Heräsin aamulla siihen ihmeeseen, että käsi ei ole kipeä, vaikka liikutan sitä vähän. En usko, että se jännetuppi on vielä täysin parantunut, mutta ainakin se on parempi kuin joku aika sitten. Mietiskelin siinä samalla, että olispa ihanaa, kun mihinkään ei sattuisi, että ei tarttisi pelätä syöpää enää koko ajan, että sydän pelais hyvin kaikista sukurasitteista huolimatta (osa suvusta on kuollut jo tässä iässä sydänvaivoihin) ja että pää palautuis viime vuoden shokista. Mun matikkapää on muuten jo täysin palautunut ja se on ainakin loistojuttu! Makasin peittoon kääriytyneenä kuin perhosentoukka, katselin kattoon ja tunsin olevani aika onnellinen! Kuivurit vietiin eilen pois ja pian alkaa rakenteiden palautus ja sitten saan sisustaa konttorini uudelleen. Ja kesällä pihassa könöttää kasvihuone! Ja mä ripustan riippukeinun uuteen telineeseen ja voin lojua muuallakin kuin parvekkeella. Ja välillä voidaan ajella sähköisillä läskipyörillämme! (Josta on ollut sairauksien takia taukoa pari kesää.)
2 kommenttia:
Täälläkin isommat ruukut ostoslistalla, ovat kasvit luokattoman pienissä ruukuissa reppanat. Kivaa viikonloppua ^_^
Jenni; Aluks sitä haalii kaikkia pieniä, sit yhtäkkiä hokaa, että isompia pakko löytää. 😬
Kiitos! Samoin sulle!! 😊
Lähetä kommentti