Aina joskus, kesällä, kun on sopivasti aikaa, tykkään mennä käymään Tuusulanjärven ympäristön museoissa. Tunnelmoimassa, katselemassa miten he elivät ja kuvittelemassa, että minä asunkin tässä juuri nyt. Odotan sellaista hetkeä, kun paikalla ei ole tungosta. On helpompi kuvitella. Katse kiinnittyy kaikkeen epäolennaiseen, kaikkeen pieneen, vähän niinkuin syrjäkarein, hieman viistoon. Mutta kuitenkin. Näin he elivät, tuossa on hattu ja tuossa keppi. Voisin ihan hyvin jatkaa tästä ja sipaista kepin käteeni, kulkea ulos katsomaan yli lentäviä joutsenia. Pistää saunan lämpiämään, jauhaa kahvinpavut ja keittää iltapäiväkahvit. Ottaa lehden, istua kirjaston toppatuoliin ja torkkua vähän...
2 kommenttia:
Hurmaavaa♥ Rakastan historiaa ja vanhoja taloja.
Sinun pitäisi lukea Pirkko Soinisen kirja Wivi Lönnistä. Siinä ei tehdä vain arkkitehtuuria vaan rikotaan myös tabuja!
♥♥
Niin minäkin! <3 Olen ajatellut, että se olisi kyllä juuri minun kirja... :)
Lähetä kommentti