Kuten arvelinkin, toukokuu kului vielä nopeammin kuin huhtikuu! Toukokuussa oli kuitenkin jotenkin eläväisempi fiilis ja tein kaikenlaista ihanaa. Otimme sähköpyörät esiin (joilla emme voineet miehen sairauden takia ajella viime kesänä ollenkaan) ja ajoimme vähäsen. Pyöräilin tavallisella pyörälläkin aika paljon.
Kävin sisareni kanssa syömässä Kajossa (esittely täällä.) Kävin sukulaisen uudessa kodissa, maalasin seiniä pikakäynnillä lapsuudenkodissa, aloin vähennellä turhia kalorimääriä, aloitin tukisukkien käytön ja eniten itselleni yllätyksenä voin todeta, että tykkään niistä hurjasti! Jalat on simpsakan oloiset ja viileät ja sukkikset pysyy jalassa niiden päällä paljon paremmin kuin ilman niitä.
Tein puutarhajuttuja eli pääasiassa perkasin melkein koko pihan yhtä tarhaa lukuunottamatta. Purin myös vanhan grillikatoksen puulaatat pois ja leikoin omenapuista sateenvarjomaisia ja kiskoin joka puolelle ryöppyäviä vadelmia pois. Ajelimme myös paljon pitkin maaseutua, jossa kuvailimme ja ihastelimme luontoa.
Söin kansainvälisellä ruokatorilla kameliburgerin! Se maistui oikein hyvältä; jotenkin pehmeältä ja yllättävän miedolta. (Viimeksi vastaavassa tilaisuudessa söin krokotiiliburgeria ja siinä oli vähän ikävä kalainen jälkimaku.) Kävin piiiiitkästä aikaa taidenäyttelyssä Nuutajärven lasikylässä ja voi että…! Minä niin rakastan lasia! Olen itsekin puhaltanut muutaman lasijutun, niin että tiedän miten vaikeaa se on.
Ennätin toukokuussa myös vaipua huoliin ja alakuloonkin. Valvoin yön tunteina ehkä enemmän kuin aikoihin. Huolta aiheuttaa ylipäätään elämän ohi lipuminen ja se, että kaikki vanha, johon olen niin kiintynyt, tuntuu valuvan pois (otan esimerkiksi aika raskaasti monet uudet kaavoitussuunnitelmat ja talojen tuhopoltot, kuten Tampereen Breitensteinin huvilan palon.)
Seikkailin lopuksi Helsingissä siskoni kanssa ihan antaumuksella! Päätimme kiertää metrolinjan varrella olevat kaikki vähänkin kiinnostavat kauppakeskukset ja kuuden sellaisen pikakelaus väsytti kyllä ihan totaalisesti! Nyt tiedämme minne ei enää kannata palata ja mihin palaamme varmasti. Fifty-fifty siinä kävi, eli puolet voidaan jättää jatkossa ihan unholaan. Niiden lisäksi ehdimme toki vaikka mitä muuta… mutta siitä enemmän joku toinen päivä.
2 kommenttia:
Energiseltä vaikuttaa sinun toukokuusi. Minullakin unet olivat heikonlaiset ainakin ajoittain. Näin kesän tullen uneni pituus vähenee selkeästi. Tänäänkin säpsähdin hereille jo aamuneljältä. Onneksi sain vielä jonkin aikaa nuokuttua lämpimän peiton alla uneksien kaikenmoista.
Kauppaketjujen massaliikkeet katsastin minäkin yhtenä päivänä ja nyt tiedän, etten kovin äkkiä välitä niiden tarjontaa katsastaa.
Kepeyttä kesäkuulle! Tuija
Tuija; Jep, massaliikkeet on kyllä hyvin epäkiinnostavia!
Uni on hassu asia. Olen aina ollut tosi hyvä nukkuja, mutta stressi (ohimenevän pienikin) vaikuttaa kyllä heti, taikka sitten liika intoilu jostain asiasta.
Kiitos! 😊 Kaunista kesää!!
Lähetä kommentti