Minkälaista kotona on leikkauksen jälkeen

 

Olen pohtinut, että annan ehkä palautetta TAYSiin siitä kotiuttamiseen liittyvästä häsläyksestä. Ja lähinnä siitä, että potilasta ei kuunnella ja luvataan katteettomia ja perutaan annettuja lupauksia. Kenties. Nyt alkaa tosin uudet väännöt koskien sytoja, joihin mun pitää keskittyä ja paneutua ihan 100%. Siitä projektista enemmän joku toinen päivä.

Siitä olen onnellinen, että kotona on mennyt oikein hyvin! Kun ummetus alkoi helpottaa, eikä hengenahdistustakaan ole, voin keskittyä vain leikkauksesta toipumiseen! Sairaalasta sain mukaani neljä pilleriä, joita otetaan kaksi päivässä, jotka on pitkävaikutteisia särkylääkkeitä ja joita en saa apteekista.  No ne loppui jo eilen. Jatkossa mennään nyt siis vain Buranalla ja Panadolilla. Leikkaus oli suht iso, vaikkakaan ei niin iso kuin viimeksi, joten sen voi vaan kuvitella että kolme Buranaa ja Panadolia päivässä ei riitä pitämään kaikkea kipua poissa. Tähystysleikkauksen kokoisessa toipumisessa ne riittäisivät vielä ihan hyvin. Nyt tiedän vain, että tähän auttaa aika; päivä päivältä on helpompaa.

Nukkuminen kotona on ihanaa!! Ei mitään häiriötekijöitä. Paitsi aamuyöstä hiipivä kipu, johon ei voi ottaa lääkettä, koska sitten aamun lääkkeet olisi jo käytetty. Mutta samat säännöt pätee kotona kuin sairaalassakin; sänkyyn mennään niin, että ensin istutaan sängyn reunalle, sitten kallistutaan käden varassa sivulle ja kun ollaan tyynyssä kiinni, nostetaan jalat varovasti yksi kerrallaan sänkyyn. Vatsalihasten käyttö on kielletty noin 4-5 viikkoa leikkauksesta! En saa kumartua, en saa kyykistyä, en saa kantaa mitään painavaa kuukauteen. Käveleminen on hidasta. Muistuttelen itseäni koko ajan näin: ’Selkä suoraksi! Hartiat alas! Älä köpöttele! Rentoudu!’ Hankaluus tässä on se miltä vatsa tuntuu. Kuvittele, että vatsanahkaasi olisi ommeltu kengurupussi, johon olisi mätetty viisi kiloa kiviä. Siltä vatsa nyt tuntuu! Se on muodoton, raskas, vetää alaspäin ja sitä pitää kannatella käsillä. Lisäksi se kiristää niin, että helposti tulee oltua hiukan kumarassa. 

Jos jotain tippuu lattialle, en voi kumartua nostamaan sitä. Jos äkkiä tulee täysuupumus, en voi istahtaa lattialle. En voi peseytyä yläkerran kylppärissä ammeessa, sillä en voi istua sen pohjalle. Lisäksi voimat on kortilla. Mutta parhautta on kevät, aurinko ja puutarhan räjähtäminen eloon! Ehkä jaksan tänään käväistä ulkona.