Oikeastaan koronan alusta saakka elämä on ollut eri kuin ennen koronaa. Tuntuu, että maailma on mullin mallin, mitä vain voi tapahtua, tulevaisuus on sumuisempi kuin ikinä. Ja etenkin tuntuu, että kaikki menee vain hullummaksi. Mutta saako se mut paniikkiin? Oikeastaan ei. Toki mietin välillä, että millainen maailma nykypäivän vauvoilla tulee olemaan, että miten vaikka minun bonustyttären pieni poika tulee elämästä selviytymään.
Mutta sitten ajattelen, että minä en voi verrata itseäni häneen, koska minun turvallinen 70-80-lukulainen lapsuuteni oli aivan eri ja minä kasvoin ihan eri odotuksin ja paiskauduin vasta keski-iässä tähän nykyisen maailman hullunmyllyyn. Nykylapselle tämä maailma on kuitenkin normi, hän tottuu tähän ja kasvaa ihan eri asioihin. Hän kenties paiskautuu keski-iässä rauhan maailmaan ja kokee siis kaiken paremmin päin? Voihan olla, että välissä on sotaa ja luonnonkatastrofeja, ilmastopakolaisuutta, kulttuurin muutosta ja hyvinvoinnin romahdusta. Mutta viidessäkymmenessä vuodessa tiedekin kehittyy aivan uusiin sfääreihin. Ikinä ei voi tietää, mitä nurkan takana on!
Usein ajattelen, että historiantietämyksestäni on suuri apu suhtautumisessa nykyisyyteen. Sota on toki hirveää, mutta enää tänne hyökkäävä naapuri tuskin sutena työntää meitä kuumaan leivinuuniin. Tai sitoo käsiä selän taakse ja ripustaa sitten kattohirteen roikkumaan, niin että olkanivelet pullahtavat pois paikoiltaan, sytyttävät riippuvan ihmisen alle pienen olkinuotion, joka kiduttaa, mutta ei tapa… Sellainen oli normitoimintaa sen miehityksen aikaan, jota 1700-luvun alussa käytiin läpi. Siksi pohjalainen sanoo yhä ’ryssä’, eikä häpeä sitä yhtään, koska häpeää kuuluu tuntea ihan muualla.
Voi olla, että ruokakriisikin meille tulee. Mutta en vielä usko, että syömme olkia tai omia lapsiamme nälissämme, kuten 1860-luvun suurina nälkävuosina pahimmillaan tapahtui. Voi olla, että tulee kylmä, koska kerrostalojen lämmitysjärjestelmä ei enää toimi, mutta meillä jokaisella on kuitenkin enemmän vaatteita kuin 150 vuotta sitten koko perheellä yhteensä. Meillä on maaseutu täynnä vanhoja taloja, joissa voi elää, jos ei mitään muuta mahdollisuutta ole. Ja sitä paitsi Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä, joista suuri osa on kalaisan veden äärellä ja joissa voi lämmittää puilla. Hädän hetkellä voi olla aika mennä mökille.
Jos öljy ja sähkö loppuu, on olemassa esimerkiksi häkäpönttösysteemi, jolla ajeltiin 1940-luvulla. Jos sähköiset järjestelmät menevät tukkoon, vielä on olemassa meitä muumiota, jotka osaamme kirjoittaa käsin ja kirjoituskoneellakin. Voi olla, että tietoa hukkuu datan mustaan aukkoon, mutta sitten luodaan uutta manuaalisesti. Voi olla, että vienti ja tuonti sakkaa, eikä omavaraisuus ole lähelläkään tarvittavaa tasoa, mutta meillä voidaan yhä kasvattaa pellavaa ja tehdä kangasta kotikonstein ja meillä voidaan kasvattaa hädän tullen maatilojen määrää, kunhan ei kompastuta direktiiveihin.
Jos puhelinyhteydet katoavat, voidaan lankapuhelinverkko luoda uudelleen. Miksikä ei? Helppoa se ei tule olemaan, etenkään nuorille polville, joiden elämässä näitä vanhoja keinoja ei ole koskaan ollut. Mutta selviytymisen kannalta takataskut on täynnä Plan B:kortteja! Siksi en oikeastaan ole kauhean huolissani, vaikka tulevaisuudennäkymät onkin epämääräiset. Usein sanotaan, että ei vanhaan aikaan voida palata. Mutta katsokaa vaikka hiekkakakuiksi pommitettuja kaupunkeja; he ovat suunnilleen palanneet lähes kivikaudelle, tai ainakin ihan jonnekin muualle, kuin kenenkään pitäisi. Sieltä sitä kuitenkin aina noustaan. On aina noustu ja tullaan aina myös nousemaan! Leuka pystyssä ja nyrkki ojossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti