Nyt mennään sitten aiheeseen sytostaatit, joista onkin hiukan sanottavaa! Tällä kertaa mä jouduin oikein taistelutantereelle lääkärien kanssa sytostaattien takia, vaikka tässä kyllä tuntuu, etten kaipaisi yhtään lisävastuksia tai uutta stressiä. Viimeksi nimittäin, kun sain (elokuusta joulukuulle -23) 6 kertaa sytostaatteja (ensin paklitakseli ja karboplatiini joka combo ekan kerran jälkeen vaihdettiin docetakseliin ja karboplatiiniin), tapahtui viimeisellä tiputuskerralla se odottamaton seikka, että mun vasemman kämmenselän suoni hajosi ja sytostaattia pääsi noin 10 minuutin ajan käden kudokseen! Paikalle hälytettiin salamana lääkäri, joka oli aika huolestunut ja sanoikin, että pahimmassa tapauksessa käsi joudutaan amputoimaan, jos sytostaattia pääsee kudokseen.
Herran jumala, se säikäytti mut totaalisesti ja voitte vaan arvailla miten vaaniskelin kättäni seuraavat kuukaudet. Kämmenselässä noin 5cm läpimittainen alue muuttui punaiseksi viikkojen viiveellä ja haaleni hiljalleen vasta vuoden päästä. Lisäksi kädessä tuntui, niin kuin joku toukka olisi ryöminyt käden sisällä. Vähä niin ku jossain muumio-elokuvassa, jossa pyhät pillerinpyörittäjät menee tutkimusmatkailijan ihon alle juoksentelemaan. Yök, en oo edes pystyny koskaan kattomaan sitä kohtausta kunnolla, kun ajatus on niin ällö. Nyt sama tuntemus oli itsellä, mutta handlasin sen, kun selitin itselleni, että ei siellä tietenkään mitään ole; hermo on vaan hiukan vaurioitunut ja huijaa aivoja.

Nyt sitten kun sairaalassa oikean käden kämmenselässä kanyylisuoni rikkoutui kesken suolaliemen tuuttauksen (ja se sattui! Toisin kuin syto, joka ei tuntunut miltään!) ja se anestesiatyyppikään ei enää löytänyt käsistä kuin yhden suonen, johon kanyyli voidaan laittaa, päätin että nyt loppuu kanyylikidutus! Että mulle on asennettava sellanen laskimoportti solisluun alle, joka saa olla paikoillaan monta kuukautta, kunnes sytostaatit on ohi. Olinhan mä tästä pelosta jo ennen leikkaustakin puhunut ainakin kahdelle lääkärille ja saanut vihreää valoa. Siksi tyrmistys ja pettymys oli valtava, kun kotiutustuoksinassa lääkäri alkoi perua laskimoporttiajatusta ja sanoi, että ’noo, jospa nyt kuitenkin vielä kokeiltais niitä kämmenselkiä!’ Ja että ’siihen laskimoportin asennukseen pitää varata aika, kun se tehdään leikkaussalissa, että mahtaako sitä keritä enää.’ Sanoin puhuneeni tästä monelle lääkärille jopa jo pari viikkoa ennen leikkausta! (Että olisi kyllä ollut aikaa varata leikkaussali!) Tähän lääkäri vielä väitti vastaan, että ’kuule, ei sitä ennen leikkausta olisi voitu asentaa!’ Niinpä, ymmärrän sen, mutta ajanvarauksen olisi voinut tehdä.
Asia jäi kellumaan ilmaan niin epämääräisesti, kun mut jo työnnettiin ulos sairaalasta, että mietin, että mitähän tästä vielä tulee. No, maanantaina katsoin OmaTaysista, että onko mulle varattu aika laskimoportin asennukseen. Eipä ollut. Soitin Taysiin hoidonsuunnittelijalle, joka kuultuaan asiani, sanoi heti, että ’tottakai se sulle asennetaan!’ Ja katsoipa vielä leikkaussalin aikoja ja kertoi, että siellä on useitakin mahdollisia aikoja tähän. Nyt minä menen siis ensi viikon alkupuolella siihen operaatioon. Jipii! Yksi hemmetin iso huoli vähemmän! Iso kiitos tästä hoidonsuunnittelijalle.
Ensi viikolla juoksentelen myös verikokeissa, EKG:ssä ja lääkärin sekä hoitajan pakeilla. Ja seuraavana maanantaina alkaa eka sytostaatti. Eihän sinne kiva ole mennä, mutta pakkohan se on. Viimeinen sytostaatti annetaan syyskuun puolivälissä, niin että koko kesä tähän todellakin tuhraantuu! Sytostaattipäivä on aina maanantai ja se tarkoittaa sitä, että koko loppuviikko on aika paska. Tulee luusäryt, ällötys ja ruokahaluttomuus, ummetus ja ripuli… ja ties mitkä kaikki muut oireet. Oon unohtanu jo suurimman osan, enkä niitä halua paljon muistellakaan! Seuraava viikko on parempi ja se kolmas jo hyvä, kunnes koko rumba alkaa alusta. Voimathan siinä on koko ajan kortilla ja immuniteetti alhaalla. En voi tehdä asioita, joita muuten tekisin kesällä. Toisaalta kesä myös lohduttaa! Kesä on mun lempivuodenaika ja nautin sen kauneudesta valtavasti!
12 kommenttia:
Kyllä on taas ollut kaikenlaista säätöä. Syöpäsairas tuskin kaipaisi mitään ylimääräistä harmia ja taistelua, ja harmitti puolestasi, mitä kaikkea olet joutunut käymään läpi. 😢 Onneksi löytyi järki-ihminen, ja asiat lähtivät rullaamaan!
Kesä on ihana, ja olen nauttinut valtavasti ihanasta vihreydestä, kun luonto on herännyt eloon. Miten puiden lehdetkin voivat olla niin kauniita. 😅
En ole asiantuntija, mutta kyllä laskimoportti ainakin joskus asennetaan ennen leikkausta. Tiedän, koska ystävälleni tehtiin niin. Ehkä se sitten on tilannekohtaista. Toipumista sinulle toivotan!
Hienoa että tämä laskimoportti-asia lopulta järjestyi sitkeytesi ansiosta . Kyllä oli omituista pompottelua sairaalassa. Toivotamme voimia hoitojaksollr t. Double-P
Hyvä, että pidät puolesi. Selviät tästä varmasti. T. Aulikki
No jep, eikä todella kaipaisi! Onneksi tosiaan hoidonsuunnittelija oli ihana! 🥰
Kesä kesä!! Kaipaan ihan sikana lapsuudenmaisemien kesää ja se on vähän huolen viiru tässä matossa. Mutta kotona puutarha ja ympäröivä luonto kohottaa kyllä mieltä taianomaisesti! 😍
Oho, ai jaa? No ei tässä tiedä enää mihin luottaa. Lääkärit ilmeisesti tietää sen oman suht kapean alueensa ja muu kaikki on vähän sitten jonkun muun tonttia.
Kiitos! 😊
Niinpä! Olin jo ihan taisteluasemissa ja sitä mieltä, että jos en sitä saa, niin en mene koko sytoihin. Onneksi asia rullaa.
Joo, eikö? Aika paljon olis korjaamisen varaa kyllä siinä laitoksessa.
Kiitos! 🥰
Niin selviänkin! 💪 😊
Onneksi sinulla on munaa pitää puoliasi. Saatko ennen sytoja pahoinvointilääkityksen?
💪 No välillä…
Todennäköisesti. Tiedän enemmän viikon kuluttua.
Pidättelin täällä henkeä lukiessani. Helpottavaa, että laskimoportin asennus onnistuu. On se yksi huoli edes vähemmän 😊
Kyllä! Aivan mielettömän helpottavaa! 🥰
Lähetä kommentti