Yhden yön piipahdus Helsingissä on toki hirmu lyhyt, mutta olimme silti suunnitelleet käyvämme kaikki varteenotettavat metrolinjan varrella olevat kauppakeskukset läpi. Aloitimme matkan mukavasti junassa kahden hengen hytissä (kuva 1), jossa ehkä olisi pamahtanut ahtaanpaikankammo päälle, ellei oviseinä olisi ollut lasia ja tehnyt kopperoa tilavamman oloiseksi. Mutta rauhallinen se hytti oli ja varmaan käytän sitä toistekin, vaikka pieni lisämaksu siihen kuuluukin. Kerran näet istuin junassa matkalla Helsinkiin, kun vaunuun ryntäsi mies ase kädessä ja silloin päätin, että näihin ”villin linjan vaunuihin” en enää jalallani astu! Siinä me sitten jännitimme muutaman pysäkinvälin, että poliisi pääsi tilanteen tasalle ja sai miehen pois vaunusta. Ei ole mun juttu kököttää vaunussa peläten milloin minkäkin tilanteen takia. Maalla sellaseen ei ole oikein tottunut, eikä pitäisi olla kaupungissakaan!
Ihan ensimmäisenä päätimme katsastaa Itä-Helsinkiä, koska en ole varmaan ikinä mennyt Herttoniemeä idemmäksi. Täytyy myöntää, että olin aika ennakkoluuloinen Itiksen suhteen. Ajattelin, että siellä notkuu narkkareita ja jengejä 24/7. Yllätyin, kun ensinnäkin metro oli rauhallinen ja lähes tyhjä, ehkä koska oli vasta aamupäivä. Mutta Itis oli myös aika tyhjä ja rauhallinen. Mahtavaa! Saimme siis rentoutua ja katsella mitä aioimmekin katsella. Mosa interiors oli ainut kauppa, jonka valitsimme tsekattavaksi, koska olimme päättäneet, että yhteen kauppakeskukseen ei juututa ja että menemme vain sellaisiin liikkeisiin, jotka on ennestään tuntemattomia. Pikaisen läpikäynnin jälkeen siirryimme lounaalle Momento Loungeen (josta kuvat 2 & 3 pizza+salaatti) ja totesimme, että palvelu oli hyvää ja ruoka monipuolista ja maukasta. Tänne voisi jopa palata, jos nyt ylipäätään palaamme Itikseen… ehkä ei. Siellä ei varsinaista vetonaulaa kuitenkaan ollut.
Itiksen jälkeen sujahdimme Kalasataman Rediin. Sinne olin merkinnyt ainoastaan pari tsekattavaa liikettä, mutta koska menimme ihan sekaisin jo ensimmäisessä, niin jätimme sen toisen suosilla pois. Se, jossa sekosimme, oli tottakai Second Hand Market! Ensin katselin sitä ekaa hallia (se taisi olla jonkun muun niminen liiketila, en ole varma?) ja olin vähän kyllästynyt. Sitten huomasin jotain kiinnostavaa toisessa hallissa, onneksi! Siellähän oli rekkikaupalla vintagevaatteita ja siis painotan vintagea eikä mitään 90-lukua!! Tehtaan paketissa olevia käyttämättömiä kenkiä, mitä ihanimpia vaatteita, koruja, hattuja, hansikkaita ja sitten tietenkin ne käsilaukut!! Sekosin. Sisareni myös. Huh! Siihen liikkeeseen on aivan PAKKO palata aina kun mahdollista! Ja minähän siis ostin kaksi laukkua (kuvat 4 & 5) ja sisareni yhden. Mieli olisi tehnyt ainakin kymmentä, mutta sain oltua jossain järkevyyden rajoissa sentään.
Kolmanneksi stoppasimme Kampissa. Siellä tsekkasimme Moody Mondayn, (joka ei tehnyt suurta vaikutusta), NT-bagsin (jossa on iso valikoima!) ja lopuksi Mujin. No Muji on kyllä tuttu entuudestaan, mutta koska sitä ei täällä meillä päin ole, niin sinne menimme mielellämme. Mujissa on minusta paljon tyylikkäitä perusvaatteita, kiinnostavia piensisustusratkaisuja ja tuoksuja. Mukaan tarttui muutaman kynän ja pinnin lisäksi tuoksukynttilä. Jos tarvitsisin vaatteita, olisin ehkä tehnyt ostoksia Mujissa. Etenkin ne hamppuvaatteet ilahduttivat materiaalinsa vuoksi. Mutta olkapäälläni istuu nykyään vahdissa pieni hahmo, joka muistuttaa koko ajan että ”kuule et tarvii vaatteita!”
Kampin jälkeen suuntasimme edelleen länteen. Ensimmäisenä hypähdimme ulos metrosta Espoon Tapiolassa ja menimme tutkimaan kauppakeskus Ainoaa. Olin hahmotellut tsekattavaksi Olivaa, Cafelatte lifestylea (josta mukaan tarttui taas tuoksukynttilä), Sostrene Grene ja The Huone, josta oli pakko ostaa vähän riisiteetä ja milky oolongia. Kävimme myös Kaisan kahvilassa, koska oli jo vähän kakkunälkä. Paikka oli tosi likainen ja meluisa, mutta se vadelmakakku oli hyvää. Myöhemmin kuljimme Tarinakahvilan ohi ja harmittelimme, että emme löytäneet sitä ensimmäisenä. Tarinassa olisi ollut paaaaljon kakkuja ja selkeesti siistimpi ilme! Täällä voisin palata teekauppaan ja samalla haluaisin tsekata arkkitehtonisesti kiinnostavaa lähiympäristöä.
Aika uuvuksissa jatkoimme matkaa Espoon Matinkylän Isoon omenaan. Oli tarkoitus vaan käydä Bypias-liikkeessä, mutta emmepä löytäneet sitä! Kahdesti tutkimme kauppakeskuksen omaa infonäyttöä ja karttaa, mutta näytti siltä, että liike on hävinnyt. Ehkäpä se on muuttanut muualle? Harmi, sillä juuri se liike olisi kiinnostanut molempia aika paljon! Muuten emme jaksaneet enää kovinkaan paljon innostua kauppakeskuksista ja ihan vaivoin raahauduimme seuraavaan kohteeseen…
…joka oli Espoonlahden Lippulaiva. Jalkoihin sattui ja kiinnostus kauppakeskuksia kohtaan alkoi laskea nollaan. Täällä tsekkasimme Minyn, Sinsayn ja Unelmakoti shopin. En tosin tiedä mitä olin kuvitellut nettiä etukäteen tutkiessa, sillä näissä kohteissa tuli sellainen olo, että mitä ihmettä… eihän nämä ole meidän juttuja kyllä ollenkaan. Vaikka juuri olimme todenneet, että yllättävän hyvin näissä kauppakeskuksissa pysyy kartalla, emmekä ole eksyneet koko päivänä kertaakaan, niin täällä ehkä jo väsymys teki tepposet ja olimme hetken aikaa ihan hukassa. Metroa odotellessa huvituimme ajatuksesta, että vaikka metro on tosi nopea, niin joudumme vielä kököttämään siinä noin puoli tuntia ennen kuin olemme taas ydinkeskustassa! Tänne ei jäänyt mitään mitä kaipaisin nähdä uudelleen.
Tuo kaikki tapahtui siis tulopäivänä. Lähtöpäivänä kiepuimme sitten siellä Kansallisteatterissa, Kuokkasella, Fenniassa, Oodissa, Ateneumin kaupassa ja Rosebudissa. Oodi (kuvat 6 & 7 & 8) on kummallinen paikka. Tykkään paljon sen arkkitehtuurista, mutta sen idea on ristiriidassa minun käsitykseni kanssa kirjastosta. Kaupunkilaisten olohuoneena se on kai ihan jees. Mutta onhan se nyt kirjastoksi ihan … no, surkea. Mutta näin se maailma muuttuu. Minä olen aina rakastanut kirjastoja ja etenkin niitä kirjoja! Kirjojen tuoksua ja niiden tuntua ja ulkonäköä ja sitä, että on loputtomiin kirjarivejä jossakin ihanassa miljöössä. Sitä paitsi täällä Oodin pienessä kirjaosastossa on yllättävän kova meteli. Tai eihän se yllätä, koska niin se on nykyään kaikkialla.
Ateneumin näyttelyyn en ehtinyt, mutta olen sitä mieltä, että aina kantsii tsekata kuitenkin se museokauppa, missä sitten liikkuukin. Täällä shoppasinkin oikein kunnolla. (Just kun olin ällistellyt miten vähän rahaa Helsingissä kului, sainkin loput rahat sujuvasti menemään Ateneumin kauppaan!) Ostin runokirjan, silmälasikotelon, Anna Kortelaisen Tulirinta-kirjan ja tiskirätin. Rosebudissakin olisin seonnut, jollen olisi pitänyt varaani. Se vaan on lempikirjakauppani! Siis mun mielestä kirjakauppassa ei kuulu myydä lankoja ja saippuaa ja ties mitä kaikkea ihme sälää. Vihot ja kynät kuuluu asiaan, ja Rosebudin pieni valikoima korviksia katsotaan läpi sormien. Monesta paikasta on luotu nykyään varsinainen sillisalaatti. Ajatteleeko kauppiaat, että jos vaikka yhtäkkiä kirjojen lomassa haluaa ostaa ruohonleikkurin….? (No niitä nyt ei onneks vielä ole kirjakaupoissa!) Eikä pidäkään olla! Kauppiaat ja muut palveluntarjoajat ei kai hoksaa, että erikoistuminen olis sitä plussaa. Että keskitytään siihen omaan alueeseen, eikä yritetä olla supermarketteja.
Lopuksi singahdin takaisin junaan ja sisareni jäi vielä vähän ihmettelemään Helsinkiä. Junassa olin tällä kertaa lisämaksullisessa ekstra-luokassa (kuva 9). Se on hiljainen tila (kunhan ne tärkeät liikemiehetkin sen muistaisivat tai käyttäisivät ainakin sitä osastossa olevaa puhelukoppia!) ja siellä saa ilmaiseksi kahvia tai teetä matkan aikana. Helsinkiin aion palata, ehkä jo piankin. Sitä paitsi siellä(kin) on lukuisia ihmisiä, joita olisi mukava nähdä toisella kertaa ajan kanssa, koska nyt oli vähän hektistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti