Minä olen taipuvainen katselemaan maailmaa vähän mystiikan silmälasien läpi. Tai ajattelen ainakin, että kaikella on merkityksensä ja sattumaa ei ehkä olekaan?
Helsingissä meille sattui tapaus, joka sai minut haltioihini. Ja vaikka suurin osa ajattelisi, että höpön löpöä koko juttu, niin haluan kertoa sen kuitenkin.
Voivottelin nimittäin sisarelleni jokaisen kauppakeskuksen uumenissa, että ”voi kun ihana kukkakauppa, mutta ei täältä asti viitsi raahata kukkia… jospa hotellin vieressä olisi joku kauppa, niin ostaisin sitten sieltä pienen kukan meille huoneeseen!”
Kun kierros oli tehty ja palasimme rautatientorin metroasemalle ja aloimme kävellä asematunnelin ja asemahallin läpi, muistelimme menneitä ja puhuimme siitä miten ihania kemuja äiti aina järjesti ja miten notkuvat pöydät hän loihti pohjalaiseen tapaan supervieraanvaraisesti. Siinä samassa olimme kompastua asematunnelin remppasokkelossa tähän kielokimppuun! Ja oikeastaan vastaantulija ahtaassa käytävässä meinasi jo astua sen päälle. Sisareni sieppari kimpun ja otimme sen hämmentyneinä mukaamme. Olimme noin 10 metrin päässä aseman kukkakaupasta, josta olisin ehkä sitten ostanut jonkun kukan huoneeseemme.
Hetken olimme sanattomia ja sitten meni kylmät väreet, kun aloimme ihmetellä asiaa; tämä oli kuin äitin meille heittämä kielokimppu, koska hänen morsiuskimpussaan (1950-luvun pikkukaupungissa tammikuussa se ei ollut helppo juttu!) oli kieloja! Hän tykkäsi kieloista kauheasti ja nyt hän oli meidän kanssamme täällä seikkailemassa ja viskasi kimpun meidän eteemme, ihan vain koska niin kuolleet rakkaat voivat tehdä. Tiedän kyllä, että muutamat myyvät kielokimppuja, mutta tuo oli ahdas ja tosi vilkas käytävä, eikä kielon myyjää näkynyt missään, eikä kukaan ollut astunut kimpun päälle… ja outo juttu kaiken kaikkiaan juuri tuolla tietyllä hetkellä.
Minä haluan ajatella, että se oli ihana tervehdys äitiltä! Kielokimppu ilahdutti meitä valtavasti ja sen huumaava tuoksu leijui huoneessa koko hotellivierailun ajan. Lopulta jätimme kimpun tähän ikkunalle kiitoslapun kera, koska sitä olisi ollut mahdoton kuljettaa täyteen sullotuissa laukuissa. Ehkä joku kerrossiivooja vielä ilahtui ja nuuhki tätä suloista kukkapilveä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti