Seikkailuja Helsingissä I

 

Eilen lähdimme siskoni kanssa Helsinkiin. Halusimme testata minkälainen hotelli olisi asemalla oleva uudehko GrandCentralHelsinki, siis se joka on Valtion Rautateiden vanhaan konttorisiipeen (vuodelta 1909) avattu, ja ainakin nettitietojen mukaan silmää miellyttävä paikka.

Varatessani huonetta, toivoin vanhan osan ylintä kerrosta, eli sitä, jossa on kaari-ikkunat. Ja sellaisen huoneen toki saimmekin. Näkymää en sen kummemmin toivonut, koska ajattelin, että samapa tuo, jokainen suunta on kiinnostava.

Huone oli yllättäen Kansallisteatterille päin ja vanhana teatterifanina nautin illalla vielä juuri ennen nukahtamista siitä näystä, kun kuu paistoi kansallisteatterin lipputasanteen takorauta-aidan läpi ja saatoin mielikuvituksessani sijoittaa kaikki vanhat ”Suomi-Filmi”-tähdet tuohon jylhään vanhaan teatterirakennukseen. Tämmöistä näkyä ei useinkaan saa katsella suoraan sängystä!

Hotelli oli sijainnista huolimatta rauhallisen oloinen. Yllätyimme kuitenkin siitä, miten uskomattoman laaja tämä hotelli oikeasti on! Se vain tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan! Melkein eksyimme huonetta etsiessämme.

Arvostan sitä, miten rakennuksen vanhoja huonekaluja on säilytetty osana hotellin kalustoa! Käytävillä oli monenlaisia vanhoja huonekaluja. Kuulin sivusta, miten joku asiantuntija kertoi toiselle, että suurin osa viraston huonekaluista oli jo ehditty myydä, mutta noin satakunta saatiin kuitenkin säilytettyä vanhassa rakennuksessa.

Lamput ovat kuulemma Tynellin klassisia aarteita! (Ei ihan jokainen, mutta moni.)

Henkäisimme ihastuksesta jo sisäänkäynnin kohdalla! Kaikkialla oli ”vanhan Suomen” henkeä ja jokainen pienikin juttu näytti olevan hyvällä maulla ja tarkkuudella valittu.

Mutta se klassinen kauneus ei jäänyt pelkästään aulaan, vaan jatkui kautta linjan joka paikassa! Je mehän kolusimme jokaisen mahdollisen kolkan hotellissa, sillä mitä muutakaan seikkailija muka tekisi?

Baari oli sekin hienosti sisustettu ja aamupalalla sinnekin saattoi mennä syömään. Aamupalasta puheen ollen; harvoin on ollut niin hyvää ja monipuolista aamupalaa tarjolla! Ja aamupalan voi tilata halutessaan lisämaksusta myös huoneeseen.

Yleisissä wc-tiloissakin oli ihasteltavaa.

Aulan vieressä oleva lounge oli kaunis ja viihtyisä. Kävimme koeistumassa yhdet tuolit lähtöaamuna.

Olisi kiva suunnitella sisustus tämmöiseen vanhaan rakennukseen avattuun hotelliin! Minä toisin tänne paljon enemmän antiikkia! Tätä tosin ei oltu pilattu tunkemalla joka paikkaa täyteen sälää.

Loungen nurkassa häämötti vanhan kassakaapin ovi - siis kuvittelin, että se saattoi olla ehkä meidän makuuhuoneen kokoinen säilö kaikelle arvokkaalle? Ja kuka sitäkin on hallinnut aikoinaan? Sata vuotta sitten!

Näitä yleisiä wc-tiloja löytyi useampia, tottakai näin isosta rakennuksesta! Ihan rakastuin noihin pikkuruisen lasitetun tiilen näköisiin seinälaattoihin!

Jollain tavalla täällä myös tuli mieleen Hohto-elokuva! Luojan kiitos en ollut täällä ypöyksin. Olisin varmaankin paennut koko rakennuksesta pois!

Ja voi tuota vanhan maailman yksityiskohtien määrää! Kaikkialla oli kauneutta.

Täällä oli loputtomasti portaikkoja (hissikammoinen voi elellä täällä oikein hyvin!) ja käytäviä ja kulman takana uusia mittaamattomia käytäviä.

Kaikki tämä on hotellia! Ja myös sisäpiha on tehty kauniiksi istutuksineen! Monissa keskikaupungin sisäpihoissahan on asfalttia seinästä seinään, täällä ei.

Ja näitä huonekaluja piisasi! Olin käsilaukkuineni ja hansikkaineni ja vintagemekkoineni kuin Juurakon Hulda, joka on muuttanut maalta kaupunkiin jonkun asessorin kotiapulaiseksi. Ja tuollaisen pöydän ääressä sitä voisi vähän järjestellä asessorin tärkeitä papereita ja kirjoittaa koneella puheita puhtaaksi.

Nämä pöydät ja kaapit sijaitsivat aina käytävän päässä, suurten ikkunoiden edessä.

Ja kun kaappiin sitten kurkistaa, voi löytää valtion inventointileiman… Eliel Saarinen!

Käytävien seiniin oli onneksi ja riemuksi jätetty monenlaisia tekstejä ja fragmentteja!

Oli myös muistoja kansalaissodasta nimitaulujen muodossa…

… ja ammuskelun jälkien muodossa. Hieman ikävää, mutta minusta ikävää historiaa ei missään nimessä pidäkään poistaa kokonaan!

Hotelli saa meiltä korkeat pisteet! Tämä kyllä singahtaa hopeasijalle heti Kämpin jälkeen. Kaikki tuntui moitteettomalta ja hotellin asiakaspalvelu oli todella ystävällistä. Ainoastaan hotellin ravintolassa saimme ala-arvoista asiakaspalvelua mennessämme eilen illalla sinne syömään. Asiakaspalvelijan ei kuulu väännellä kasvojaan asiakkaan kysymyksille ja kuulostaa ylimieliseltä ja osoittaa kaikin tavoin miten typeriä kysymyksiä he esittävät! Jätimme asiasta tänään reklamaation hotellin respaan. Muuten muistimme kyllä kehua paikkaa vuolaasti. Harmittaa tosin, että liian myöhään tajusimme, että täällä olisi voinut käydä myös saunassa! Ensi kerralla sitten - koska aika varmasti tulemme tänne uudelleen.