.

.

11.10.2017

Kokkausprojekti osa 93; Kettukarkit




Keittokirja nro 21




Halonen, Kauppinen, Kokki:
Armas aika, intohimona joulu, sivu 179;
(Porvoo 2015)

Kettukarkit


3-4 dl pihlajanmarjoja
6 dl vettä

5 dl vettä, josta noin 1 dl pihlajan keitinvettä
15 g agar agaria
4 dl sokeria
noin 1 dl pihlajanmarjapyreetä
1 tl viinihappoa
sokeria sokeroimiseen


Poimi pihlajanmarjat mieluiten ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Pakkanen antaa marjoille huomattavan määrän makeutta. Voit myös käyttää omaa pakastinta marjojen makeuttamiseen; yönkin yli pakastaminen riittää.

Perkaa, puhdista ja huuhtele marjat huolellisesti.

Keitä marjoja vedessä noin puoli tuntia. Kaada marjat metallilävikköön. Säästä 1 dl pihlajan keitinnesteestä. Hiero pihlajanmarjat lävikön läpi niin, että saat noin desin verran pyreetä.

Määrittele lopullinen veden ja keitinveden suhde pihlajan keitinveden happamuuden ja värin perusteella. Mikäli keitinvesi on tummanpunaista ja hyvin hapanta, laita sitä vähemmän. Jos se on haalean punervaa eikä niin hapanta, voit laittaa sitä enemmän.

Lämmitä vesi, pihlajankeitinvesi ja agar agar, kunnes jauhe alkaa hävitä ja nesteestä tulee läpinäkyvämpää.

Lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita hiljakseen koko lämmittämisen ajan. Lisää lopuksi pihlajanmarjapyree sekä viinihappo.

Anna massan hyytyä kylmässä, kunnes hyytelö alkaa kovettua kattilan reunoille.

Kaada vuokaan leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä kylmässä pari tuntia.

Leikkaa marmeladi sopiviksi paloiksi ja pyörittele palat sokerissa. Säilytä kuivassa paikassa.


Herkullinen ajatus tehdä itse pihlajanmarjakarkkeja! Mutta mutta karkkien tekeminen olikin yllättävän vaikeaa! Esittelytekstissä kerrotaan että Suomessa kasvaa 26 erilaista pihlajalajiketta. Niiden happamuus vaihtelee, eikä karkkien teko ole todellakaan läpihuutojuttu. Itse valitsin pihassamme kasvavan hieman ränsistyneen näköisen pihlajan (laiskuutta lähteä merta edemmäs kalaan!) josta tuli haalean punaista lientä, joka ei ollut kovin hapanta, joten liemisuhteeksi kokeilin 5 dl:n sijasta 3½ dl vettä josta siis 1½ dl pihlajanmarjakeitinvettä.

Sokerista neljännes eli 1 dl kokkauksessani oli luomu ruokosokeria. Lieneekö tässä ollut syy, että massa ei hyytynyt, vaikka odotin vuorokausia pitäen massaa kylmässä. Muuten keitos maistui makealta ja karkit olisivat varmaan olleet herkullisia. En kuitenkaan enää kokeillut toista versiota, vaikka resepti jäikin mielen pohjalle kaihertamaan kiinnostavana!




10.10.2017

Kun kesä on jo auttamatta takana ja talvi ei ole vielä lähelläkään



Nyt on se epävakaa aika vuodesta, kun voisi olla värikästä ja kuulasta ja taivaalla lentäisivät suunnattomat kurkiaurat haikeana kohti kaukomaita. Tai sitten on kuten nyt; sadetta niin että kaikki tukehtuu märkyyteen, harmautta, flunssaa ja kaipuuta pois jonnekin. Tälläisinä päivinä ei voi kuin levätä sairaus pois, keittää kannukaupalla ihastuttavaa jasmiiniteetä, tepastella värikkäsissä villasukissa ja kietoutua flanellipyjamaan, villatakkiin ja shaaliin. Sohva on oikea paikka rakentaa pesä näille hetkille. Valittavana on suunnattomat pinot ihania lehtiä, intohimoisesti kiinnostavia kirjoja tai vatsanpohjaa kutkuttavia leffoja.

Jos vahingossa avaakin television niin, että juuttuu kanaville, voi kuolaten karsoa Jamie Oliverin kokkauksia tai Masterchef Australiaa. Heti tulee sellainen olo, että on pakko itsekin päästä kalisuttamaan kattiloita. Tai sitten saa jännittää mitä aarteenmetsästäjät löytävät milläkin reissullaan. Maailma on täynnä aarteita! Voi myös matkustaa mielessään Nykkiin ihailemaan Sohon vanhoja taloja ja upeita luksusasunnoista avautuvia suurkaupunkimaisemia ja kahlata ohjelmia toisensa perään arkkitehtuurin saralla. Miettiä minkä talon itse ostaisi tai miten remppaisi ne kaikki ummehtuneet kolot, joissa ihmiset asuvat.

Ei tämä ole oikeastaan hullumpaa, jos vaan särky pysyy loitolla ja malttaa olla tarpeeksi paikoillaan, jotta voimat eivät valahda lattialautojen rakoihin ennenaikojaan. Nauttikaa siitä mitä on ja luokaa päivälle merkitys!






21.9.2017

Singahdellen syksyyn!





Kuvittelin että lojuisin reporankana syystuulia ikkunasta katsellen, välillä keittelisin vähän omenamehua ja aroniaa, lukisin kirjoja, katselisin lempileffoja. Käärisin hihat ja ottaisin blogin jälleen haltuun, aloittaisin taas sukututkimuksen, kokkailisin kuin mieltä vailla, aina jouluun saakka. Vaan vähänpä sitä tulevaisuudestaan tietää! Saavuin toissapäivänä kotiin lakeuksilta ja seuraavaksi olen singahtamassa Tallinnaan ja sitten vielä Tukholmaan. Sitten onkin jo taas vedettävä työhaalarit niskaan ja herättävä arkisin tuntuvasti aikaisemmin ja vääntäydyttävä ulos koleuteen aloittelemaan työarkea.

Arvatkaas mikä uusi aluevaltaus elämässäni kuitenkin on ehtinyt tapahtua tämän kiireisen vuoden aikana?! Minäpä kerron; parfyymit! Olen aivan hulluna niihin! Tilaan ulkomailta testereitä ja tuoksuttelen niitä kuin viinituntija ikään, samalla tarkkaillen ainesosalistoja netistä. Hajuaisti on harjaantunut ja tuoksumaku on elänyt ja laajentunut! Eniten olen kiinnostunut pienten parfyymitalojen erikoisemmista tuoksuista. Jos jonain päivänä unohdan pukea parfyymin ylleni, se on melkein katastrofi! Tosin en enää nykyään hölvää tuoksua pitkin poikin vaan hipaisen tipan ranteisiin tai kädenselkään. Silloin oma nenäni ei turru oitis vaan pystyn myös itse aistimaan tuoksun vielä jopa 9 tuntia myöhemmin. Suosittelen! (Ei siis korvan taakse ja kaulalle.)

20.8.2017

Elämä kiitää eteenpäin





Aikaa on kulunut jo monta kuukautta edellisestä postauksesta, olen pahoillani!
Olen ollut töiden takia tavattoman kiireinen ja vapaa-ajalla kokkailukin on ollut kovin satunnaista, valokuvaamisesta puhumattakaan. Toivon, että blogini ei ole kuitenkaan aivan täysin unohtunut seuraajiltakaan. Syksy on tulossa, enkä usko että kiire jatkuu aivan samanlaisena, joten olen palaamassa blogimaailmaan syys-lokakuussa. See you!

15.1.2017

Terveellisempää tätä vuotta




Ryhdyin summaamaan viimekuukausien ruokatottumuksiani. Huomasin, että viime keväänä (äitin kuoleman jälkeen) kaikki terveellinen oikeastaan unohtui. En tehnyt enää smootheja aamuisin, en liikkunut, en syönyt hedelmiä enkä vihanneksia. 

Nytpä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen syönyt vihanneksia ja hedelmiä joka päivä. Jättänyt suklaat pois. Kiivennyt esim työpaikan portaat 5.kerrokseen joka päivä, vaikka ei tarvitse. (En siis työskentele ylhäällä.)

Ja niin vain olen huomannut että esimerkiksi porkkanat, nauriit ja sellerit maistuu tosi hyviltä! 


Toivon että tästä kantaa hyvää jatkoa ajatellen, edes pikkuhiljaa. Samaa toivon kaikille lukijoille! Sekä valoisaa mieltä vaikeidenkin asioiden keskellä. Vaikka ei heti siihen pystyisi, niin vähitellen!

27.12.2016

Tapaninajelua ja viimeinen vapaapäivä



Eilen päätimme lähteä ajelemaan lähikuntiin. Lumetonta, vetistä ja liukastakin. Ei yhtään joulun fiilistä! Kävimme tapaamassa 90-vuotiasta anoppiakin, joka muisteli 20- ja 30-luvun Tapaninajeluja reellä. Kotiin oikaisimme metsäteiden kautta ja siellä vihdoin löysimme lunta maasta. Paikka on maastollisesti korkea ja siellä on aina enemmän lunta kuin muualla.




Tänään vietän vielä vapaapäivää ja ihastelen auringon pilkistelyä ja kuuraa, jota on tullut märkään maisemaan pienen, parin asteen pakkasen seurauksena. Aion käydä kävelyllä (moneen päivään ei ole huvittanut!) ja katsella lehtiä, lukea kirjoja ja imeytyä johonkin leffaan. Samalla tuhoan viimeisiä rippeitä kinkusta ja suklaista.





23.12.2016

Kokkausprojekti osa 92; Punajuurimassa (->Punajuurilaatikko)




Keittokirja nro 21




Halonen, Kauppinen, Kokki:
Armas aika, intohimona joulu, sivu 96;
(Porvoo 2015)

Punajuurimassa


2 kg punajuuria
öljyä
puolikas valkosipuli
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
vettä
1,5 tl kuminaa
250 g smetanaa
suolaa maun mukaan (2 tl)


Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Kuori ja paloittele punajuuret suuriksi lohkoiksi. Aseta lohkot uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskota punajuuripaloille hiukan öljyä. Aseta pelti uunin yläosaan ja ruskista punajuuria 30-45 minuuttia. Voit käännellä palasia välillä. Ne saavat saada hiukan väriä, mutta niiden ei pidä antaa palaa. Kuori valkosipulin kynnet, murskaa ne veitsen lappeella ja paloittele huolettoman kokoiseksi murskaksi.

Sulata voi kattilassa, lisää oliiviöljy ja paista valkosipuli kellertäväksi. Kun valkosipulin tuoksu muuttuu ja väri alkaa taipua kultaan, lisää äkkiä kupillinen vettä, etteivät valkosipulit vain pala. Lisää joukkoon kumina ja uunista ottamasi punajuurilohkot. Lisää vettä niin, että punajuuret peittyvät. Keitä punajuuria reilu tunti tai kunnes palat ovat kunnolla kypsiä. Lisää välillä vettä mikäli tarpeellista.

Älä kaada keitinvettä pois vaan soseuta punajuuret tasaiseksi massaksi keitinvesineen päivineen sauvasekoittimella. Lisää smetana ja suola. Kiehauta.

Punajuurilaatikko

Voitele vuoka, kaada massa siihen, muotoile massan pinta lusikalla aalloiksi, ripottele päälle korppujauhoja ja muutama nokare voita. Paista 175 asteessa 1-1,5 tuntia vuoan koosta riippuen.


Tein tästä puoli annosta; 1 kg punajuuria, 1/4 valkosipulia, 1 rkl voita, 1 rkl oliiviöljyä, vettä, 0,75 tl kuminaa, 125 g smetanaa, 1 tl suolaa

Laatikko on yllättävän helppo tehdä, vaikka resepti saattaakin (ainakin minunlaisestani amatööristä) näyttää vähän monimutkaiselta. Valmista laatikkoa tästä tuli 2 kpl, kooltaan 0,5 ltr vuokaa. Maku on hauskan makean suolainen ja sopii erittäin hyvin joulupöytään. Varmasti kasvissyöjien, mutta myös muiden suosikki!



22.12.2016

Kokkausprojekti osa 91; Kotijuusto




Keittokirja nro 21




Halonen, Kauppinen, Kokki:
Armas aika, intohimona joulu, sivu 69;
(Porvoo 2015)

Kotijuusto


2 l kulutusmaitoa
4 kananmunaa
1 l kermaviiliä
2 tl suolaa
2 rkl jotain hienonnettua yrttiä


Lämmitä maito höyryävän kuumaksi. Älä kuitenkaan anna kiehua. Vatkaa munat rikki ja lisää niihin kermaviili. Kaada munakermaviiliseos nauhana höyryävään maitoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna jälleen höyryävän kuumaksi ja nosta sivuun juoksettumaan. Noin tunnin kuluttua nostele juustomassa reikäkauhalla harsokankaalla/suodatinpaperilla vuorattuun juustomuottiin/muovisiivilään. Ripottele väliin suolaa ja yrttiä ja lisää taas uusi kerros juustomassaa. Laita juuston päälle lautanen ja sille paino. Paino nopeuttaa juuston tiivistymistä. Nosta muotti kulhoon, joka kapenee alaspäin, niin että kulhon pohjan ja muotin väliin jää tilaa, johon juuston tiivistyessä, siitä valuva hera kerääntyy. Laita juusto valumaan heraa ja keenteytymään noin 12 tunniksi kylmään. Voit välillä  käydä kaatamassa valuneen heran pois muotin alla olevasta astiasta. 


Tein tästä 1/4 kokoisen juuston, eli 0,5 litraa maitoa (tilamaito), 1 kananmuna, 1 purkki kermaviiliä (litra = 4 purkkia), ½ rkl suolaa, ½ rkl sitruunamelissaa. Käytin suodatinpaperia ja muovisiivilää ja vein juuston tekeytymään kellariin (jossa on tällä hetkellä noin 10 astetta). Vaikutti siltä, että hera ei valu ollenkaan, joten jouduin hiukan kaapimaan massaa. Silti, yli 30 tunnin (!) valumisen jälkeen tulos oli huono. Kun otin suodatinpussin pois, massa tuli selkeästi näkyviin, mutta se ei ollut kovin juustomainen rakenteeltaan, eikä maultaan. Jokin meni vikaan...



21.12.2016

Kokkausprojekti osa 90; Naurispuuro




Keittokirja nro 21




Halonen, Kauppinen, Kokki:
Armas aika, intohimona joulu, sivu 49;
(Porvoo 2015)

Naurispuuro


Noin 200 g naurista
6-7 dl vettä
ripaus suolaa
1 dl ohrajauhoja



Kuori ja paloittele nauriit. Lisää vesi, suola ja naurislohkot kattilaan, keitä naurispalat pehmeiksi.
Survo nauriit soseeksi keitinliemessä. Lisää vettä, mikäle seos tuntuu liian tömäkältä. Seoksen tulee olla riittävän sakeaa muttei luirua.
Kuumenna seos uudelleen kiehuvaksi ja ripottele joukkoon ohrajauhot. Keitä puuroa vähintään 40 minuuttia. Maku paranee pitkän keittämisen aikana. Tarjoa voisilmän kanssa.


1 nauris oli noin 210 gramman painoinen, eli missään tapauksessa et tarvitse kovin montaa naurista. Tuntui että nestettä oli liikaa, joten poistin sitä 0,75dl. Annoin kiehua 40 minuuttia. Tästä tuli valmista puuroa vain noin 3 dl (joka tulee ottaa huomioon, jos puuroa keittää useammalle ihmiselle!).  Maku on pehmeä ja jotenkin miellyttävän "muinaissuomalainen" - kuin tuulahdus kadonnutta esi-isien maailmaa.