Leppoisa lauantai

 

Heräsin aamulla siihen ihmeeseen, että käsi ei ole kipeä, vaikka liikutan sitä vähän. En usko, että se jännetuppi on vielä täysin parantunut, mutta ainakin se on parempi kuin joku aika sitten. Mietiskelin siinä samalla, että olispa ihanaa, kun mihinkään ei sattuisi, että ei tarttisi pelätä syöpää enää koko ajan, että sydän pelais hyvin kaikista sukurasitteista huolimatta (osa suvusta on kuollut jo tässä iässä sydänvaivoihin) ja että pää palautuis viime vuoden shokista. Mun matikkapää on muuten jo täysin palautunut ja se on ainakin loistojuttu! Makasin peittoon kääriytyneenä kuin perhosentoukka, katselin kattoon ja tunsin olevani aika onnellinen! Kuivurit vietiin eilen pois ja pian alkaa rakenteiden palautus ja sitten saan sisustaa konttorini uudelleen. Ja kesällä pihassa könöttää kasvihuone! Ja mä ripustan riippukeinun uuteen telineeseen ja voin lojua muuallakin kuin parvekkeella. Ja välillä voidaan ajella sähköisillä läskipyörillämme! (Josta on ollut sairauksien takia taukoa pari kesää.)

Me pohdittiin tuossa viikolla, että mentäiskö mökille nyt viikonloppuna, vaan sitten huomattiin, että pohjanmaan tulvat on nyt aika mageet ja eräs kirppiskin vetäis puoleensa, joten jäätiin kotiin ja aiotaan tehdä täsmäiskuja täältä käsin. Kirppiksiä me kierretään aika vähän nykyään, mutta sitten kun kierretään niin molemmilla on päässä aikamoisen tiukka seula. Vanhoja esineitä on ihana katella, mutta ei kaikkea tartte omistaa. Jos ostetaan, niin siihen on hyvä perustelu. Viimeks ostin Arabian musta-valkoraidallisen vanhan kukkaruukun, sellasen isomman jota mulla ei vielä olekaan. Kohta aion vaihtaa kukkiin mullat ja joitakin pitää aina siirtää isompaan ruukkuun. Yleensä ongelma on se, että lähes kaikki ruukut on aika pieniä. Niitä en enää ostele, mutta isot pääsee mun seulasta läpi.