Syyskuu - Vaatteidenostokuu

 

Nyt olen taas tässä pisteessä, että ”vaatteidenostokuu” on alkanut. Kun kerroin tästä (että saan ostaa vaatteita tänä vuonna joka neljäs kuukausi) hiljattain eräälle ystävälle, hän tuhahti että ”niin kai; ostat siis roppakaupalla koko kuukauden nyt sitten vaatteita?!” No, hän on kieltämättä nähnyt sen hurjan määrän vaatteita, joita kaapissani oli vielä toissavuonna, kunnes tein ison henkarivaate-inventaarion, että sinällään ymmärrän tuota tuhahdusta.

Mutta muuten hän on täysin väärässä. Noinhan sitä varmaan ajattelisi, että sitten sitä ryntää kahmimaan kaikkea, kun on lupa, mutta voin kertoa, ettei asia mene ollenkaan noin yksinkertaisesti. Tänä vuonna, joka on toinen rajoitetun oston vuoteni, olen koko ajan enemmän päässyt sellaiseen terveeseen balanssiin, jossa mitään ei tarvitse kahmia. Esimerkiksi nyt aloin elokuun aikana miettiä, mitä vaatteita haluaisin. Listasta tuli lyhyt; kolme vaatetta! Sitten suhtauduin listaan rauhallisesti märehtien, kunnes tulin siihen tulokseen, että en tarvitse niistä mitään, eli tyhjensin listan.

No sitten inventoin lyhythihaiset ja hihattomat T-paidat ja poistoon meni aika pino, eli lähes kolmannes. Siellä oli sellaisia, jotka on viimeksi mahtuneet päälle joskus 15 vuotta sitten! Ja samalla hermoilen, kun paitoja pitää tunkea hyllyyn, eli aivan järjetön yhtälö. T-paitojen jälkeen tuli puolipitkähihaisten ja pitkähihaisten trikoopaitojen vuoro. Niistäkin jokunen meni poistoon. Mielessä oli alkanut kyteä jo uutta listaa, sillä olin bongannut eräässä pellavaliikkeessä ihastuttavan puolipitkähihaisen pellavapaidan. Mutta ensin päätin katsastaa henkarikaapista kauluspaidat. Samalla innostuksella kävin läpi vintagemekot ja vintagepaidat, sekä modernit mekot. Ah, niitä on ahdistavan paljon! (Kuplivaa häpeää…)

Tuloksena tästä inventaariosta päädyin siihen, että en tarvitse sitä pellavapaitaa, vaikka se on tosi ihana. Mutta voisin hankkia yhden kauniin värikkään T-paidan, koska niitä pidän mieluummin kuin mustia paitoja ja koska nyt kaapissa on paljon tilaa! Se ei tietysti saa olla syy, mutta näen sen paidan kyllä ahkerassa käytössä ja se on hyvä syy. 

Viime viikolla ilmojen kylmettyä kaivoin pitkät farkut esiin ja laitoin caprit kaappiin talviteloille. En ole ihan kartalla farkkutilanteestani ja ne, jotka otin käyttöön, tuntuvat valuvan koko ajan alaspäin. Ne eivät ole liian isot vaan niin tiukat ja lycraiset, että ne vaan valuvat jo muutaman askeleen jälkeen alaspäin ja jos jotain niin inhoan sitä, kun farkkujen takamus roikkuu tyhjänä jossain reisien puolivälissä. Siispä tänään oli aika katsastaa farkkutilanne. Tulos; käyttökuntoisia siistejä ja sopivia farkkuja kolmet, joista yhdet siis valuvat. Nyt on ihan siinä hilikulla, että voin antaa itselleni luvan ostaa yhdet tai kahdet talveksi sopivat housut, jotka voivat olla muutakin kuin farkut.

Kuun lopussa voin kertoa miten tämä kuukausi sitten ihan todellisuudessa meni, mutta minusta tästäkin jo huomaa aivan selkeästi, että mitään kahmimisintoa minulla ei enää ole. Ennemminkin ahdistaa se paljous, mitä kaapit kätkevät. Siis yhä, monen inventoinnin jälkeen! Ja myönnän, että olen omanlaiseni shopaholic! Siihen ei ole hyvä ratkaisu se, että lopettaa kaiken kertaheitolla vaan minulle toimivin keino näyttää olevan siedätyshoito eli vähitellen tapahtuva vähentäminen. Uskon, että se on pitkällä tähtäimellä paras ja toimivin pysyvä keino myös aika monelle muulle. Aivoille on annettava aikaa tottua uuteen rytmiin ja sehän pätee aivan kaikessa; painonpudotuksessa ja unirytmissä ja vaikka missä.

Kuvat on otettu tänään ja pahoittelen söhryisiä ja sekavia kaappeja, mutta sellaista se on. Olen myös lukenut Konmari-kirjat, mutta en allekirjoita niitäkään aivan täysin. Minusta sen tapainen poistohysteerisyys tuottaa vain lisäahdistusta jos on yhtään samanlainen luonteeltaan kuin minä. Tiedän mistä puhun. Olen kokenut pakkopoisto-ajanjakson kymmeniä vuosia sitten, enkä ole siitä koskaan toipunut. Älä siis tee mitään sellaista vain, koska joku toinen käskee! Kuuntele itseäsi kaikessa rauhassa ja makustele mikä keino sopii sinulle.

Kerro onko sinulla vääristynyt suhde vaatteisiin (ostamiseen) tai johonkin muuhun ja oletko päässyt balansiin asian kanssa vai vasta haaveilemassa siitä?