.

.

16.6.2023

Kun sielu lepää kesäyössä


Olen liikkunut lakeudella nauttien joka hetkestä! Parhaita ovat kävely- ja pyörälenkit kaikessa rauhassa ihan vaan omassa seurassani. Jos jaksaisin, valvoisin viikon ja ottaisin kaiken irti aamuista, päivistä, illoista ja öistä. Mutta valitettavasti on ollut pakko vähän nukkuakin.


Nämä kuvat on otettu ikkunasta lankeavassa luonnonvalossa yöllä klo 1.30, eli juuri ennen kuin aamun aurinko alkaa kajastaa uudelleen oranssina lakeuden yllä. Taidan nyt kuvata tähän sitä fiilistä, jota koin viime yönä fillaroidessani erään pohjalaiskylän raitilla itsekseni aivan hiljaksiin.


Ah, mikä ihana kesäyö! Soratie halkoo peltolakeutta ja leppeän tuulenvireen ansiosta ilma on mukavan viileä helteisen päivän jälkeen. Viileämmät ja lämpimämmät ilmamassat vuorottelevat ja ilmassa tuoksuu hieman kostea lakeus, joka on multaa, peltojen kasveja, jokea ja rataa. Kylänraitilla kukkii loputtomasti syreenejä huumaavasti tuoksuen. Ilta-aurinko siintää voikukkameren hahtuvien läpi tien pientarilla. Pohjalaistalojen yläikkunossa repaleiset verhot ja villiintyneet puutarhat. Muutamien talojen pihoissa näen äitini kädenjäljen ja hymyilen. Koko päivän ilmassa lennelleet piiskuuset on vaipuneet uneen ja pelloilla häärivät enää kuovit ja töyhtöhyypät. Melkein joka pellolla kyyristelee rusakoita, joille heittelen lentosuukkoja. Aurinko on kuin suuri appelsiini, joka lopulta humpsahtaa metsän taa kun minä kaarran kohti kotia. Olen puhunut esi-isille ja kuolleille rakkaille ja nyt saa uni jo tulla. Tapaan heidät taas ensi kerralla!



5 kommenttia:

Mannaryyni kirjoitti...

Kiitos. Kauniita kesäyön tunnelmia maalailit eteeni. Tuollaisia tunnelmia jään nyt kesälomaltani odottamaan...

Satu kirjoitti...

Ihana kuvaus! ❤️ Mulla on samalla lailla haaveena, että kunpa voisi olla valveilla aina ja imeä itseensä niin illan kelmeyden, yön hiljaisuuden ja aamun sarastuksenkin. Päivistä en ole niin kiinnostunut. �� Valokin on päivällä niin kova ja kirkas, että se ei jätä yhtään tilaa mielikuvitukselle eikä kiidätä ajatuksia lentoon. Mutta valitettavasti, kuten sanoit, ihmisen on pakko nukkuakin joskus. Mä olen vielä yleensä aika huono nukkuja, ja on ollut pakko panostaa yöuniin, koska sali ja palautuminen ja plaa plaa.

Mutta kappas vaan, kohtahan se alkaakin olla nukkumaanmenoaika. �� Hyvää yötä – vietit yösi sitten nukkuen tai valvoen. ��

Satu kirjoitti...

Jaahas, tulikin kaikenlaisia ihme merkkejä kommenttiruutu täyteen. No, kuvittele noiden tilalle jotain hymiöitä. :-D

Thilda kirjoitti...

Mannaryyni; Voi kuinka kauniisti sanottu! 🥰
Ihanaa lomaa sinulle!!

Thilda kirjoitti...

Satu; Kiitos!! 🥰
Mä koen samalla lailla, että päivät on jotenkin nahkeita ja ne on vaan, koska suurin osa palveluista yms on sillon saatavilla, mutta kun tulee ilta, niin varsinaisesti herään ja virkistyn! Haaveilen siitä, että jaksaisin nousta kesäaamuna neljältä, mutta en ehkä ikinä, pääse siihen…