Kävin Flying Tigerissa, vaikka periaatteessa inhoan tällasia krääsäkauppoja. Tiimari oli aikoinaan samaa sarjaa, mutta jotenkin musta tuntuu, että siellä oli järkevämpää tavaraa, enemmän askarteluun tarkoitettua ja luonnonmateriaaleista tehtyä, ainakin silloin vanhaan aikaan. Olen aina ihan vähän karsastanut halpakrääsää, siis sanotaan nyt vaikka että suunnilleen ala-asteelta lähtien, eli niin kauan kuin olen tajunnu edes ajatella tämmösiä asioita. Pahinta oli, jos sai tiimarikrääsää joululahjaksi paljon, koska mieluummin sitä ottaisi yhden tai kaksi kunnollista laatujuttua, kuin kymmenen sellaista, jotka hajoaa kuukaudessa. Lapsena sitä aluksi oli onnensa kukkuloilla jos lahjoja oli paljon, mutta sen karuuden oppi sitten kantapään kautta. No sain mä toki paljon muutakin kuin krääsää ja muistelen niitä lahjoja edelleen lämmöllä.
Normal on nykyään toinen tämmönen krääsäpuoti, josta tosin löydän enemmän ostettavaa, koska siellä on kosmetiikkaa (johon mä luen esim kosteuspyyhkeet, jotka on asuntoautossa, mökillä ja veneillessä tosi käteviä) ja joskus jotain muutakin kiintoisaa. No tänään ostin siis joogatiilen, eli joogablokin, joka on tiilen kokoinen, melko kova ja tukeva, mutta kuitenkin ihan vähän periksi antava. Sanoin itselleni, että kuules, nyt pitää olla varuillaan, etten vahingossa kohta omista kokonaista joogakrääsävarastoa ja sitten totea, että ei mua huvitakaan koko jooga. Mulla on alttius sellaiseen!
Jotkut pitkän kantaman lukijat saattaa muistaa miten villiinnyin keittokirjoista joitakin vuosia sitten! (Apua, siitä on jo melkein 10 vuotta!!) Ennen sitä en ollu mitenkään himona kokkailemassa, mutta kylläkin mulla oli jotkut lempireseptit ja tarkka mielipide ruokien suhteen (kuten että ilman valkosipulia, chiliä, suolaa, sokeria ja rasvaa ei voi elää). Sitten olin yllättäen tilanteessa, jossa mun silmien alla heitettiin kymmenittäin keittokirjoja roskiin. Siis hyvin vanhojakin keittokirjoja, 1800-luvulta lähtien. Dyykkasin niitä (luvalla) ja innostuin aiheesta ihan valtavasti!
Seuraavassa silmänräpäyksessä löysin itseni nettikirjakaupoista selailemasta keittokirjoja ja ostamassa monia uusiakin keittokirjoja. Sain niitä myös lahjoituksena; ainakin kahdelta tai kolmelta blogin lukijaltakin kävin hakemassa ison pinon keittokirjoja (iso kiitos niistä!) ja ryhdyin hihat käärittyinä kokkailemaan enemmän kuin koskaan. Kunnes iski totaalinen väsymys aiheeseen ja kokkailu jäi kokonaan. Siinä vaiheessa taisi kyllä olla se masentava vuosi, kun äiti ja isä kuoli, joten on tähän kiinnostuksen notkahtamiseen ihan syytäkin. En jaksanut mitään.
No, mutta nyt voi olla, että menen samaan kaistapäiseen tilaan tän liikunnan suhteen ja hankin ties mitä vimputtimia ja sitten väsähdän ja käännän selkäni kaikelle. Kuulostaako keltään tutulta? Kyllähän tätä piirrettä voi käyttää myös vahvuutena. Mä esim olen töissä käyttänyt tätä (enkä edes tietoisesti), sillai että kun tiesin että edessä oli joku homma, josta en ollu yhtää kiinnostunut, niin sitten ku pääsin siihen sisälle, niin se aihe imaisikin mun mielenkiinnon totaalisesti. Hämmästyin sitä aina itsekin ja tajusin sen kokonaan vasta jälkeenpäin, että mikä kaikki voikaan olla kiinnostavaa, kun siihen vain perehtyy. Voi olla että esim jääkiekko ei saisi mua pauloihinsa, että jossain se raja menee kyllä. Mutta sen aion laittaa työhakemukseen vahvuutena, jos sellasta vielä joku päivä kirjottelen.
1 kommentti:
Mä olen myös miettinyt tuollaisen joogablokin ostamista, mutta koska en ylipäänsä halua ostella mitään, niin vielä olen ilman ;-)
Olen vuosia yrittänyt saada kotiliikuntaa aikaiseksi ja sen vuoksi täältä löytyy joogamattoa ja roalleria ja pilatespalloa. Päätin taas eilen, että tämän talven yritän tehdä edes jotain näillä vehkeillä, ja toivottavasti näin käy :D
Keittokirjoja olisi kiva omistaa enemmän, ne on mukavampia käyttää, kuin että selailisin nettiä ja etsisin sieltä ohjeita.
Lähetä kommentti