Tuo mainoslaulu osuu mun sieluun ja saa aina haikeasti laulamaan mukana ja herkistymään melkein kyyneliin. Mitään muuta en toivo niin paljon kuin, että huomenna ois ihan tavallinen päivä taas. Ei mitään syöpähoitoja, syöpäpelkoa, syöpäkremppoja tai muuta. Kellään maailmassa!
Ihan tavallisia asioita vaan. Töitä ja lomia, viikonloppuja ja ystäviä, ruoanlaittoa, luonnon heräämistä ja rauhallista oleilua ilman stressin häivää. Ilman kuolemanpelkoa, ilman kolotuksia ja voimien menetystä. Aikaa ei voi kääntää taaksepäin. Kunpa voisikin! Ja sekin fakta syöpäsairaan elämässä on, että jos olet liian huonossa kunnossa, sua ei hoideta. Etenkään, jos olet jo työiän ulkopuolella. Niin julmaa kuin se onkin. Jos joudut palliatiiviseen hoitoon vähän mutu-tyyppisillä diagnooseilla, et pääse sieltä friskaantuessasi enää mitenkään takaisin. Niinkin eräälle tutulle on käynyt.
Tämmöistenkin asioiden takia olisin halunnut kohentaa kuntoani monipuolisemmin ja kyselin niitä kuntosaleja ja muita vastaavia kaikilta mahdollisilta tahoilta. Vähän kitkerää huomata takautuvasti, että olisihan sitä ollut, mutta kukaan ei muka tiennyt. En ole ihan varma uskonko ettei tiedetty ja siksi mä toitotankin tätä asiaa nyt teille! Syöpähoidoista saattaa jäädä kremppaa loppuelämäksi ja sekin on vähän outoa, että siitä lääkärit ei puhu mitään. Ihmetellään vaan, että mikä siinä nyt on, että sä oot vieläkin noin huonossa kunnossa. Voi hyvää päivää! Mutta tästä syöpäkremppa-asiasta enemmän toisessa postauksessa.
4 kommenttia:
Jotkut juoksee. Jopa sytohoitojen välissä. Ja käyvät töissä, huivit kiestaistuna päähän reippaina touhottavat. Syöpähoitojen jälkeen sujuu maratoonitkin.
Itse hyvä kuin kävelen. Illalla jaloista loppuu virta ihan pihamaalla tassutellessa, aamulla ne ei suostu astumaan puolen sentin matonreunan yli. Ajatus, että lähtisi hakemaan apua terveyskeskuksesta, tuntuu mahdottomalta. Siis terveyskeskus on ihan hyvin hoitanut keuhkokuumeen ja nyrjähtäneen nilkan, mutta syöpähoitojen jälkivaikutuksiin en kykene sieltä apua hakemaan. Ja sitten vaan napsin burana-panadol-yhdistelmää ilman sanottavaa apua. Syöpäyhdistukseen en liittynyt, just toi että oon liian täynnä syöpää ja olisi ihan kauhistus löytää sitä postilaatikostakin.
No mutta tosi positiivista, että olet nyt löytänyt tukijoukkoja syöpäyhdistyksestä ja laskiportti helpottaa tulevia hoitoja! Se on revittävä nyt ilo pienestäkin!
t. Anonyymi Emäntä
Hyvänen aika! Olenpa vähän kateellinen tuollaiselle energialle. Mun saikku kesti 1vuosi 8kk ennen uutta saikkua, koska en vaan toipunut! Miten ärsyttävää kyllä. Toivon, että sulla jonain päivänä parempi olo! Vai olikos sun sytoista jo kauan?
Nyt tosiaan reagoin henkisesti ihan eri tavalla kuin viimeksi ja pystyn puhumaan aiheesta esim itkemättä. Asetan itelleni myös täkyjä tulevaisuuteen. 💪
❤️
💜
Lähetä kommentti