaan. Sitten onkin jo taas vedettävä työhaalarit niskaan ja herättävä arkisin tuntuvasti aikaisemmin ja vääntäydyttävä ulos koleuteen aloittelemaan työarkea.

Arvatkaas mikä uusi aluevaltaus elämässäni kuitenkin on ehtinyt tapahtua tämän kiireisen vuoden aikana?! Minäpä kerron; parfyymit! Olen aivan hulluna niihin! Tilaan ulkomailta testereitä ja tuoksuttelen niitä kuin viinituntija ikään, samalla tarkkaillen ainesosalistoja netistä. Hajuaisti on harjaantunut ja tuoksumaku on elänyt ja laajentunut! Eniten olen kiinnostunut pienten parfyymitalojen erikoisemmista tuoksuista. Jos jonain päivänä unohdan pukea parfyymin ylleni, se on melkein katastrofi! Tosin en enää nykyään hölvää tuoksua pitkin poikin vaan hipaisen tipan ranteisiin tai kädenselkään. Silloin oma nenäni ei turru oitis vaan pystyn myös itse aistimaan tuoksun vielä jopa 9 tuntia myöhemmin. Suosittelen! (Ei siis korvan taakse ja kaulalle.)

20.8.2017

Elämä kiitää eteenpäin





Aikaa on kulunut jo monta kuukautta edellisestä postauksesta, olen pahoillani!
Olen ollut töiden takia tavattoman kiireinen ja vapaa-ajalla kokkailukin on ollut kovin satunnaista, valokuvaamisesta puhumattakaan. Toivon, että blogini ei ole kuitenkaan aivan täysin unohtunut seuraajiltakaan. Syksy on tulossa, enkä usko että kiire jatkuu aivan samanlaisena, joten olen palaamassa blogimaailmaan syys-lokakuussa. See you!

15.1.2017

Terveellisempää tätä vuotta




Ryhdyin summaamaan viimekuukausien ruokatottumuksiani. Huomasin, että viime keväänä (äitin kuoleman jälkeen) kaikki terveellinen oikeastaan unohtui. En tehnyt enää smootheja aamuisin, en liikkunut, en syönyt hedelmiä enkä vihanneksia. 

Nytpä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen syönyt vihanneksia ja hedelmiä joka päivä. Jättänyt suklaat pois. Kiivennyt esim työpaikan portaat 5.kerrokseen joka päivä, vaikka ei tarvitse. (En siis työskentele ylhäällä.)

Ja niin vain olen huomannut että esimerkiksi porkkanat, nauriit ja sellerit maistuu tosi hyviltä! 


Toivon että tästä kantaa hyvää jatkoa ajatellen, edes pikkuhiljaa. Samaa toivon kaikille lukijoille! Sekä valoisaa mieltä vaikeidenkin asioiden keskellä. Vaikka ei heti siihen pystyisi, niin vähitellen!

27.12.2016

Tapaninajelua ja viimeinen vapaapäivä



Eilen päätimme lähteä ajelemaan lähikuntiin. Lumetonta, vetistä ja liukastakin. Ei yhtään joulun fiilistä! Kävimme tapaamassa 90-vuotiasta anoppiakin, joka muisteli 20- ja 30-luvun Tapaninajeluja reellä. Kotiin oikaisimme metsäteiden kautta ja siellä vihdoin löysimme lunta maasta. Paikka on maastollisesti korkea ja siellä on aina enemmän lunta kuin muualla.




Tänään vietän vielä vapaapäivää ja ihastelen auringon pilkistelyä ja kuuraa, jota on tullut märkään maisemaan pienen, parin asteen pakkasen seurauksena. Aion käydä kävelyllä (moneen päivään ei ole huvittanut!) ja katsella lehtiä, lukea kirjoja ja imeytyä johonkin leffaan. Samalla tuhoan viimeisiä rippeitä kinkusta ja suklaista.