Pari vuotta olen pohdiskellut mihin menisimme, kun korona joskus loppuu. Vaikka eihän se lopu, se aaltoilee. Me emme ole sitä vielä sairastaneet ja edelleen pitäisi olla hyvin varovainen. Mutta kieltämättä tänä viikonloppuna hitusen kävi mielessä, että olispa kiva käväistä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla. Tai ajelemassa vanhalla junalla pitkin lakeuksia. Vaikka.
Kaipaan Helsinkiä, kaipaan Vanhan kirjallisuuden päiviä, kaipaan rompetoreja. Kaipaan Tukholmaa, Tallinnaa ja Lontoota. Kaipaan Vienan Karjalan mummoja! Ja voi itku miten olisin halunnut matkustaa joskus esiäitini Matildan jalanjäljissä Pietariin! Tai isoäitini synnyinkaupunkiin Viipuriin! Se ei kuitenkaan taida olla enää ikinä mahdollista…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti