Välillä multa kysytään, että onko mulle annettu ruokavalio-ohjeita nyt yhden syövän jälkeen ja toisen syövän alettua. No sairaalasta saa samat vihkoset joka kerta, esim ’Syöpäpotilaan ravitsemusopas’ (22 sivua). Opas alkaa ravitsemuksen merkityksestä syövän hoidon aikana. ”Syöpäleikkauksesta toipumiseen, haavojen paranemiseen ja kudosten uusiutumiseen tarvitaan tavallista enemmän energiaa. Energian puutteessa omaa lihas- ja rasvakudosta käytetään elimistön tarpeisiin. Tällöin ihminen laihtuu ja lihasvoima ja yleiskunto heikentyvät.”
Sitten puhutaan yleisesti siitä miten hiilihydraatit toimivat elimistön ensisijaisena energian lähteenä ja luetellaan erilaisia hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita. Seuraavaksi puhutaan proteiineista, miten haavojen paraneminen hidastuu proteiinien puutteessa ja miten proteiineja tarvitaan solujen ja kudosten rakennusaineiksi ja uusiutumiseen. Syöpäpotilaille suositellaan suurempaa proteiinien saantia kuin terveille.
Seuraavaksi käydään läpi rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet, sekä muistutetaan, että ”luontaistuotteiden, yrtti- tai rohdosvalmisteiden käyttöä ei suositella syöpähoitojen aikana”. Puhutaan ruokahaluttomuudesta ja siitä miten huonoinakin päivinä tulisi syödä edes vähän. Kehotetaan syömään sitä mikä maistuu, esimerkiksi lämpimien ruokien sijasta kylmiä ruokia. Pahoinvoinnin ehkäisemiseksi annetaan neuvoja; tuuleta huone hyvin ennen syömistä, kylmä ruoka tuoksuu vähemmän ja maistuu ehkä paremmin, suolainen aiheuttaa vähemmän pahoinvointia kuin makea ruoka jne.
Sitten loikataan makumuutoksiin, kipeään ja kuivaan suuhun ja nielemisvaikeuksiin. Ruoan rikastamisneuvoja annetaan; etsi kaupan valikoimista tavallista rasvaisempia vaihtoehtoja leivän päälle, koska näin saadaan ruoasta tuhdimpaa, annoskokoa lisäämättä. Käydään läpi ummetus ja ripuli, (mutta ei ole sellaisia yksityiskohtaisia listoja kuin mistä kirjoitin tekstissä ’Sytoripuli on yleinen’). Näiden jälkeen kerrotaan suun ja hampaiden hoidosta, kerrotaan liikunnan hyödyistä, sekä ruokailusta syömisongelmien väistyttyä. Eli ne yleispätevät ja ympäripyöreät ’runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, runsaskuituisia viljavalmisteita, rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita, kalaa ja broileria, punaista lihaa vain vähän, pähkinöitä ja siemeniä, niukasti sokeria.’
6 kommenttia:
Ihan pakko noista makumuutoksista narista, että kun kehotetaan syömään hapanta raikasta ja suolaista, niin itselläni suolan maku katosi aivan täysin ja kesti pitkään normalisoitua. Samoin happoa en maistanut, ainoastaan karvaan ja makean. Varmaan voi riippua sytosta tai sitten ihan vain ihmisestä, miten maut muuttuvat. Siinä vaan herkässä tilanteessa tuollainen pikkuasia eli kehotus syödä tietyn makuista, jota ei edes maista, saa ison merkityksen ja ärsytyksen.
t. Anonyymi Emäntä
Kyllä! Mulla makeat on pahoja, happamat myös, suolaiset varauksella ok, mutta mahdollisimman mauttomat (tyyliin valkoinen riisi ilman mausteita) oli hyviä. Ja mun kokemuksen mukaan nämä muuttuu päivän mukaan. 😬
Olisin kaivannut reseptejä for dummies, kun mies sairasti. Miten tehdä kahdelle syöjälle ruokaa, joka ei maistu vahvasti miltään, mutta siitä saa silti jotain ravintoaineita. Koostumuskin oli haaste. Koin jatkuvaa stressiä ruuasta ja kirosin, että olen niin huono kokki.
Itselläni on takana 2 syöpäleikkausta. Ensin leikattiin paksusuolensyöpä ja 2 vuotta myöhemmin etäpesäkkeet maksasta. Nyt sytohoidoista on aikaa reilu vuosi. Sain jälkimmäiseen syöpään 9 kertaa sytohoitoja. Laihduin kummallakin kertaa n. 10 kiloa, ruoka ei vain maistunut. Lähinnä maistui mahdollisimman neutraali ruoka tyyliin kaurapuuro, kananmunat. Kun sytohoidot päättyivät, otin yhteyttä antioksidanttiklinikan lääkäriin ja mittautin hiveaine ja vitamiinitasot. Nyt syön roppakaupalla eri vitamiineja ja ruokavaliota on viilattu paremmaksi. Toistaiseksi veriarvot ovat olleet hyvät ja syöpä on pysynyt poissa, joten jatkan tällä linjalla. Erityisesti tietynlainen seleenivalmiste on tärkeä. Kannattaa lukea Karita Aaltosen kirja Uskalla parantua, myöskin Terveyssummitista saa hyvää tietoa. Suomessa ei julkisella puolella syöpähoidoissa juurikaan kiinnitetä huomiota vitamiineihin, hivenaineisiin ja ruokavalioasioihin.
Voi ei! No reseptejä ei ole kyllä missään tarjolla, en ole törmännyt! Aika ärsyttävää, että itse pitää niin paljon selvittää ja silti ihan joka paikassa toitotetaan miten meillä on niin hyvä syöpähoito, että kaikesta pidetään huolta. Läheiset onkin ällistyneet tästä kaikesta todellisuudesta.
Huh, sulla on isoja asioita takana! Kiitos isosti kirjavinkistä! Itekin olen jo miettinyt mitä pitää lisätä ja mitä vähentää, kunhan kaikki sytot on ohi. Nyt annan itselle luvan repsahdella, kun kroppa ja mieli on ihan sekaisin joka syton jälkeen.
Lähetä kommentti