Tänään paistaa aurinko, eikä laskimoporttihaavaakaan enää särje. Tänään olen viimeistä kertaa vapaasti kaupungissa, koska maanantaina olisi ensimmäinen sytopäivä. Siispä cappuccinoa kahvilassa!
Eilen kävimme miehen kanssa ajelemassa lapsuudenmaisemissa. Kävimme siskoa moikkaamassa ja sedän luona turisemassa. Me tsemppaamme sedän kanssa toisiamme; ’kyllä me vielä istumme terassilla yhdessä ja katselemme lintuja!’ Siitä on jo monta vuotta, kun tulin kesäyönä pyörällä kyliltä ja huomasin, että setä istuu vielä ulkona. Kaarsin hänen pihaansa ja meillä oli hieno yön hetki konjakin merkeissä! Puhuimme menneestä ja päivittelimme nykyaikaa. Kun minä sairastuin syöpään, setä sanoi minulle kyyneleet silmissä, että ’et sinä saa lähteä ennen minua!’ Enkä minä aiokaan! Sitä paitsi olen varma siitä, että kun olemme molemmat lähteneet, me istumme siinä terassilla pääskysiä bongaillen ja 1940-luvusta jutellen. Siinä me istumme yhä ja joku herkkä ohikulkija voi sen aistia.
Eilen bongasin paapan lapsuudenkodin, paapan äidin lapsuudenkodin ja sitten ajoimme vielä paapan isän talon ohitse, jossa he asuivat ennen vuotta 1911. Siihen taloon minä vielä kutsun itseni kylään! Menen nuunaamaan heidän nurkkiaan ja koetan aistia yli sadan vuoden takaisia tunnelmia!
Tänään menen vielä TAYSiin, koska hoitaja ja lääkäri tahtovat höpistä kanssani. Jotenkin siihen paikkaan on muodostunut negatiivisväritteinen fiba, enkä ihan mielelläni siellä ramppaisi. Olen tainnut lukea, että tulevaisuudessa syöpää vastaan voidaan rokottaa. Se olisi niin hienoa!! Toisaalta olen lukenut myös, että antibioottien vaikutus alkaa romahtaa ja sehän tarkoittaa sitä, että joku pikkutauti voi olla kuolemaksi. Historia toistaa itseään ja elämä kiertää kehää. Täytyy muistaa silti nauttia joka hetkestä!
Kahvila on Pyymäen kahvila Hämeenkadulla, Ruuskasentalossa. Yksi kaupungin parhaita!
10 kommenttia:
Voi että, miten koskettava ja kauniisti kirjoitettu hetki! Kahvilan cappuccino, aurinkoinen päivä ja viimeinen vapauden tunne ennen hoitojen alkua – nämä pienet hetket jäävät mieleen ja kantavat eteenpäin. Muistosi sedän kanssa, yhteiset keskustelut ja toiveet tulevasta, ovat täynnä lämpöä ja toivoa. On hienoa, että jaoit tämän hetken – se muistuttaa meitä kaikkia nauttimaan arjen pienistä iloista ja kohtaamisista. Toivon sinulle voimia ja valoa hoitojen keskelle. 💛
Ihana että pääsit käymään kotopuolessa ja voimia tulevaan.Kaunis postaus.Runotatar.
<3
Kiitos kauniista kommentista! 💜
Niin oli! Se on mulle niin tärkeää! 🥰
Kiitos! 💜
💜
Voihan pahus. Toivottavasti aika menee nopeasti ja pääset taas pian nautiskelemaan kahviloista ja kaikesta. Ihana setä. ❤️
No niinpä! Mutta valoa on kyllä tiedossa, kun kesä on täällä! 🥰
Ihania ajatuksia, tunnelmia ja valokuvia täällä. Meinasin ehkä liikuttua vähän. Tsemppiä tulevaan ❤️
Oi, kiitos!! 🥰
Lähetä kommentti