Tolkutonta millainen ruukkumania tänne on iskenyt! Suorastaan himoitsen vanhoja kukkaruukkuja; Arabian, Kupittaan ja kenen vaan, kunhan on vanha!
Ehkä eniten rakastan näitä piparkakkureunaisia ruukkuja ihan kaiken värisenä. Ne tuovat mieleen mamman, jonka kodista muistan niin paljon yksityiskohtia!
Tai tätä neliskanttista muhkeaa ruukkua, joka on mamman. Pelkään aivan kauheasti rikkovani sen! En muista mikä kukka mammalla siinä kasvoi. Minä laitoin siihen lukinliljan sipulit.
Tämä pieni Arabian perusruukku on sitä mallia, jota äitillänikin oli, kun olin pieni. Siinä ojentelee ensimmäistä lehteään Kolibrikukka.
Äitin palmuvehka pääsi tähän uuteen kirppislöytöön pari viikkoa sitten. Aluslautasena Rörstrandin vanha soppalautanen, jolta söin aina lapsena. Olen muuten niitä harvinaisia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet lähes tappamaan palmuvehkan…
Tässä Arabian altakasteluruukussa äitillä kasvoi muhkea kaktus. Minulla sitä asuttaa Kiinanruusu.
Tämä suloinen yhdistelmä; vaalea vanha ruukku ja vaalea värinokkonen totuttelevat toisiinsa juuri.
Ja tämä olohuoneen kukkaikkunan joukkio asustaa kaikkineen vanhoissa ruukuissa. Vasemman reunan mehikasvirouva on kuin Japanilainen asetelma, kun taas hänen yläpuolellaan suojelevasti lehtiä ojenteleva joulutähti joutui hiiren syömäksi talvella ja siksi on vähän toispuoleinen. Oikeanpuoleinen hujoppi on siemenestä kasvatettu eksoottinen hedelmä, mutta en enää muista mikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti