Tulitikkuja ostamassa

Talvella, siis etenkin talvella, poltan kynttilöitä oikein urakalla! Kakluunissa kotona ja takassa mökillä pidetään tulia päivittäin. Ja minähän en mitään sytkäriä käytä. Kunnon tulitikkuja vaan! Aika ajoin tulitikut käyvät vähiin, niin että on pakko etsiskellä uusia. Ja nimenomaan etsiskellä, sillä ei semmoisia hyviä vanhan ajan tikkuja niin vaan kaupasta enää mukaan siepata. Kaikki jotka on käyttäneet tulitikkuja 1980-luvulla, tietävät, että nykyiset tikut on surkeita ja hermot on koetuksella niiden kanssa. En ole todellakaan yksin tämän asian kanssa.

Ensimmäinen Suomalainen tulitikkutehdas (puoliksi tehdasmainen ja puoliksi kotivalmisteinen tuotanto) perustettiin 1840, ja viimeinen tehdas suljettiin 1995, eli 155 vuotta täällä on siis voinut käyttää kotimaisia tulitikkuja. Tosin aluksi ne olivat kalliita ja vaarallisiakin. Aluksi tikuissa käytettiin valkoista fosforia, joka aiheutti vakavia sairauksia. Tehtaissa fosforihöyryjä vuosia hengitelleet työläiset saivat luusairauksia, etenkin leukaluihin tuli kuolioita, myrkytyksen saaneiden kasvot vääristyivät, hampaat irtosivat, ikenet turposivat, iho alkoi vihertää ja muuttua mustaksi. Leukaluu saattoi jopa hiukan hohtaa pimeässä.

Ylpeydellä voin kertoa, että Suomen suuriruhtinaskunta oli ensimmäinen maa maailmassa, joka kielsi valkoista fosforia sisältävien tikkujen käytön ja myymisen vuonna 1872! Hyvä Suomi!! Valkoinen fosfori korvattiin punaisella fosforilla, joka oli paljon parempi materiaali kaikin puolin. Myöhemmin tikkujen liiallista syttymisherkkyyttä ja muita epätoivottuja ominaisuuksia muokattiin lisää.

Nykyisin suurin osa Suomeen tuotavista tikuista tulee Ruotsista, Intiasta ja Puolasta. Intiassa esimerkiksi on noin 10 000 tulitikkutehdasta. Surkea syttyvyys on näissä nykytikuissa iso ongelma. Tikkua saa hipsutella raapaisupintaan vaikka kuinka monta kertaa, ennenkuin se syttyy, jos sittenkään. Usein tikku katkeaa jo heti ensi raapaisulla tai sitten sen pää on kastettu muurahaisen teelusikkaan. Ei toivoakaan sellaisen sytyttämisestä!

Kunnollisia tikkuja olen ostanut vuosituhannen vaihteessa Lenin-museon kaupasta ja sittemmin Helsingissä sijaitsevasta Venäläisestä kaupasta, Ruslaniasta. Lisäplussana näissä tikuissa on oivallisia etikettejä, jos ei ole kauhean tiukkapipoinen. Kaikkia ”suurmiehiä” löytyy; Che Guevarasta, Putiniin ja Trumpiin saakka ja monta muuta siltä väliltä. Minulle voi vinkata hyvistä tikuista ja niiden kauppiaista, jos mieleen sellaisia juolahtaa.