Pidimme eilen tyttären kanssa kissalle hautajaiset. Ensin vuorasimme haudan kuusenhavuilla. Nehän on kuuluneet ikiaikaisesti hautajaisiin. Sitten laskimme kissan hellästi hautaan ja aloimme ripotella päälle ihanasti tuoksuvia jasmikkeenkukkia. Lopuksi asettelimme hautaan pari liljankukkaa, harjaneilikoita, jotakin valkoisia kukkia, muutaman mansikan ja yhden suklaakirsikan. Mukana on myös kissan lempilelu kangashiiri. Aivan viimeiseksi asettelimme päälle muinaisista ajoista pyhiä pihlajanlehviä ja pehmeitä havuja, ennen haudan umpeen luomista.
Ajattelimme, että jos arkeologit kaivavat kissan haudan auki joskus tuhannen vuoden kuluttua, he löytävät vähän luita ja karvoja, havuja, kukkien siitepölyä ja siemeniä. Niistä he ensinnäkin päättelevät, että kissaa on rakastettu paljon ja voivat ehkä parin viikon tarkkuudella laskea hautajaisajankohdan. On toki epätodennäköistä, että kukaan pihassamme mitään tutkii, mutta JOS…
2 kommenttia:
Kauniit hautajaiset, vaikka surulliset..
Tintti; Kiitos! Kissan kuolemasta oli jo kuukausia, niin että suurin suru oli jo taittunut kaipaukseksi. Silti lemmikin menetys on aina kamalaa!
Lähetä kommentti