Sukututkimus on loppuelämän projekti. Olen aloittanut tutkimuksen jo lapsena 1980-luvun alussa. Jos ei tyydy pelkkään suoraan esi-isälinjaan, pelkkiin nimiin ja päivämääriin, tämä ei lopu koskaan. Yksi tämän vuoden teemani on sukututkimus ja olenkin siinä edennyt varsin uusille urille!
Ensinnäkin olen tilannut kansallisarkistosta muutamia asiakirjoja ensimmäistä kertaa. Helppoa! Toisekseen olen rohkaistunut soittamaan muutamille iäkkäille sukulaisille ja yllättynyt miten mukava heidän kanssaan on ollut puhua!
Olen ryhtynyt verkostoitumaan. Löytänyt nuorta polvea, joka on kiinnostunut vanhoista tapahtumista ja entisajan elämästä. Jakanut kuvia ja tietoa ristiin rastiin ja myös saanut niitä hengästyttävissä määrin!
Ja olen viimein ryhtynyt suunnittelemaan DNA-testiä. Mutta siitä hiukan myöhemmin, kunhan saan asiat rullaamaan ja jotakin konkreettista kerrottavaa.
2 kommenttia:
Äitipä teki sukututkimusta ja myös maksoi siitä. Tuli ihan uusi haara, jossa pappia papin jälkeen ja kenraaleita. Lapset sanoivat minulle aina, että armeija on menettänyt minussa hyvän kapiaisen ja tyttäreni valmistui 2019 teologian naisteriksi etc.etc
Oih! Sukuperintö on mystinen asia. Mietin aina mitä piirteitä olen perinyt keneltäkin esivanhemmalta. :)
Lähetä kommentti