Kuvista poiketen kellun järvellä juuri parast’aikaa, mutta kylläkin tuolla samalla järvellä, joka tuolla voikukkien takana pilkottaa. Sade on väistynyt ja aurinko värjää taivasta jälleen kerran oranssilla (milläs muulla), laineet liplattavat ja linnutkin täällä innokkaasti liitelevät.
Juhannus tuli ryminällä kuin joku hemmetin pikajuoksija, enkä yhtään ole päivittänyt itseäni siihen tilaan, että NYT on vuoden valoisin aika ja tästä se sitten alkaa taas joulun odotus. Missä villasukat ja teekuppi…
Saa nyt nähdä haluanko huomenna loiskahtaa järveen vai tyydynkö vain vilkuilemaan vettä epäluuloisesti. Nykyään mulle pitää yleensäkin olla ihan matala uimavesi, koska olen saanut päähäni, että tasan varmasti hukun, jos vettä on yli nenän. Voihan sitä äkisti tulla suonenveto taikka tappajahauki.
Ahdistaa muuten ajatellakin sitä sukellusvenettä. Mä en olis IKINÄ menny siihen tuubiin, en ikinä. Toivon, että joku oli älynny ottaa käsilaukkuun syanidikapselit kaikille, jotta niiden ei tarvinnu tajuta kuoleman olevan tulossa, vaan saivat ennen totaalista paniikkia ikuisen rauhan.
7 kommenttia:
Kaunista luontoa kuvissa. Tappajahauki toi hymyn huulille - ja syanidikapselit käsilaukussa. Nuo jokaisen tytön vakiovarusteet 😁 Hyvää Juhannusta!
Tuota ensimmäistä kuvaa voisi tuijottaa koko juhannuksen, ihana ♡
Mannaryyni; Ihanaa, kiitos! 😄 Niin, no mun on pakko välillä värittää, etten vaivu ahdistukseen. Se sukellusvene on aivan jotain hirveää, jota en pysty kauheesti edes ajattelemaan. 😬
Kiitos! Oikein hyvää Juhannusta sinnekin! 🌞
Jenni; Oi kuinka kauniisti sanot! Kiitos! 🥰
Hyvää Juhannusta sulle! 🌞
Nyt tiedetään että sukellusvenetyypeile tuli äkkikuolema, eivät tarvinneet kitua 😪😭
Ulrika50v; Olen niin helpottunut! Silti ihan hurjan surullista! 🥺
Lähetä kommentti