Olin vielä puoliunessa tänä aamuna, kun kuulin moottorisahan murinaa ulkoa. Heräsin innostuneena; joko vihdoinkin meidän kadun puut on saaneet lähtöpäivän? Vuosi sitten kävi nimittäin niin, että kun oli se kova myrsky (joka ei loppujen lopuksi ihan niin kova ollutkaan kuin ennustettiin), niin heräsimme rysäykseen. Meidän kadun yksi vanha koivu oli katkennut ja rysähtänyt pihaamme. Ihan siihen asuntoauton ja veneen väliin! Mutta sen verran se sai vahinkoa kuitenkin aikaan, että repäisi pyörätelineen asuntoauton seinästä pois, rikkoen samalla sen telineen.
No, voisi luulla, että joku sen korvaakin, vaan ei. Tämä katkennut puu oli kunnan maalla ja hienosti se kunta pesikin kätensä koko jutusta. Sanoi vain, että eikö ollut odotettavissa myrsky? Siis mitä hittoa?? Nämä ovat koivuja, joilla oli ikää ainakin 60 vuotta, ja joiden kaatamista olimme pyytäneet jo useita vuosia, sillä ne olivat silminnähden huonokuntoisia. Oma kotivakuutus ei korvaa, koska puu oli naapuripihassa. Ja naapuri ei tietenkään, koska tuo tienvarren maakaistale on juurikin kunnan maata...
Tästä nousi aikamoinen häly. Katumme useat ihmiset ovat raivoissaan, sillä puita on molemmin puolin katua ja kaatuessaan ne voivat katkaista sähkölinjat, rysähtää talojen päälle, murskata ulkorakennuksia, lytätä autoja tai pahimmillaan mäjähtää ohikulkijan päälle. Tämähän ei siis ollut kunnalle mikään yllätys, että puu kaatuu näistä riveistä. Kadunvarren puita on kaatunut laskujeni mukaan jo ainakin 6 kohdasta ennen tätä kertaa. Ja kaikki ovat olleet lahoja sisältä. Mutta NYT! Nyt tuolla vihdoin hyörii ammattilaistiimi, joka pistää koivut sileeksi.
Tämä vaikuttaa vähän aamuaurinkoon, joka nyt pääsee kesällä ensisäteitään hipsuttelemaan sisälle ihan uudella tavalla. Myöskin kesän ilta-aurinko tulee kajastelemaan hitusen paremmin tälle puolelle taloa. Myöskin keittiö muuttui heti valoisammaksi jo nyt, vaikka puissa ei ole vielä edes hiirenkorvia. Taidankin tanssia iloisen koivunkaatotanssin päivän kunniaksi!
P.S. Valoisat kuvat on otettu Vänrikki Stoolin tuvalla, joka on siis museo Kurussa. "Vänrikki Stoolin" esikuva oli vänrikki Karl Gustaf Polviander, jota nuori Runeberg usein haastatteli. Ja Polviander on myös esiäitini sisaren avioliiton kautta sukupuussani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti