Seikkailuja Helsingissä III

 

Silmäys menneen ajan loistohotelli Fenniaan!

Kuljimme sisareni kanssa Fennian ohi ja silloin pälkähti päähän, että pakkohan meidän on vilkaista myös sisälle, jos sinne nyt ylipäätään (nykyään) pääsee. Yllätys oli aikamoinen, kun ovi aukesi ja pääsimme aulaan saakka! Juttelimme mukavan naisen kanssa, joka istui vastaanottotiskin takana ja saimme luvan valokuvata aulaa, mutta luonnollisesti yläkerroksiin meillä ei ollut mitään asiaa. Tai onhan minulla aina asia vaikka mihin, mutta pääsyä ei.

Fennian talo valmistui 1898 ja Fennia avattiin 1899 ja ihan alun alkaen se todellakin oli loistohotelli. Hotellit Kämp ja Seurahuone olivat vielä vanhempia loistohotelleja ja ainoastaan Kämp on enää olemassa - sekin kerran (1960-luvulla) puretussa ja uudelleen rakennetussa talossa. Mutta takaisin Fenniaan; Fennian rakennuttajakaartiin kuului kauppaneuvoksia (mm Sinebrychoff, jonka taidekokoelmasta sai alkunsa taidemuseo), siirtomaatavaroiden maahantuoja, leipurimestari, sekä ravintola Kappelin ravintoloitsija.

Rakennuksesta tuli loistelias ja moderni. Siellä oli mm sähköllä toimiva hissi. Käytävillä ja katoissa oli kattomaalauksia. (Ja mietinkin, että onko niistä yksikään jäljellä…) Mutta varsinainen loisto alkoi, kun ruotsalainen ravintoloitsija Jonsson osti Fennian ja muutti nimeksi ”Grand Hotel Fennia”, jonka upeat avajaiset järjestettiin alkuvuodesta 1909. Rakennukseen tehtiin uudistuksia ja laajennuksia ja sen sisäpihalla oli mm pyramidinmuotoisella lasikatolla katettu talvipuutarha, jonka keskellä oli värikkäästi valaistu suihkulähde, jonka suihku nousi kahdeksaan metriin.

Fennian ravintola oli kaupungin ensimmäinen kabareeravintola ja kaupungin suurin juhlahuoneisto. Luonnollisesti siellä järjestettiin suihkuseurapiirin merkittävimpiä kekkereitä, kuten Ida Aalbergin 40-vuotistaiteilijajuhla 1914 ja Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotissyntymäpäiväjuhlat vuonna 1915. Suomen kenraalikuvernööri Seyn piti Fenniassa kenraalikuvernööriviraston satavuotisjuhlat 1909. Fennian katolla kuvattiin Teuvo Puron ”Sylvi” 1911 (yksi ensimmäisiä elokuviamme), koska ensinnäkin Fennian katto oli tasainen ja koska sen ajan elokuvien sisäkohtauksiin tarvittiin niin paljon valoa, että ne täytyi kuvata ulkona.

Vuoden 1918 sisällissodassa Fennia toimi punakaartin sotilassairaalana, mutta myös jonkin aikaa valkoisten päämajana. Hauska yksityiskohta on, että Suomen lipun lopullinen ulkoasu sai täällä muotonsa, koska Yleisesikunnan piirustuskonttori sijaitsi Fenniassa. Hotellia uudistettiin 1920-luvulla rakentamalla lisää huoneita ja mm sen huoneisiin asennettiin puhelimet, äänieristys, sekä lämmin ja kylmä vesi.

Hotellitoiminta päättyi 1942, kun Kulutusosuuskuntien keskusliitto osti rakennuksen päätoimipaikakseen. Ravintolatoiminta jatkui kuitenkin edelleen. Omistajanvaihdoksia tuli ja meni, mutta ravintolatoiminta säilyi. 1983 Fennia myytiin rakennusliike Hakalle. Viimeisenä ravintolana talossa toimi tanssiravintola Fennia, joka meni konkurssiin 1995. Omistussuhteiden ja ravintoloiden vyyhti reilun sadan vuoden ajalta on kaiken kaikkiaan melko sekava, mutta yhden asian haluan vielä kertoa sieltä loisteliaalta ravintola-ajalta. Mennään ajassa taaksepäin sinne 1960-luvulle. 

Edesmennyt lankoni oli tuohon aikaan nuorukainen. Hän oli töissä ravintola Fenniassa ’vessapoikana’ - en tosin tiedä mikä se virallinen termi oli - mutta olettekos ennen kuulleet sellaisesta työstä? Sellaista palvelua ei saa Suomessa enää mistään edes rahalla. Mutta ennen osattiinkin olla loisteliaita! Hänen tehtävänsä oli ojentaa asiakkaalle saippua ja sitten pyyheliina ja samalla ehkä sipaista harjalla vähän olkapäiltä hilsettä… kuvitelkaas! On iso harmi, etten itse koskaan älynnyt ja ehtinyt häntä haastatella aiheesta. Mutta semmoista se oli; mennyt maailma. Jotenkin minä kaipaan sitä aikaa, vaikka en ole edes elänyt 60-lukua.