Tosi piristävä kaupunkipäivä!

 

Eilen oli pakkokäynti kaupungissa hammaslääkärin takia ja varasinkin sitten koko päivän siihen humputteluun. Ihan ensin menin Pyymäen kahvilaan Ruuskasentaloon juomaan aamu-cappuccinon ja syömään pari macaronia. Siellä tapasin jälkikasvuni, joka liittyi seuraani osaksi päivää. Sitten hiihdimme Pirsyn salille noin tunniksi tekemään sitä jumppaa, jonka ohjeet siellä viimeksi sain. (Sinne voi siis ottaa tukihenkilön mukaan!) Huomasin salin seinillä paljon kuvallisia ohjeita ja näpsin niistä kuvia ihan kiitettävästi. Sali näyttää olevan aika vähällä käytöllä. Voi olla, että kaikki syöpäsairaat ei ole löytäneet salia vielä lainkaan? Sinnehän ei siis tarvii varata aikaa, eikä siitä tarvii maksaa mitään. Laitteita on noin neljä ja sitten on kaikenlaista jumppamattoa ja palloa ja muuta aika paljon. On peiliseinää ja tankoa, jotta voi katsoa omaa liikettää  tai harrastaa vaikka balettia jos huvittaa. Eilen siellä kävi kaksi ikäihmistä samaan aikaan ja kun puhuin toisen kanssa, niin hän taas ei ollut kuullutkaan näistä etäliikuntamahdollisuuksista, joita minä teen nykyään hiki päässä. Joten minä sitten mainostin niitä ponnekkaasti hänelle.

Salin jälkeen menin sushibuffettiin, jota olen niin kaivannut viimeiset puoli vuotta!! Söin toki enemmän kuin kuvassa näkyy, tuo oli vain alkupalalautanen. Daiwo Sushi on suosittu ja yksi Tampereen parhaista buffeteista! Löytyy Hämeenkadulta, asemalta katsoen kadun vasemmalta puolelta ja rakennuksen toisesta kerroksesta, Akateemisen kirjakaupan yläpuolelta. Daiwon jälkeen matka jatkui sinne pelättyyn hammaslääkäriin. Istuin odottamassa vuoroani odotushuoneessa ja kun hammaslääkäri kutsui minut sisälle, sanoin että ’onko pakko…’ johon hän vastasi ’Itsehän sä olet tämän ajan varannut!’ No niinpä. Hän kyllä tietää, että olen pelkopotilas ja alkuun eilen selitinkin, että pelkään hammaskalustoni olevan kelvottomassa kunnossa, koska sytojen aikana suun PH muuttui ja hampaat oli likaisen tuntuiset lähes koko ajan. Yllätykseksi hampaat olikin ihan kunnossa, eikä hammaskiveäkään ollut kuin yhdessä kohdassa alaleuan sisäpuolella. Mahtavaa!! Palkitsin itseäni ostamalla Suomalaisesta kirjakaupasta vähän joulutarroja ja kirjanmerkkejä. Vähän semmoista söpistelyä.

Vielä lopuksi tapasin ystäväni Sokoksen kahvila Bacaro Doppiossa, joka on kyllä aika ihana paikka. Saimme taas päästellä vähän höyryjä, parantaa maailmaa ja nauraa yhdessä. Rakkaat ystävät on kyllä  kullanarvoinen asia! Samalla shoppailin vähän Sokoksen kynttiläosastolla (joka oli piilotettu eri paikkaan joulukoristeiden tieltä ja jossa oli ällistyttävän vähän tuoksukynttilöitä verrattuna vaikka verkkokaupan valikoimaan taikka siihen mitä vaikka keväällä oli esillä.) Kaksi jouluntuoksuista kynttilää tarttui käpälään. Ennen bussiin nousua kieppasimme vielä Ratinan kauppakeskuksen kautta. Sieltä löysin joulunmakuista pikakahvia! Mietimme mikä se ’joulunmaku’ oikein on, mutta etiketissä puhuttiin vain ’joulunmakuisesta’ mausteesta. Höh. Illalla maistoimme miehen kanssa kahvia ja ihanhan se maistui samantyyppiseltä, kuin jos polttaa jotain jenkkien tuoksuvaa joulukynttilää. ’Joulu’, - että semmoista tuoksua ja makua! Suomalaisittain joulunmakuinen kahvi ehkä olisi lipeäkala ja maksalaatikko sotkettuna yhteen. Taikka lasimestarinsilli + rosolli, tai vaikka imelletty perunalaatikko + joulutorttu. Menisi kuumille kiville nämä tuoksukynttilät jossain lapin talvihelvetissä. Kiinalaiset ja jenkit ostaisi sekopäinä meidän eksoottisia joulukynttilöitä. Joku yrittäjä, nappaa tästä ihmeessä idea kun ilmaiseksi saat!