Elossa!

 

Täällä sitä kuulkaa ollaan! Eipä voisi parempi merkki kaiken sujuvuudesta olla, kuin tuo kuvassa liihotteleva zeppeliini! Enpä ollut koskaan livenä moista nähnyt, mutta nyt sellainen liihottelee Tampereen taivaalla. Kuvassa myös mun lempimännyt, joille sanoin huomenta jo viime leikkauksen jälkeen sairaalassa hengatessani. Sälärit on vedetty ylös, jotta saan moikata mäntyjä tälläkin kertaa.

Leikkaus meni hyvin, mutta en jaksa mennä vielä yksityiskohtiin, sillä olen lähes koko ajan äärettömän väsynyt! Leikkausta edeltävä yö jäi 4 tunnin pituiseksi ja nää sairaalayöt nyt tiedetään. Etenkin jos huonekaveriksi osuu huonokuuloinen ikäihminen; monta kertaa vuorokaudessa ovet tempaistaan auki ja valot päälle ja joku kailottaa kuin viimeistä päivää. Uh huh.

Mutta minä olen elossa! Piuhoja on tällä kertaa vain neljä. Kivut talttuu selkäydinkanyylilla. Itkenyt olen vain kerran; kun käsikanyylia äherrettiin kivuliaasti viiteen kohtaan, ennen kuin onnistui. Pläägh! Muuten kaikki suht hyvin!