Viikko sitten lupasin kertoa suuresta muutoksesta. Kuten elämässä yleensäkin, mikään ei mene tismalleen suunnitelmien mukaan. Mutta se mikä on varmaa, on että muutos on jo pitkällä. No oikeastaan tämä ei varmaan ole mikään yllätys blogin lukijoille, sillä olen oireillut ja puhunut asiasta jo monta kertaa viime vuonnakin.
Kysymys on työelämästä ja erityisesti siitä, että olen nyt saamassa uuden paikan aivan uudella alalla ja olen ihan tuhannen innoissani! En ole tuntenut tällaista intoa työtä kohtaan enää ainakaan viiteen vuoteen. Olen voinut työssäni pahoin jo kolmisen vuotta. Sillä tavalla pahoin, että portin sulkeutuminen takana työpäivän päätteeksi on tuntunut siltä kuin vankilan portti sulkeutuisi ja pääsisin vapauteen. Siis joka ikinen päivä!
Mikä on ollut pielessä? Mahdottomiin menevä aikataulu. Työnkuvan epäselvyys. Suoranainen ilkeys muutamien työkavereiden taholta. Ristiriitaiset vaatimukset. Se että työtäni ei arvosteta. Mielipidettäni ei kuunnella. Henkinen pahoinvointi koko talossa, joka on vain pahentunut vuosien mittaan. Ja lopuksi se, että esimiesten taholta ei tule tukea. Sitä sanotaan työuupumukseksi! On siis aika vaihtaa maisemaa!
Nykyistä työtäni en voi tehdä Suomessa kovinkaan monessa paikassa. Uutta työtä voin tehdä joka ikisessä pienessäkin kunnassa. Vanha työ oli haaveeni jo lapsena, mutta uusi työ on minussa jo luontaisena taipumuksena. Kun katson taaksepäin, tekee mieli huokaista ja fiilis on vähän katkera, vaikka onhan niitä hyviäkin hetkiä ollut, silloin joskus. Ajat sitten. Kun katson eteenpäin, tunnen hirveää intoa ja kuplimista ja iloa!
Sinulle, joka pohdit pahaa oloa työpaikalla, mieti voisiko kyseessä olla työuupumus ja mitä sille voisi tehdä. Apua löytyy kyllä! Kenenkään ei tarvitse kitua jaksamisensa rajoilla. Kulje oma terveys ja hyvinvointi edellä! Se vaatii rohkeutta ja irtirepäisemistä, mutta se kannattaa!
4 kommenttia:
Olen iloinen puolestasi. Itse lähdin aikoinaan opiskelemaan ihan jotain muuta, että pääsin hetkeksi pois oravanpyörästä. Onnea uuteen! Ilon pirskahtelu on todellakin hyvä kuvaus. :)
Mia; Kiitos!! 😊 Fiilis on kyllä nyt niin hyvä. Ajatuskin siitä, että olisin eläkeikään saakka pinnistellyt vanhassa paikassa, aiheutti fyysistä pahaa oloa.
Kaunista kesää sinulle!
Minäkin pähkäilin pari vuotta työtäni. Opiskelin vähän, mutta siitä alasta ei makseta. Oli ihanaa vaihtelua kyllä. Kokeilin sivutyötä. Siitäkin maksetaan todella vähän, eli käy vain sivutyöksi, ja kävi liian raskaaksi päätyön kanssa. Talvella oli kauhea työsuma ja liian pitkiä päiviä. Olin ihan rikki. Työterveys sanoi, että ei kannata antaa sairauslomaa, kun olet niin huonossa kunnossa, ettei muutama viikko auttaisi. 😳 Keväällä aikataulut on olleet paremmat, kun tein jo niin paljon tämän vuoden töistä vuoden alussa. Työn kuva muuttuu hieman syksyllä. Käytännössä opiskelu ei kannata, koska ne alat, joista olisin kiinnostunut, ovat kuolevia aloja, joista irtisanotaan tai jotka eivät työllistä. Parikymmentä vuotta on eläkkeeseen, jos silloin on vielä hengissä. 😆 Alaikäisiä lapsia on vielä, joten perheellisen on pakko yrittää. Olen opetellut uudenlaista asennoitumista. Työssäni on paljon hyvääkin. Hienoa, että olet löytänyt mieluisan uuden alan ja vielä töitäkin siltä alalta! Tsemppiä paljon ja myötätuulia uudella alalla! 👍😀
Joululainen; On luultavasti yllättävän yleistä, että työssä uuvutaan nykyään. Se on huolestuttavaa! Työterveys ei ole kovin korkealla minun asteikossani. (Itse olen päässyt työterveyden piiriin vain kerran!) Kahden työn tekeminen kuulostaa aika tappomeiningiltä! Hyvä jos pystyt tsemppaamaan olosi paremmaksi. Minulla se ei enää onnistunut. Rahallisesti olin vanhassa työssäni ihan alimmalla portaalla, eikä muutkaan edut, kuten vuosilomat, ikinä nousseet siitä alimmalta asteelta mihinkään. Ei ole uusikaan työ mitään rahahommaa, paitsi jos tekee öitä ja viikonloppuja - joita en aio tehdä - mutta pystyn elämään hyvinkin pienellä tulolla onneksi, joten voin toipua henkisesti ihan rauhassa vanhan paikan ikävistä puolista. Olen tätä puntaroinut ja pohtinut ja nyt en tingi tipaakaan hyvinvoinnista. Tsemppiä sulle! Ehkä se joku uusi ovi aukeaa sitten, kun on aika. 😊
Lähetä kommentti