Nyt mulle on asennettu se laskimoportti tuohon oikean solisluun alapuolelle. Hitusen taas jännitti mennä sairaalaan, koska onhan se isompi operaatio kuin vaikka koepalan otto viimeksi oli. Olin heti sitä mieltä, että rauhoittavaa mulle tänne heti nyt ja sainkin sitä sitten, niin että nukahdin odotellessani leikkaussalin odotushuoneessa valmiina uuteen koitokseen. Se vei terän suurimmalta jännitykseltä ja olin melko rauhallinen, kun pääsin leikkaussaliin.
Luulin, että mulla törröttää ihossa joku kyborgijohto tai -kanyyli nyt koko kesän ja sitä pitää varoa joka hetki. No ei. Se koko systeemi onkin nyt ihon alla (eli olenkin salaa kyborgi) ja ihon läpi pistetään neula sinne alustaan aina tarpeen tullen. No, ainakaan ei tarvii etsiä sopivaa suonta joka kerta, luojan kiitos. Pahinta operaatiossa oli puudutuspiikit, jotka nipisti ja kirvelsi hetken aikaa, eikä nekään nyt kauhean pahoja olleet. Sen jälkeen en tuntenut mitään kipua, ainoastaan tunsin, että lääkäri painelee ihoa ja tunkee ties mitä rojua ihon alle. Siis ei tuntunut pahalta, joten tätäkään toimenpidettä ei tarvii pelätä, mikäli olet sitä omalla kohdallasi pohtinut! Parin viikon päästä menen poistattamaan tikit haavoista (joita tuli käsittääkseni kaksi; älkää kysykö, että miksi kaksi! Ei hajuakaan!) ja tässä nyt pari viikkoa tarvii vähän varoa, ettei reuhdo vaikka moottorisahaa käyntiin taikka kanna mitään painavaa oikealla kädellä, ettei haavat aukee. Siinä kaikki. Aika helppo juttu.
Samalla kun olin Taysissa, tein vihdoin sen palautteen siitä aika paskasta kotiutuksesta. Katsotaan vastaako ne mitenkään, sillä jätin meiliosoitteeni palautelappuun. Kävin samalla kaupunkikäynnillä myös taas Pirsyn (=Pirkanmaan syöpäyhdistys) tiloissa ja sain taas oikein lämpimän vastaanoton! Olen heistä niin hyvilläni ja se on ihana lämmin vastapaino vähän kolealle sairaalakokemukselle. Nyt pitää vaan odottaa kesän yli, jotta pääsee sinne Pirsyn tiloihin vaikka treenaamaan ja kurssille ja mitä nyt ikinä keksinkin. Heillä on aika paljon kaikkea. Nytkin kävin vaan istumassa sohvalla, koska olin vähän uuvuksissa keskustassa olemisesta. Tampereen kaupunki on poistanut penkkejä Hämeenkadun varrelta Sokoksen huudeilta, joka ottaa tällästä vajaakuntoista päähän. Siksi jokainen istumapaikka on kullanarvoinen!
8 kommenttia:
Kuulostaa ihan hirveän pelottavalta. 😰 Mutta onneksi selvisit hienosti, ja kyllähän tuo varmasti helpottaa elämää aika tavalla.
Pirsy kuulostaa ihanalta. ❤️
No mutta tuohan olikin positiivista, että se on ihon alla eikä niin häirihe ❤️ tuo Pirsy kuulostaa aika ihanalle j huippua, että (viimein) löysit sen! Voimia sytoihin💪🏻
T. Anu
Miten ihanaa että sait laskimoportin! Ei tarvitse olla neulatyynynä enää.
Ajatus käden amputoinnista oli järkyttävintä ikinä ja laskimoportin asennus helpotti paljon sytopelkoa! Mutta olihan sekin vähän pelottavaa, mutta sujui hyvin ja hoitajat ja anestesialääkäri oli ihania leikkaussalissa. 🥰
Pirsy on mun yksi iso valovoima nyt! 🌞
Niin, tavallaan, vaikka ei mua olis haitannu toisenlainenkaan. Nyt se tarkottaa sitä, että ne pistää joka kerta ihon läpi sitä sytoa. Mutta se on varmasti aika pieni juttu jopa mulle, joka inhoan ja pelkään pistämistä.
Pirsy on kyllä ihana! Toivon, että siitä leviää tietoa paremmin myös tän blogin kautta! Sairaalassa ne ei sanoneet siitä juuri mitään. Ainoastaan kuntoutusohjaaja sanoi, että kato niiden nettisivuja ja soita sinne. Ei hajuakaan mitä siellä olis tarjolla.
Kiitos! Ainakaan sytot ei ole enää suuri tuntematon! Vaikka en haluaisikaan siihen mankeliin enää. 😝
Kyllä!! Ja ällistyttävää, että yksi lääkäri ainakin oli sitä mieltä, että ei sitä nyt tarvii. 😳
Tosin nytkin ne pistää aina ihon läpi sinne porttiin, mutta eipä tarvii suonia ronkkia. 😜
Salaa kyborgi. Löydät kyllä aina parhaat sanat 😁 Hieno juttu, että portti on nyt olemassa!
😄 Kiitos!
Kyllä, se helpottaa kaikkea, sekä fyysistä, että henkistä puolta! 😊
Lähetä kommentti