9.1.2010 aloitin ensimmäisen blogini, nimeltä ”Kesakko”. Aluksi julkaisin lähinnä kuvia ja kuvatekstejä. Aika pian aloin lisätä pieniä tekstejä. Ja sittemmin olenkin kirjoittanut yhä enemmän. Mutkikkaasti blogi on muuttanut muotoaan milloin mihinkin suuntaan ja nyt ollaan tässä. Jos netti jostain syystä äkisti loppuisi, niin aika iso aukko mun elämään tulisi blogimaailman katoamisesta. Välillä suren paljonkin lempiblogieni lopettamispäätöksiä. Viimeisin niistä on Pesäpuu, joka oli ihana, kaunis, herkkä, valoisa ja lämmin. Kaipaan niitä blogeja hirveästi! Sekä lukeminen, että kirjoittaminen on mulle hyvin tärkeitä asioita kaikenlaisten elämänvirran kuohujen keskellä. Mutta toivotaan, että kaikki säilyy netin osalta jotakuinkin ennallaan vielä ainakin toiset 15 vuotta!
12 kommenttia:
Onnea blogille! Minä toivon että Pesäpuu palaisi blogimaailmaan ♡
Kiitos!! ❤️ Jos toivomme oikein kovasti, ehkä se tapahtuu. 🥰
Hyvää blogisynttäriä <3 on ollut suuri ilo löytää blogiisi :) minullakin harmittaa moni jo lopettanut/poistettu blogi.. elättelen aina silloin tällöin toivoa että Instagram sun muut lakkaisivat olemasta ja kaikki palaisivat blogeihin :D
Ihanaa Taija-Tiia, kiitos!! ❤️
Jees, vähän samoja toiveita… 😉
Onnea 15-vuotiaalle! ❤️
Kiitos Satu! 🥰
Onnea 15-vuotiaalle <3.
Mäkin olen kuopannut ensimmäisen blogini, jota aloin kirjoittaa 13 vuotta sitten sillä ajatuksella, että pysyn yhden aiheen ympärillä, mutta aloin aika äkkiä rönsyillä niin paljon, että hermostuin itse itseeni ja suljin sen. Osasyynä oli blogin nimi, jonka aikanaan nappasin yhden avoinna vieressäni olleen kirjan nimestä ja ihmettelin, ettei se vielä ollut käytössä. Tuli siitäkin huono omatunto ja siksi vapautin nimen parempaan käyttöön.
Ja kyllähän tää blogimaailma on vain varjo entisestään. Parhaimmillaan se oli vähän niinkuin iso perhe tai semmoinen tiivis yhteisö, mutta nyt täällä on jäljellä enää varmaan jotain 1 sadasta. Eipä silti, on tämä omakin kirjoitustahti hiipunut minimiin. En tiedä olenko hidastunut vai mietinkö liikaa vai olenko jo kalunnut aikanaan ne aiheet, joista huvitti kirjoittaa vai mikä tässä mättää. Ehkä eniten se, että työpäivät kun tuijottaa ruutua, ei tee enää vapaalla mieli roikkua koneella. Mutta täällä ollaan joka tapauksessa.
Kiitos Annukka! 🩷
Ahaa, tuota en tiennytkään. Olis kiva, jos vanhat blogit olis edelleen luettavissa, mutta tosiaan moni poistaa ne kokonaan.
Onhan tämä aika pieniin mennyt, mutta oikeastaan olen ollut huomaavinani, että viime vuosina on pientä piristymistä tapahtunut, mahtaako johtua koronasta?
Onnittelut!
Minäkin kaipaan vanhoja hyviä blogiaikoja ja monia jo ajat sitten bloggaamisen lopettaneita sanailijoita - onneksi sentään välillä tekee tällaisia mainioita uutuuslöytöjä kuin tämä sun blogisi ❤️
Marika, Kiitos! 😊🥰
Niin se aika vaan muuttuu… kaikki muuttuu.
Onnea! Hieno saavutus pitää blogia näin pitkään. Tämän blogisi löysin jonkun seuraamani blogin kautta, kun etsin mukavaa luettavaa ja olen viihtynyt. Itse kirjoitin vuosituhannen alussa, kun muutimme ulkomaille ja lapsi syntyi, se oli tarkoitettu lähinnä yhteydenpitokanavaksi isovanhemmille, kummeille ja ystäville, mutta yllättäen löytyi muitakin lukijoita, joiden blogeja itsekin luin. Monta heistä kaipaan edelleen. Kun lapsi meni kouluun, lopetin kirjoittamisen, koska tekemiset liittyivät sen jälkeen enemmän kouluasioihin enkä katsonut voivani julkaista luokkakavereiden kuvia ilman lupaa. Blogini ovat edelleen olemassa, mutta niistä katosi kaikki kuvat Vuodatuksen romahduksessa, siinä toinen syy lopetukselle. Kun otimme koiran kymmenisen vuotta sitten mielessä kävi ajatus uudesta aloittamisesta, mutta se jäi sitten kuitenkin. Jutut ja kuvat ovat siirtyneet Facebookiin, siellä kun saa itse päättää mitä näkyy ja kenelle.
Pikku-A
Kiitos!! 🥰 Näinhän niitä blogeja löytyy, harmi vain, että kaikissa ei ole lukulistaa näkyvillä, oikeastaan nykyään aika vähän. Mutta blogit.fi on toinen mistä löytyy uutta, jos haluaa. Aika vähiin on vaan mennyt tämä blogien määrä viime vuosina.
Ahaa, sinäkin kirjoitit? Se on ihan hirvee harmi, jos joku alustan romahdus poistaa vaivalla uurastettuja asioita taivaan tuuliin! Mä liityin faceen aika myöhään ja kyllästyin siihen muutamassa vuodessa. Se vei kaiken ajan ja se oli pois blogista. Sitten häivyin facesta ja palasin tänne, enkä ole katunut. 😊 Toki tuossakin on pointtinsa, että facessa ne julkaisut ei ole kaikkien nähtävillä.
Lähetä kommentti