.

.

19.9.2021

Metsäauto



Sunnuntaikuviksi metsäauto. Vanhoja hylättyjä autoja on yllättävän paljon pitkin Suomen maaseutua peltojen reunoilla, metsissä ja ladoissa, sekä tonteilla. Minusta ne ovat aarteita!







 

18.9.2021

Purentalihashieronta




Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni purentalihashierontaa! 
Koin sen hyvin miellyttäväksi, suorastaan nautin siinä pedillä maatessani. Samaahan ei voi sanoa hartioiden tai käsien hieronnasta; se on aika tuskallistakin välillä, koska olen niin jumissa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että purentalihakseni olisivat ihan ok. Vasen puoli on kuulemma tosi selvästi tiukempi kuin oikea ja selittyy sillä, että olen kaikessa vahvasti oikeakätinen.

Tässä hieronnassa käsitellään hiukan hartioita, niskaa, rintarankaa, päätä, kasvoja sekä suun sisäpuolta. Ja tämä on myös eri kuin Voice Massage, vaikka käsittääkseni ovatkin vähän sukua toisilleen. Tunnin hieronta maksaa noin 60€ (ainakin täällä meillä) ja tämän hieronnan taitajia löytyy kyllä pienemmiltäkin paikkakunnilta.

Se syy miksi minä menin kokeilemaan purentalihashierontaa, oli osittain migreeni ja enimmäkseen tinnitus. Haluan kokeellisesti selvitellä voiko tätä pään sisäistä ääntä vaimentaa tai poistaa millään enää. Netissähän sanotaan lähes poikkeuksetta, että mitään ei voi tehdä, jos tinnitus on kestänyt kauan. No minun kokemukseni yhden hierontakerran jälkeen oli, että vasemman puolen tinnitus on selvästi vaimeampi. Kuulemma kolmen kerran jälkeen voi varmemmin sanoa onko hieronnalla vaikutusta. Aion käydä kolme kertaa, mutta ehkä jatkossa sitten harvemmin mutta säännöllisesti.

Jos leukanivelesi paukahtelevat tai suun aukeamislinja ei ole suora (minulle leuka tekee aika ison koukkauksen oikealle kun avaan suun isolle) tämä hieronta on oikea sinulle. Minä huomasin heti, että leukani aukeaa nyt lähes täydellisessä linjassa ilman sitä oikealle pomppaavaa liikettä, vaikka takana on vain yksi kerta hierontaa. Olen todella positiivisesti yllättynyt ja hyvin optimistinen jatkon suhteen. Mutta tämän lisäksi aion kokeilla myös sitä Voice Massageakin. Ei näistä ainakaan haittaa ole!












 

17.9.2021

Kontrahti




Olen miettinyt millaisen kontrahdin haluaisin noin ylipäätään elämän kulkuun ja arkeen tehdä. Sillä on ollut tosi mukava tehdä sitä vuoden vaihteessa laatimaani tämän vuoden "tehtävälistaa". Kymmenestä kohdasta vain yksi tehtävä uupuu, eli hyvällä mallilla ollaan. Tosin nyt minulla on ollut aikaa enemmän kuin koskaan, joten kymmenen kohtaa on ehkä vähän liikaa noin yleisesti jatkoa ajatellen. Ensi vuodelle olenkin jo miettinyt uutta listaa, mutta siihen ei tule kahdeksaa kohtaa enempää, jos sitäkään. Olen tänä vuonna siis elvyttänyt blogin, kokkaillut, valokuvannut, tehnyt ifolor-kirjaa, kuntoillut, harrastanut Japanikirjoja/itämaisia filosofioita, pureutunut puutarhanhoitoon jne. Tämä on siis minun osuuteni "kontrahdista".







Sitten saamapuolelle tulisi tietysti kohtia myös. Toistaiseksi joudun ne itse kustantamaan, mutta jospa tilanne olisi se, ettei rahaa tarvitsis laskeskella, niin kontrahti olisi pitempi ja suunnilleen tällainen; vähintään kerran viikossa kampaajakäynti, meikkaus, kuntosalikäynti personal trainerin opastuksella, taiji, qi gong, jooga, shindo, perushieronta, Intialainen päähieronta, joku erikoishieronta esim Balilainen hieronta, purentalihashieronta, meditointi. Ravintolaruokia, kahvilakakkuja, hotellivisiittejä, erilaisia saunoja... (Savusauna, avantosauna, yleinen sauna, uimahallin sauna, oma sauna.) Eli lyhyesti itseen panostamista ja elämyksiä. Nauttimista ja rentoutumista.


 

16.9.2021

Punk-ajan jäänteet tinnituksena



Olen pohtinut tinnitustani nyt parin vuoden ajan (jonka ajan olen siis tajunnut ylipäätään, että tämä lakkaamaton piipitys ja torvensoitto molemmissa korvissa ei olekaan normi vaan TINNITUS!) ja nyt olen myös puhunut lääkärille asiasta. Koska tämä on jatkunut niin kauan, tälle ei voi tehdä mitään ja koska en ole invalidisoitunut asian vuoksi, saan pitää itseäni onnekkaana. Jotkut kuulemma invalidisoituvat niin, että eivät kykene nukkumaankaan. Minä pystyn unohtamaan äänen pääni sisällä, jos en ajattele sitä. Se ei siis ole ongelma henkisesti. Mutta tokihan se hiukan vaikuttaa kuuloon, joka ei muutenkaan ikinä ole ollut kauhean hyvä.





Nyt jos pääsisin kohtaamaan sen teini-ikäisen itseni, kysyisin kyllä, että haluatko loppuelämäsi joka ikiseksi sekunniksi pääsi sisälle eri voimakkuuksilla torven soittoa, piipitystä ja jopa niitä molempia yhtä aikaa? Että jos haluat niin fine, jatka vain korvalappustereoitten luukuttamista täydellä volyymilla ja keikoilla kaiuttimien edessä hengailua. Että älä vahingossakaan käytä korvatulppia, äläkä ainakaan väännä volyymia pienemmälle. Ja kuuntele toki sitä HC-punkkia aivan erityisesti. (En tiedä olisiko tämän sanominen auttanut, sillä olin aika jääräpää.)

Kaikesta huolimatta aion kokeilla purentalihashierontaa. Ja olisi kyllä aika hienoa, jos Suomessa olisi useampi tinnitukseen erikoistunut lääkäri. Olen lukenut yhdestä hiljattain. YHDESTÄ viiden miljoonan asukkaan Suomessa!

Onko sinulla tinnitusta? Oletko saanut siihen apua? Jätä kommenttia, olisin kiinnostunut lukemaan aiheesta ja luulen, että monia muitakin voisi kiinnostaa.

 

15.9.2021

Omppuja ja suunnitelmia




Kotiarkeen palaaminen merkitsee täällä kesäisten ruukkujen pesua puutarhassa ja loppujen omenoitten keräilyä. Aion tehdä omenista ainakin mehua. Hilloa taitaa kellarissa olla vielä useita purnukoita. Lisäksi meillä on etupihan kulmassa yli 10 vuotta sitten pystytetty huvikatos, jossa oli alkuun grilli ja iso marmoritasolla varustettu grillauspöytä. Sittemmin grilli hajosi, katoskangas repeili, vadelmat valtasivat alaa. Muutaman vuoden ajan katoksen kehikkoon on ollut ripustettuna jouluvaloja (repeillyt kangas poistettiin ajat sitten) ja minä raivaan sitä vähän keväisin. Nyt olemme kyllästyneet siihen katoksenraatoon ja haluaisimme raivata koko alueen. Katoksen vieressä on kolme omenapuuta ja itse tehty pieni suihkulähde. Eilen ryhdyimme miettimään mitä alueelle pitäisi tehdä. Purkaa katos, kaivaa maata ja tuoda soraa/hiekkaa pohjalle, vaihtaa lahot puiset laatat kestävämpiin kivilaattoihin, ostaa tukevampi katos jossa on seinätkin ja raivata ei-toivotut kasvit ympäriltä. Unelmissahan muutos on siinnellyt jo joitakin vuosia, myönnetään.






Toisekseen pihassamme - aika lähellä taloa vieläpä - kasvaa neljä huonokuntoista koivua. Niiden haittapuolet on; mikään ei kasva niiden lähellä, ei edes ruoho kunnolla. Aina myrskyllä pitää pelätä josko joku niistä rojahtaa alas ja pienelläkin tuulella piha täyttyy oksista. Joka kevät niistä alkaa lennellä roskaa ja se päättyy vasta talvella. Siis aina rappuset ja pihatie on täynnä kaiken maailman koivun siementä ja muuta roskaa! Viime talvena sovimme puun kaatajan kanssa, että koivujen on aika lähteä. Arvatkaa onko näin käynyt? Naapurimmekin odottaa hänen palveluitaan omaan pihaansa ja ihmettelee myös, kun henkilöä ei näy eikä kuulu. Nyt ollaankin jo siinä pisteessä, että mietitään kannattaako niitä enää kaataa talveksi. Ehdimmekö pilkkoa niitä ennen lumen tuloa? Tätä minä inhoan elämässä aivan erityisesti; kun jotain suunnittelee ja jotain sovitaan, niin vuodet ne vaan vierivät ennenkuin mitään tapahtuu. En minä nyt NIIN vähitellen itsekään elä!

 

14.9.2021

Suurkaupunkien huuma




En tiedä mikä siinä on, mutta kyllä suurkaupungeilla on oma huumansa. Vaikka pikkukaupunki onkin usein kodikas ja turvallisemman oloinen, suurkaupungissa voi kokea seikkailun pelkästään siirtymällä paikasta A paikkaan B. Suuressa kaupungissa valikoima on huikea. Suuret kaupungit ovat usein arkkitehtuuriltaan mielenkiintoisempia, no paitsi ehkä Suomen tapauksessa, jossa vaikkapa Loviisa on vanhoine taloineen hyvin suloinen! Mutta sitä en välttämättä allekirjoita, että suuressa kaupungissa olisi avarakatseisempaa. Nykyään ehkä jopa päinvastoin. On oltava samaa mieltä. Väärä mielipide on suorastaan rikos. On näytettävä muodikkaalta. On tehtävä tietyt valinnat. Pikkukaupungeissa voi siinä suhteessa olla enemmän liikkumavaraa.






Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin eniten matkustaa ajassa niihin 1920-30-lukujen suurkaupunkeihin! Minun puolestani 1970-80-90-luvut voisi lanata kokonaan pois. Niiden muotoilussa ei ole mitään mielenkiintoista kaupunkitasolla. Kaupungilla liikkuvat ihmiset ovat olleet aikaisemmin kauniita ja tyylikkäitä pukuineen ja kampauksineen. Ja miten mielelläni katselisin vaikka 1930-luvun näyteikkunoita, ostaisin sen ajan laadukkaita tuotteita, kuuntelisin vanhaa musiikkia, huumaantuisin menneestä lumosta!



 

13.9.2021

Harmaa tuntuu taas tyylikkäältä!




 Jotenkin tämä harmaavarpunen on taas tykästynyt harmaaseen väriin. Harmaa ja vanha roosa on niitä suosikkeja juuri tällä hetkellä melkolailla kaikessa. Kukissa, tekstiileissä, vaatetuksessa, koruissa… ja sen mukaan upouusi kynsilakka sekä korvakorutkin on valittu eilen illalla laivan kaupasta.









Aluksi myös sää oli harmaa, eikä oikein voinut olla varma vinkuuko tuuli laivan rakenteissa keskellä merta, vai onko sitä singahtanut antarktikselle keskelle harmaata myräkkää. No ei onneksi sinne! Vaan onneksi täällä Tukholmassa on aurinkoista ainakin tänään. Tänään ohjelmassa rauhallista käveleskelyä ihan pieneen ruokakauppaan sataman lähellä ja sitten paluu laivaan. Sauna, lounge, lepoa, lukemista, hieman upeita ruokaelämyksiä ja nauttimista!

 

12.9.2021

Leijumista



Vaikka on sateinen aamu, minä leijun. Eilen törmäsimme sattumalta Taalintehtaalla tuttavapariskuntaan ja pääsimme kurkistamaan heidän upeita visioitaan ja unelmiaan. Voi valtava, miten hyvän olon se toi ja innostuksen heidän puolestaan! Koko päivä oli ollut siihen asti kyllä hieno; jäätelön syömistä purjelaivoja katsellen, muinaismarkkinoitten antia silmäillen, ehkä ylväintä hevosta, jonka olen ikinä nähnyt, ihaillen…

Mutta sitten se odottamaton tapaaminen, innostuminen, haaveessa mukana eläminen. Näen sieluni silmin sen kaiken ja meidät liittymässä siihen hiukan. Innostus ei hälvennyt koko iltana! Markkinoitten jälkeen ajelimme Mathildedaliin katsastamaan ruukin annin näin alustavasti, josko sinne menisimme joskus yöpymään. Hyvältä näytti! Illaksi ajoimme majapaikkaamme Perniöön, jossa katselimme kiinnostuksella elokuvan ”Bohemian Rhapsody” Queenin Freddie Mercurystä. Itkin elokuvaa katsellessa. Olisin niin suonut hänelle terveyttä ja elonpäiviä rutkasti lisää. Muistan sen miten hänen sairastumisestaan puhuttiin ja miten pelottavalta maailmanmullistukselta se tuntui. Muistan miten tykkäsin heidän musiikistaan. Siitä ei ole kuin hetki ja kuitenkin hänen kuolemastaankin on jo 30 vuotta!






Tänään leijuminen vaan jatkuu. Ajelemme jonkin ajan kuluttua Helsinkiin, jossa astun ystävän kanssa laivaan. Minut on kutsuttu nauttimaan upeasta risteilystä kohti Tukholmaa. Mutta siitä enemmän huomenna!

 

11.9.2021

Muinaismarkkinoilla



Läpi vuosien olen tykännyt pyöriä kaikenlaisilla muinaismarkkinoilla ja vanhan ajan tapahtumissa. Moneen kertaan on kierretty Turun, Hämeenlinnan ja Laukon muinaismarkkinat. Pienemmissäkin tapahtumissa on käyty ja jopa Norjassa eksyttiin kerran keskelle viikinkitapahtumaa. 

Tänään on vuorossa Kemiönsaaren Taalintehtaalla järjestettävä September open.
(Kuvat eivät ole tältä päivältä.)












 

10.9.2021

Aarrekartan hauduttelua



Olen ryhtynyt hauduttelemaan päässäni uutta aarrekarttaa. Edellisestä taitaa olla yli kaksi vuotta. Monesti käytän jotakin Sjödenin kuvastoa materiaalina uuteen karttaan. Tai sisustuslehtiä, puutarhalehtiä, antiikkilehtiä, matkailulehtiä, ruokalehtiä... mikä nyt milloinkin on "tapetilla". 

Jos et ole koskaan kuullut aarrekartasta, kerron mitä se minulle merkitsee. Kyse on omista toiveista ja haaveista, omista unelmista, joita voi pohtia ja eritellä tarkastikin. Jokaisen haaveen kuvastajaksi tai symboliksi valitaan kuva jostakin, esim juuri aikakauslehdestä. Myös valokuvia voi käyttää tai vaikka piirtämistä. Kartan tekemisen tapoja ja käyttömuotojakin on monia. Yleensä valitaan joku taustapaperi tai pahvi, jolle kuvat liimataan tai teipataan. Mahdollisesti korkkitaulukin voi toimia, jos se saa olla muuttumattomana seinällä.





Kun sinusta tuntuu, että olet saanut kaikki tärkeät asiat paperille, voit asettaa kartan seinälle tai tehdä kuten minä; kätkeä laatikkoon, josta sitä voi käydä kurkkaamassa silloin tällöin. Yleensä kuitenkin nämä symboliset kuvat ovat  muistissa sen verran hyvin, ettei karttaa minusta tarvitse katsella juurikaan. Tarkoituksena on, että mieli työstää näitä asioita ja teet tiedostamattasi päätöksiä, jotka johdattavat sinut lähemmäs unelmiesi toteutumista. Minä olen vakuuttunut, että kartta toimii! Ensimmäisen karttani tein 90-luvulla ja kun palasin siihen 10 vuotta myöhemmin, melkein säikähdin, sillä yhtä asiaa lukuunottamatta kaikki haaveet olivat toteutuneet. Siellä oli sellaisia kohtia kuin "oma puutarha, omakotitalo, lasikuisti, maaseutu..." ja paljon muuta (ihmissuhteisiin ja työhön liittyvääkin). Ainoastaan se 1930-luvun auto on jäänyt saamatta.

Oletko sinä koskaan tehnyt aarrekarttaa? Onko se toiminut? Onko sinulla mielessäsi erilaisia ideoita?

 

9.9.2021

Kaupunkipäivän saldo




Olipa kyllä ihana nähdä eilen ystäviä ja tytärtä! Aikaa on kulunut ja korona on tehnyt minusta entistä enemmän omissa oloissani viihtyvän, mutta rakasta lähipiiriä on aina aivan erityisen lämmin tavata! Juttu jatkuu siitä mihin se on jäänyt ja onhan se ihan erilaista tavata ihmisiä kasvokkain kuin vaikkapa kirjoitella mesen kautta pieniä viestejä. Aivan eri asia!


Mutta muuten huomasin, että olen entistä vähemmän kaupunki-ihminen. Kaikki oli niin muuttunut (taas) siinä rakkaassa kaupungissani. Puhumattakaan siitä, että ostomanian käännyttyä tavaraähkyksi en viihtynyt edes kirppiksillä. Bongasin esimerkiksi englantilaista Pomona-astiasarjaa, jota olen kerännyt 90-luvulta lähtien ja nyt katsoin niitä kippoja hetken ja totesin, että pöydälle nämä vaan jäävät tyhjän panttina olemaan. Ja sinisen Kupittaan kannellisen purkin, jonkalaista en ole ikinä nähnyt, eikä se edes näyttänyt Kupittaalta (voikohan sen tarran siirtää pohjasta toiseen onnistuneesti - eli olikohan se huijaus?), mutta mitä ihmettä olisin silläkään tehnyt? Tälläkin hetkellä pöydät, tasot, hyllyt ja lattiatkin on niin täynnä, ettei mikään näytä miltään ja kaapeissa on puolet piilossa. Ei siis mitään järkeä haalia lisää!






Kaksi lehteä ostin kylläkin. Toinen oli kallis mutta aivan kuohuttavan upea uutuus nimeltään "Country Home, Vintage Living". Toinen lehti oli kaikkien antiikinrakastajien oiva hakuteos "Scandinavian Retro", joita olen ostellut aina silloin tällöin jo joitakin vuosia. Voin tunnustaa, että olen oikea lehti-ihminen! Voisin ostaa kolmanneksen lehtihyllyn sisällöstä! Joka ikinen joulu ostan pinon joululehtiä, joita en koskaan malta poistaa. Aina päätän, että nyt en katsokaan lehtihyllylle, mutta sitä ei voi tehdä loputtomiin. Mutta lehdet annan itselleni anteeksi. Välillä teen vanhoista lehdistä elämän aarrekarttoja, niin että on niistä jotakin "hyötyäkin".

Tuoksukynttilät olivat listallani myös. Vaikka markettituoksut ovat enimmäkseen kammottavia, löysin Sokokselta silti yhden ihan hyvän. Se on kauniissa pahvirasiassa oleva lasipurkki, jossa on Havin Bergamot & fig-tuoksu. Toisen, pahvirasiassa olevan savipurkin, jossa Affarin Ro - Linen Cotton-soijavahakynttilä, ostin sisustuskaupasta. Oikeastaan eniten mieleen olisi ollut Indiskan tyyriimmät kynttilät, mutta en kyllä tottavie maksa yli 40 euroa tuoksukynttilästä! Stokkalla en ehtinyt käydä ja luulen, että siellä olisi ollut sama fiilis kuin Indiskassa; ihanaa mutta liian kallista.

Lopuksi kävin ekokampaajalla värjäyttämässä hiukseni. Moni ehkä ihmettelisi, miksi en tee sitä itse, mutta olen tähän ikään saakka värjännyt niin paljon itse hiuksiani, että en vain jaksa enää! Sitä paitsi henna-kurkuma-seos on sen verran sotkevaa, että en halua temppuilla sen mössön kanssa enää yhtään kotioloissa. Ja täytyy kyllä sanoa, että hiuksiani ei ole ikinä värjätty näin perusteellisesti ja pitkän kaavan kautta! Värijauhetta kului 480g ja aikaa 3½ tuntia. Hän taisi tehdä kaksi tai kolme kertaa lisää värimassaa, sillä ... no, hiuksissa on pituutta enemmän kuin kampaamon "ekstrapitkät"-kuvaus antaa ymmärtää. Jos värjäyskeikka onkin kallis, niin sitä ei tarvitse tehdä kuin pari kertaa vuodessa. Ja hiuksia leikkauttamassa olen käynyt viimeksi 90-luvulla, että sikäli tasapainossa ollaan!

 

8.9.2021

Vaihtelua kotihiirelle



Tänään ei olekaan mikään tavallinen päivä, mikään äkkinäisen imurointi-innon tai puutarhasaksien päivä. Olen merkinnyt jo ajat sitten kalenteriini, että tänään menen kaupunkiin heti aamusta. Kokeilen miltä tuntuu haahuilla läpi tavaratalon ja jopa ostaakin jotakin. (Listalla on pari tuoksukynttilää ja ehkä joku lehti.) Tunnistanko vielä ystäväni vai olemmeko muuttuneet kovin. Aiomme käydä syömässä ja puhua tuiki tärkeistä asioista ja ennen kaikkea nauraa, paljon! Sitten menen kampaamoon värjäyttämään hiukseni. Olenkin jo alkanut näyttää melko lailla mitäänsanomattomalta tapetilta. Lopuksi vielä menen innolla katsastamaan tyttäreni ihanan uuden asunnon!






 

7.9.2021

Syyssiivouksia nurin kurin




Nyt on aika laittaa parvekekalusto, tuo pieni puinen pyöreä kahvipöytä ja kaksi tuolia, kasaan ja lumelta suojaan, purkaa riippumatto, pestä kaikki ne kymmenet ruukut ja kipot, joita alkukesästä ripotteli pitkin pihoja. Tyhjättävä niiden sisältö joko kompostiin tai sisälle talvehtimaan tai kasvimaahan talvehtimista kokeilemaan. Kitkettävä ja leikattava vielä tuhat asiaa, kirjattava ylös sitä sun tätä, ja jo kiireesti tehtävä omenasadolle jotakin!






Ja mitä minä teen? Ryhdyin eilen imuroimaan alakertaa ja nyt heti herättyäni yläkertaa. Suunnittelemaan verhojen vaihtoa, vaikka kaikki ikkunat sisältä ei ole edes puhtaat! Olen kyllä mestari välttelemään liian isolta tuntuvia projekteja jollain ihan käsittämättömällä puuhalla. Mutta ehkä kuitenkin kaikkein käsittämättömintä oli, kun huomasin eilen illalla lohduttavani itseäni, että kevätkylvöihin on aikaa enää vain nelisen kuukautta!

 

6.9.2021

Urjalan museolla



Pidän museoiden liepeillä ja pihamailla kuljeskelusta. Ei oikeastaan haittaa, vaikka museo olisi kiinni, sillä pihamaa on monesti hyvin antoisa tutustumiskohde myös.














 

5.9.2021

Bomba



Hieman kesäisiä kuvia Bombatalolta lämmikkeeksi syksyiseen ilmaan.