Blogimaailma on jossain taustalla. Tiedätkö sen tunteen, kun on joku kiva tekeminen, jota ei kuitenkaan saa tehdyksi ajanpuutteen vuoksi? Sitä tämä nyt on. Tai oikeastaan tärkeysjärjestyksen muuttaminen olisi asia, joka korjaisi kaiken, tai ainakin paljon! Facebookin imeminen kohtuullisen erilaiseen ja rumaan maailmaansa, on nykyajan suuri ongelma. Tai muun somen, riippuen miten aktiivinen (tai minkä ikäinen) on. Sitä vastaan on taisteltava ihan tieten tahtoen, jotta saa elämänsä takaisin.
Mitä minulle kuuluu? Kokkailen harvakseltaan edelleen. Kotoilen niin paljon kuin mahdollista. Minulle se on viikonloppujenkin viettämistä kotona (aina kun voi), puuhastelua arjenkin töiden tuoksinassa ja vaikkapa istahtamista portaille kesäaikaan ennen töihinlähtöä ja lintujen laulusta nauttimista. Talvella se on lyhtyjen sytyttelyä, joulu (tai talvi-) valojen asentamista, kakluunitulien virittelyä, hiljaisen musiikin kuuntelua, loppumatonta järjestelyä, kaikenlaisen piristävän suunnittelua ja uusimpana puutarhan hyötymaan luomista uudelleen.
Olenkin todennut, että alan olla yhä enemmän jo edesmenneen äitini kuva, ainakin siltä osin kun katsoo mitä kumpikin eniten tahtoo tehdä. Puutarhaa, käsitöitä, lukemista, matkustelua, kokkailua. Olen myös miettinyt, miten hauska olisi tietää mitä kaikkia ulkonäöllisiä piirteitä ja muita luonteenpiirteitä on perinyt kaukaisemmilta esi-isiltä ja -äideiltä. Äidin isän äidin äiti on vanhin, josta on valokuva vanhalta ajalta, vuodelta 1862. Mutta entäs hänen edeltäjänsä ja muut juurihaarat? Onko esimerkiksi Jaakko Ilkalta enää perittynä rahtuakaan tässä polvessa? Voi olla, että geenitekniikka etenee suuntiin, joita ei osaa vielä edes kuvitella ja saamme tulevaisuudessa vastauksia mitä moninaisimpiin hauskoihin asioihin.
Vuoden ankein kuukausi on mielestäni marraskuu. Kun sen yli pääsee, tuntuu että kevät on ihan tuossa joulun takana. Ja jouluhan se aina tulee ihan liian pian! Lapsuudesta 70-80-luvuilta kaipaan lumisia ja kylmiä talvia. Siksi olen erityisen innoissani tästä hetkestä, kun joulukuu on alkanut ja lunta on pihassa ja pakkastakin aamulla lähes 10 astetta. Seurailin minttukaakao kädessäni aamupäivän aurinkoa ja lumista maisemaa. Voi miten alas aurinko huipullaankin ollessaan jää! Vastapainona meillä on toki ihanat tähtitaivaat ja lumen narskuminen askelten alla. Vedän pakkasta syvälle henkeen ja nautin täysin siemauksin tästä hetkestä!
4 kommenttia:
Marraskuu on ankein. Tosin viime vuonna oli niin paljon aurinkoisia päiviä myös marraskuussa, että hurahti ohi kevyesti. Nyt on harmautta piisannut. Lumi, auringon pilkahdukset ja tähtikirkkaat yöt ovat saaneet vireystason nousemaan.
Olen myös kotihiiri, varsinkin talvella uhkaa mökkihöperyyden vaara. Ikä muuttaa prioriteetteja ja kiinnostuksen kohteita.
Kauan sitten katsoin kun työkaveri vähän väliä kommentoi kavereidensa fb-päivityksiä minulle. Päätin silloin, etten tuohon hullunhommaan ryhdy ja olen onnistunut pysymään poissa sieltä. Some on mainio asia, jos osaa hallita ajankäyttönsä järkevästi, mutta haitatkin ovat mittavia.
Mukavaa joulukuuta sinulle!
Ihanaa, kiitos! Mökkihöperyys on se, johon työttöminä aikoina solahtaa ihan helposti. Tai ehkä se on myös introverttius ja herkkyys joka työntää siihen suuntaan. Oih, melkein toivon, etten olisi faceen koskaan mennytkään. Tosin älykännykän puuttuminen on asia, joka on tässä asiassa hyvä. Ei tarvii koko ajan kurkkia, eikä mikään pimputa taskussa joka kommentin kohdalla. Kaunista joulunodotusta sulle! :)
Voi Thilda, oi miten hyvin kirjoitit, somestakin, rumasta facesta...minulle kävi vähän samoin, jotenkin sinne viidakkoon eksyi, pinnallisesti jutusteluun, pintaa raapaisemaan...meinaisn itsekin lopettaa blogini jossain vaiheessa mutta sitten tajusin,e ttä se taitaa olla ainut foorumi, missä edes jollain lailla uskaltaa kirjoitella, päästellä välillä höyryjäkin. Mutta meepä se sama tekemään naamakirjassa, niin voi voi...toisaalta se on ollut hyvä foorumi, olen oppinut pitämään vetoketjua suuni ympärillä ja vielä usein kiinni.
Mutta kun näin kommenttisi, niin aivan ailahti lämmin ajatus ... paluu jonnekin hyvään... teen uuden vuoden lupauksen, että otan aikaa tiedän blogeillenne, sillä ne ovat somessa parasta , mitä tiedän!
Nyt leikin kauppiasta jouluun saakka, pyöritän Takataskun Joulua aina joulukuussa...jäin muuten eläkkeelle lokakuussa! Parasta!!!
Oi, Vilukissi! Onnea oloneuvokselle!! ;) Ja nauti täysin siemauksin siitä kiireestä jota eläkeläisillä aina kuulemma on! Mulla on vielä about 20 vuotta siihen hetkeen, joten lottoan kiivaasti :D
Kiitos sanoistasi, olen miettinyt somea paljon ja nähnyt jo tässä muutaman vuoden facettelun aikana sen todelliset nurjatkin puolet. Mitä riitaa se voikaan saada aikaiseksi, sellaista, jota ei koskaan kasvokkain tapahtuisi! Olen tehnyt saman huomion, että suu supussa siellä on paras (tosin luonteellani se joskus käy aika vaikeaksi, kuohahdan ja on "pakko" sanoa...)
En oikein pidä siitäkään miten blogit ovat siirtyneet faceen. Täällä on niin erilaista ja täällä voi hioa tekstiään vaikka päiväkausia ja asetella kuviaan pitkään ja hartaasti - jota ei ikinä tapahdu facessa!
Hassua on myös se, miten usein Pohjanmaalle mennessä olen ilman facea päiväkausia (koska mulla ei ole älypuhelinta, eikä siellä ole tietokonetta) ja olen todella kiireinen, enkä kaipaa nettiä yhtään! Otetaan kuule yhdessä ensi vuoden tavoitteeksi nostaa blogi jälleen kukoistukseen ja vähennetään somessa roikkumista. :)
Lähetä kommentti