Tänään matkalla lapsuudenkotiin. Tällä kertaa ihan moneksi päiväksi! Sitten syksyllä tuleekin himmaus, koska aion ruveta tekemään enemmän töitä. No, kuten aina, mulla on nyt aika kiire ja kalenteri alkoi täyttyä jo hyvissä ajoin suunnitelmista. Must Do-juttuja on kasapäin. Ainakin keittiön maalaus pitäis vihdoin saada valmiiksi tai ainakin viime silausta vaille valmiiksi. Ja vaikka mitä muuta!
Lääkitys. Ihme juttu tää Suomen lääkehomma. Että sulle määrätään vaikkapa nyt sitten se tosi yleinen kolesterolilääke (lääkemerkillä ei nyt tässä tapauksessa ole väliä) ja menet hakemaan sitä apteekista, jolloin saat siihen kelakorvauksen. No samalla apteekki myös rajoittaa, että et voi ostaa vaikka puolen vuoden satsia kerrallaan, vaan se on max se kolme kuukautta. Taikka voit, mutta sen joutuu sitten maksamaan täydellä hinnalla. Kela korvaa sen kolmen kuukauden satsin, ei muuta. Jännä systeemi. Siinä vaiheessa menee etenki jännäks, kun sulla on vaikka kahdeksaa lääkettä, jotka loppuu eri aikoina ja joudut ravaan alvariinsa apteekissa. Vaikka eipä sellasta kelasysteemiä taida kovin monessa muussa maassa olla; en tiedä onko Ruotsissa? Että en nyt tiedä pitäiskö valittaa vai olla tyytyväinen, kun tuntuu että tässä on ne molemmat puolet.
Tiedättekö junassa sen hiljaisen vaunuosaston? Sen, jota ennen markkinoitiin työskentelytilana. Mukava paikka; kahvia ja teetäkin tarjolla. Omat pullat pitää olla käsveskassa tosin. (Mulla on.) No ei ole hiljainen, voin kertoo. Seurailin tuossa oikein juttutuokiota konnarin kanssa aiheesta. Lähes heti junan startattua joku perhanan tärkee pukuherra alottaa puhelun, mutta ei tee elettäkään siirtyäkseen puhelukoppiin. Toinen matkustaja hermostuu ja menee huomauttamaan asiasta, kun puhujan kailotus valuu koko vaunun alueelle. Vastaukseksi tulee keskaria. Konnari sitten ohjeistaa matkustajat uudelleen ja kertoo valittaneelle matkustajalle, että valitettavasti he eivät voi asialle mitään. Sekin on ymmärrettävää, mutta jännä silti. Mehän maksamme hiljaisuudesta. Kyllä täällä mun penkillä istuu ainakin pieni ohjeistusnatsi, joka alkaa heti ärtyä, kun joku kailottaa, vaikka pitäis olla hissuksiin.
Kolmas asia, jota olen pyöritellyt mielessäni viime aikoina, on asunnon vuokraaminen. Minä en siis ole sinkoutumassa mihinkään vuokralle, päin vastoin. Ja siitä kumpuaakin useampi pohdinta; kun laittaa sinne faceen sen viestin, että etsin asuntoa, (ja joillakin tuntuu olevan ihan hätä kädessä) niin voisiko sitten myös lukea niitä yksityisviestejä, joita asunnon tarjoajat laittavat? Pahimmillaan menee viikkoja, että henkilö reagoi. (Huvikseenko ne niitä ilmoituksia laativat?!) Ja jos on jo saanut asunnon, niin voisiko vaikka ihan hetimiten poistaa sen ilmoituksensa? Ymmärrän, että muutossa on kiire, mutta miten paljon turhaa työtä se vanhentunut ilmoitus aiheuttaakaan tosi monille! Ja sitten kun hädässä etsii kämppää, niin ei kuulosta kovin vakuuttavalta, että vaatimuslista on kuitenkin pitkä. Se kuulostaa siltä, että mieluummin muutat kadulle, kuin asuntoon jossa ei ole tiskikonetta taikka kaukolämpöä. Mikä on sinänsä omituinen vaatimus, että kaukolämpö ei mitenkään loista ekologisuudellaan. Siis tietenkin näinä aikoina jokainen yrittää välttää sähkölämmityksen kustannuksia, mutta jos siitä ei ole kysymys ja vuokralainen ei maksa itse lämmitysmuotoa erikseen, niin mitä väliä? Sellanen teko-eko on vähän väsyttävää. No tästä aiheesta riittäisi aika paljonkin juttua. Mutta sanotaan nyt vielä vaikka se, että vuokranantajaa toki kiinnostaa myös se, muuttaako hänen asuntoonsa yksi ihminen vai kahdeksan ja onko lemmikkejä mukana. Että ei niitä siinä loppumetreillä kannata sanoa, vaan reilusti ihan ekassa esittelytekstissä. Koska taas on mennyt turhaa aikaa yhteydenottoon, kun joku antaa väärän kuvan itsestään heti alkuun.
2 kommenttia:
En voisi enempää olla samaa mieltä.
Miten aina sattuukin samaan junavaunuun se puhelimeen kailottaja, joka terrorisoi kaikkia kanssamatkustajia. Mun yleisimmän kokemuksen mukaan oman tai vastapuolen sairaskertomuksilla, joissa ei yleisöä säästetä intiimeimmiltäkään yksityiskohdilta. Tai vaihtoehtoisesti jollain avioero- tai muulla sen tapaisella kriisillä, jossa ei myöskään säästellä ketään eikä mitään. En ymmärrä. Itse menisin kuiskimaan sellaiset puhelut johonkin, jossa ei ole yhtään ulkopuolista henkilöä lähimaillakaan.
Normaali matkustajien välinen puhe ei haittaa (paitsi välillä :D), mutta se puhelimeen huutaminen on silkkaa piinaa.
Ja jep. Mulla ei ole itsellä varsinaisia lääkityksiä, mutta silmätippoja joudun laittamaan nelisen kertaa päivässä ja Oftagelia kuluu niin maan perhanasti. Ennen sain ostaa niitä pipettilaatikoita suuren paperikassillisen kerrallaan, mutta nyt niitä saa vaan laatikon kerrallaan.
Hankalampi homma on kuitenkin 90-vuotias appiukko, jonka lääkevastaavaksi päädyin pääsiäisenä vähän puskista. Hällä on 7 eri lääkettä, jotka tosiaan loppuu juuri noin kuin mainitsit eli kaikki vähän eri aikaan. Todella hankala yhtälö niin apelle kuin mullekin, kun on aika kuumottava tehtävä kylmiltään se dosettien täyttö, kun ei oikein ole omaa alaa ja pelottaa, että menee joku pilleri väärään koloon ja tapahtuu jotain kauheita.
Vuokrailmoituksista mulla ei ole kokemusta, mutta hyvin kuvailit noinniinkuin yleisesti ottaen ilmoitusten toimivuuden, ilmoitusten aiheesta riippumatta.
Olen ehtinyt tänne blogi(e)n pariin todella huonosti parin viime kuukauden aikana, joten varmaan on mennyt monenmonta mielenkiintoista juttua ohi. Ja omatkin on kirjoittamista vaille valmiita. Ja tällä menolla varmaan pysyykin, mutta minkäs teet.
Iloista kesää jokatapauksessa Thilda <3
Annukka; Kiitos ihanasta kommentista! Oonkin hiljattain miettinyt, että mitä sulle kuuluu, kun blogissa ei ole ollut mitään hetkeen. Mutta mukava kuulla sinusta näinkin!
Oh, junanvaunut ja bussit; kaipaan niissä ennen kaikkea rauhaa ja jos joku kailottaa, niin oikein tunnen miten hartiat nousee ja kiristyy, enkä pysty keskittymään mihinkään. Huh.
Vuokralaismaailma on oma hyvin monipuolinen maailmansa. Joistakin tulee kuin perhettä, joiden kanssa pitää yhteyttä läpi vuosikymmenten. Joidenkin kanssa menee kaikki päin prinkkalaa jo heti alussa ja tuntuu, että toisen päämäärä on vain tehdä kiusaa. Jotenkin se aavistuksenomaisesti näkyy myös näissä ilmoituksissa ja reagoinneissa, että minkä tyyppinen ihminen siellä seilaa. Olen itse ollut 18 vuotta vuokralainen aikoinaan, niin että on käsitystä siitäkin puolesta. Mutta silloin maailma oli eri ja laki oli eri. Pahimmillaan vuokranantaja on ajettu nurkkaan, josta on ulospääsy vain pitkällisen (kenties vuosien) taistelun jälkeen, kymmeniä tuhansia tappiota kärsineenä. Se on vääryys, mutta vuokralainen katsotaan jotenkin uhriksi noin lähtökohtaisesti, niin että laki on kääntynyt enemmän vuokralaisen hyväksi. 😏
Ihanaa valoisaa kesäaikaa sulle!
Lähetä kommentti