Kokkausprojekti osa 41; Tulinen barbecuekastike

Kirja nro 11

Polttaa polttaa! Kokeile jos uskallat, sivu 18;
(alkup ja käännös painettu 2015)

Tulinen barbecuekastike

Määrä: noin 2,25 dl, Valmistelu: 5 min, Kypsennys: 20 min

1 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli hienoksi silputtuna
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 punainen jalapenochili hienoksi pilkottuna
2 tl tomaattipyreetä
1 tl (tai maun mukaan) sinappijauhetta
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl worcestershirenkastiketta
2-3 tl muscovadosokeria
3 dl vettä


1. Kuumenna öljy pienessä paksupohjaisessa kattilassa, lisää sipuli, valkosipuli ja chili ja kuullota hämmentäen 3 minuuttia tai kunnes ainekset alkavat pehmetä. Nosta kattila liedeltä.

2. Sekoita tomaattipyree, sinappijauhe, etikka ja worcestershirenkastike tahnaksi ja hämmennä se ja 2 teelusikallista sokeria sipuliseokseen. Sekoita hyvin ja hämmennä vesi vähitellen joukkoon. Lisää halutessasi sokeria.

3. Nosta kattila takaisin liedelle ja kiehauta hämmentäen. Vähennä lämpöä ja hauduta välillä hämmentäen 15 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä täysin. Kastikkeen voi käyttää heti tai säilyttää ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa enintään 2 viikkoa.

Ainesosaluetteloon tein pienet muutokset; käytin punaviinietikan sijasta Balsamicoviinietikkaa, koska se on niin lähellä maultaan, ehkä hiukan täyteläisempi vain. Punaisen Jalapenochilin sijaan käytin vihreää Roasted Jalapenomurskaa (pullossa) 1 rkl.

Kastike ei ole kovin tulinen ja rakenne saisi olla hiukan sakeampi. Muuten hyvä grillaukseen ja pihvin päälle!

Kokkausprojekti osa 40

Kirja nro 11

Polttaa polttaa! Kokeile jos uskallat, sivu 16;
(alkup ja käännös painettu 2015)

Ketsuppi jossa on potkua

Määrä: noin 6 dl, Valmistelu: 15 min, Kypsennys: 2h 15 min

2,25 kg kypsiä, meheviä tomaatteja karkeasti pilkottuna
2 punaista jalapenochiliä karkeasti pilkottuna
1 makea sipuli karkeasti pilkottuna
1 tl suolaa, lisää maun mukaan
1 tl maustefenkolin siemeniä
1 tl mustia sinapinsiemeniä
2,5 dl omenaviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
100 g pehmeää vaaleanruskeaa sokeria
1 kanelitanko
0,5 tl muskottipähkinää
0,5 tl makeaa paprikamaustetta
1-3 tl cayennepippuria maun mukaan
1-2 rkl tomaattipyreetä (haluttaessa)
pippuria


1. Pane tomaatit, chilit, sipuli ja suola isoon kattilaan ja kuumenna. Hämmennä, kunnes tomaatit alkavat hajota, vähennä lämpö miedoksi ja hauduta 30 minuuttia tai kunnes tomaatit pehmenevät.

2. Laita maustefenkolin siemenet ja sinapinsiemenet musliinineliölle, sido nyytiksi ja pane sivuun.

3. Painele tomaattiseos siivilän läpi isoon kattilaan. Puristele puulusikalla edestakaisin ja kaavi siivilän pohjaa, jotta saat mahdollisimman paljon sosetta.

4. Lisää kattilaan maustepussi, etikka, sokeri, kanelitanko, muskottipähkinä, paprikamauste ja cayennepippuri. Lisää maun mukaan pippuria ja hämmennä, kunnes sokeri liukenee. Kiehauta, vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta 1,5 tuntia kuorien vaahtoa tarvittaessa pinnalta, kunnes kastike kiehuu kokoon ja sakeutuu. Siirrä ketsuppi kulhoon jäähtymään.

5. Voit lisätä sekaan hieman tomaattipyreetä sen mukaan, kuinka maukkaita tomaatit olivat. Ota maustepussi ja kanelitanko pois kattilasta.

6. Anna ketsupin jäähtyä täysin. Sen voi käyttää heti tai säilyttää ilmatiiviissä astiassa jääkaapissa enintään kuukauden. Tämän ketsupin voi pakastaa 3 kuukaudeksi.


Tein ketsuppia puoli annosta. Musliinikankaan sijasta laitoin mausteet suodatinpussiin, jonka käärin umpeen. Tuloksena oli ketsuppia, joka ei mielestäni ollut yhtään tulista, joten missä luvattu potku? Muuten maukasta ja rakennekin oli hyvä. Ei siis pelkille chilin ystäville, muutkin uskaltavat kokeilla!

Pitkälle matkalle

Äiti on lähtenyt lopulliselle pitkälle matkalleen.

Saatoin äitiä, pidin kädestä loppumetreillä tällä puolen.

Toivon, ettei hän tuntenut tuskaa tai pelkoa.

Uskon että tytär, siskot ja vanhemmat olivat häntä vastassa.

Luulen että hän on edelleen hiukan täällä, 

katselee meitä ja yrittää lohduttaa.

Niinkuin me lohdutimme häntä näinä viimeisinä viikkoina,

kun hän ei enää kyennyt puhumaan.

Kaikki ei mene aina niinkuin Strömsössä

Yhtä aikaa kun mieheni työpaikkaa muuttaa, (olen ollut kantamassa päiväkausia aika painavia lasteja, juoksennellut tikkaita ylös alas ja kiskonut roclaa sinne tänne) pitää tyhjätä myös anopin mökki! Ja se ei olekaan aivan pieni urakka se.

Mutta kaikkein isoimpana asiana tämän kevään aikana on ollut äitini halvaantuminen. Olen ollut kiireinen ja todella huolissani. Välillä käyn touhottamassa pakollisia arkirutiineja kotona päivän tai kaksi, sitten taas lähden (vuoroin muuttoon, vuoroin äitini luo). Kärsivällisyyttä siis tämän bloggailun suhteen!

Kiireistä kevättä täällä

Kiireistä kiireistä... mutta kokkailu ei ole jumissa, vaikka täällä siltä näyttääkin!

Palaan kyllä, kunhan ennätän pureutua blogimaailmaan taas.

Kokkausprojekti osa 39

Kirja nro 10

Miia Saastamoinen, 
Luonnollista! Syömisen syvin olemus, sivu 243;
(Keuruu 2012)

Porkkana-inkiväärikeitto

½ dl manteleita
1 iso tai 2 pientä porkkanaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
3 dl pilkottua kukkakaalia
½ avokado
4 dl vettä
ripaus ruususuolaa


Liota manteleita vedessä 10-20 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja kuori manteleiden ruskea kuori. Soseuta mantelit 2 desissä vettä.
Raasta porkkanat ja inkivääri hienoksi raasteeksi sekä paloittele kukkakaali. Lisää 2 desiä vettä sekä kaikki loput raaka-aineet paitsi avokado. Soseuta tehosekoittimen nopeimmalla teholla pehmeäksi. Lisää puolikas avokado ja soseuta samettimaiseksi.


Keitto oli helppo tehdä ja odotukset olivat korkealla, sillä rakastan samettisia sosekeittoja! Mutta maku olikin aika kukkakaalinen. Sikäli kun makua ylipäätään oli. Olin yllättynyt maun mietoudesta ja siitä ettei keitossa maistunut mielestäni porkkana tai avocado ollenkaan. Lisäksi kaipaisin näihin resepteihin edes jotain osviittaa siitä, miten paljon valmista ruokaa tulee. Tätä tuli 9 dl. Jos teen keittoa joskus uudelleen, teen siitä joko lämpimän version tai sitten vähennän kukkakaalin osuuden kolmannekseen.

Kokkausprojekti osa 38

Kirja nro 10

Miia Saastamoinen, 
Luonnollista! Syömisen syvin olemus, sivu 230;
(Keuruu 2012)

Kurkkulasagne

20 cm pala kurkkua
1 iso nippu mieleistäsi salaattia
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Fenkolitahna:

½  dl manteleita
1,5 dl tuoreita herneitä (myös kotimaiset pakasteherneet käyvät)
½-1 salaattifenkoli (riippuen koosta)
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
tilkka vettä sopivan notkeuden saamiseksi
ruususuolaa


Liota manteleita vedessä noin 12-24 tuntia. Kaada liotusvesi kukille ja kuori manteleiden ruskea kerros pois. Soseuta fenkolitahnan ainekset keskenään pehmeäksi soseeksi. Leikkaa kurkku pitkiksi muutaman millin paksuisiksi levyiksi. Asettele valitsemasi salaatinlehdet lautaselle pediksi, jonka päälle kokoat kurkkulevyt niin, että jokaisen kurkkulevyn väliin tulee kerros fenkolitahnaa. Lorauta vielä salaatinlehtien päälle oliiviöljyä ja nauti kevyenä ateriana tai alkupalana.

Kurkku kannattaa siivuttaa juustohöylällä. Liotetut mantelit on helppo kuoria pelkillä kynsillä, koska kuori irtoaa isoina levyinä. Minä valitsin salaatiksi rucolaa, joka on nykyään ehdoton suosikkini. Kokeilin lorauttaa tähän sellaista oliiviöljyä, jossa oli punaviinietikkaa joukossa (valmis sekoitus pullossa) ja minusta se toimi oikein hyvin. Veitsellä paloja leikatessa fenkolitahna pursusi hankalasti kurkkujen välistä lautaselle. Maku oli aika "vihreä", mutta minä pidin tästä raikkaudesta. Koemaistaja sen sijaan jätti annoksen puolitiehen, mutta se ei haitannut, sillä söin mielelläni 1½ annosta! Tahnaa tulee muuten tästä reseptistä noin puoli litraa, joka on aivan liian paljon annoksiin (joita suositellusta kurkkumäärästä voi tehdä).

Muokkaisin reseptiä niin, että käärisin kurkut ruusukkeiksi tai rulliksi, joiden sisään voisi tahnan kätevästi tiputtaa. Näin olisi helpompi syödäkin. Koemaistajan ehdotuksesta aloin miettiä vielä muunnoksia, joita keksinkin useita! Kasvisversioissa voisi käyttää kurkun lisäksi kesäkurpitsaa tai munakoisoa. Lihaversioissa taas uunipaistettua pekonia, ilmakuivattua kinkkua tai esimerkiksi ohuita paistisiivuja joita myydään leikkeletiskissä. Näiden lihaversioiden sisään voisi laittaa maustettua tuorejuustoa tai sinihomejuustotahnaa. Mieluiten tekisin ehkä ison lautasen täyteen rullia eli "ruusuja" (jokaista laatua muutama kappale) ja niihin täytteet sopivista aineista. Tästähän syntyisi pieni noutopöydällinen joka makuun; jos vielä lisäisi graavilohirullat smetanatäytteellä, olisi jokaiselle varmasti jotakin!

Kokkausprojekti osa 37

Kirja nro 10

Miia Saastamoinen, 
Luonnollista! Syömisen syvin olemus, sivu 226;
(Keuruu 2012)

Hedelmäkiisseli

Kuivattuja hedelmiä
(4 aprikoosia, 4 luumua, 3 viikunaa)
3 dl vettä


Huuhtele kuivatut hedelmät ja liota niitä vedessä 4-8 tuntia. Hienonna hedelmät liotusvesineen tasaiseksi soseeksi sauvasekoittimella. Jos kiisseli on liian sakeaa, voit lisätä vielä vettä.

Kiisseli säilyy jääkaapissa 3-4 vuorokautta. Tarjoile kiisseli Cashew- tai mantelikerman kanssa.


Tämä olikin tavattoman helppo ja nopea kiisseli. Maistuu yllättävän paljon luumulta, vaikka ohjeessa on muitakin aineksia. Hedelmien lukumäärää voi tietenkin muutella ja voi valita muitakin hedelmiä. Oivallinen kiisseli perinteisen keitetyn tilalle. Itse söin tätä itsetehdyn kermajogurtin kanssa, johon se sopi oikein hyvin!

Kokkausprojekti osa 36

Kirja nro 9

Cosima Bellersen Quirini, 
Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot, sivu 42;
(Alkup. 2014, Suom. 2015)

Maustettu ghee

500 g voita

valitse haluamasi mausteseos seuraavista:

½ tl kardemummaa
½ tl kanelia
½ vaniljatanko

tai

½ tl inkivääriä
½ tl jauhettua sitruunaruohoa
½ tl korianterinsiemeniä

tai

½ tl valkosipulia
½ tl lipstikkaa
½ tl kuminaa

tai

½ tl currya
½ tl kokonaisia maustepippureita
½ tl rouhittua mustapippuria

tai

½ tl muskottipähkinää
½ tl kokonaisia neilikoita
½ tl chilihiutaleita

tai

½ tl sinisarviapilaa
½ tl mietoa paprikajauhetta
½ tl vahvaa paprikajauhetta.


> Pilko voi suurehkoiksi kuutioiksi, suunnilleen yhdeksään palaan (kaksi kertaa pitkittäin ja poikittain).
> Lisää mausteet.
> Lämmitä hitaasti hyvin alhaisella lämmöllä ja sekoita välillä.
> Kun voi on kokonaan sulanut, anna kiehahtaa.
> Vähennä lämpöä ja anna poreilla noin 15 min.
> Kun voi on kirkasta, valuta se suodatinpussin tai talouspaperin läpi suureen lasitölkkiin.
> Sulje tölkki ja anna jäähtyä. Merkitse tölkkiin valmistuspäivämäärä.
Varoitus: Maustettu Ghee aiheuttaa riippuvuutta!

Ghee on Intialaisen ruuan perusraaka-aine. Kokeilin tätä reseptiä, mutta vilkuilin samalla Intialaisen keittokirjan ohjetta, sillä nämä poikkeavat toisistaan hiukan. Joten tässä se mitä minä tein; 200 g voita. (Voit tietysti käyttää niin paljon tai vähän tai paljon voita kun haluat! 200 grammasta tulee 1 dl Gheetä.) Koska pidän vahvoista mausteista valitsin mausteeksi (ohjetta vähän roimemmin) valkosipulin (2 kynttä), lipstikkaa (kuivattua ½ tl) ja ripauksen currya.

Sulatin voin hellan levyllä ykkösellä. Kiehahtamisen jälkeen poreilun aloitus nelosella ja sitten kakkosella. Annoin poreilla noin 10 minuttia, sillä maidon kiinteät aineet alkoivat palaa pohjaan. Lopulta maistoin gheen pinnalle muodostunutta vaahto-mauste-mössöä ja totesin että se maistuu taivaalliselta! Harmi että vain kirkas suodatettu ghee säästetään. :)

Kokkausprojekti osa 35

Kirja nro 9

Cosima Bellersen Quirini, 
Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot, sivu 40;
(Alkup. 2014, Suom. 2015)

Tölkkivoi

2 dl kermaa
2 rkl ranskankermaa tai
smetanaa
1 lasitölkki
suolaa
(vettä)


> Laita kerma, ranskankerma tai smetana tarpeeksi suuren lasitölkkiin niin, että enintään 2/3 tölkistä täyttyy.
> Ravistele tölkkiä niin kauan, että kaikki kerma on kiinteytynyt voiksi. Tähän kuluu vähintään 10-15 minuuttia.
> Kaada kirnupiimä pois, lisää saman verran kylmää vettä tölkkiin ja ravista uudelleen.
> Vaihda vesi ja ravistele, kunnes vesi on aivan kirkasta.
> Ota voi poist tölkistä, vaivaa voimakkaasti ja muotoile. Lisää suola vaivauksen yhteydessä, 1-2 % suolaa koko voimäärästä riittää.

Käytin kuohukermaa ja ranskankermaa tähän voisatsiin. Puuh! Aika rankkaa alleille tämä puuha! Juuri kun olin luovuttamassa "tästä ei tule ikinä mitään!", alkoi kermavaahto irrota purkin reunoista ja pian olikin jonkinlainen möykky jo purkissa muotoutumassa. Tästä määrästä tuli kirnupiimää 1 dl (jonka voi juoda) ja vettä lisäsin aina yhden desin, noin kymmenen kertaa, joka kerta hiukan ravistellen ja sitten kaataen samean veden pois. Lopulta purkissa oli kirkas vesi ja voimöykky. Otin voin pois purkista kulhoon ja vaivasin puulusikalla. Ripottelin päälle hiukan suolaa (suosittelen maistamista oikean määrän arvioimiseksi) ja vaivasin suolan voin sekaan. Tässä vaiheessa voista irtoaa vielä suunnilleen ruokalusikallinen vettä. Hyvää voita tästä yllättäen tuli - tosin se on aivan eri asia onko tässä mitään järkeä? Kädet maitohapoilla, allit melkein riekaleina ja kallis voikimpale (suunnilleen nyrkin kokoinen) tuloksena... 
Noh, säästetty kuntosalimaksuissa!

Pajunkissat maljakkoon

Nyt on se aika!

Edessä on ihana kevät

ja sitten vielä ihanampi kesä, ja lopulta sadonkorjuu!

Trullivaara...!

...ainakin Länsi-Suomessa!

Piiitkää perjantaita!

Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen olemme kotona pääsiäisen. (Olisimme kyllä muualla, mutta täällä vähän sairastetaan.) Katsotaan nyt onko tulossa leffoja leffoja leffoja, vai kirjoja kirjoja kirjoja... Ainakin vähän koekeittiö on käytössä ja sen sellaista. Tämä päivä on aina tuntunut käsittämättömän pitkältä, enkä tajua mistä se johtuu! Nyt ehkä valjastan sen elämyskäyttöön...

Kokkausprojekti osa 34

Kirja nro 9

Cosima Bellersen Quirini, 
Kotitekoiset jogurtit, rahkat ja juustot, sivu 28;
(Alkup. 2014, Suom. 2015)

Kermajogurtti

7,5 dl lämpökäsiteltyä täysmaitoa
2,5 dl kermaa
ripaus pakastekuivattua jogurttihapatetta
tai
4 rkl luonnonjogurttia


> Sekoita maito ja kerma ja lämmitä 40-asteiseksi.
> Vatkaa joukkoon hapate (tai jogurtti)
> Jaa seos tölkkeihin, sulje tiiviisti ja anna seistä 10-12 tuntia jogurttikoneessa (tai pyyhkeeseen käärittynä lämpimässä huoneessa.)

Lämpökäsitelty maito siis tarkoittaa käsittääkseni pastöroitua maitoa. Itselläni oli käsissä vain raakamaitoa, joten tein kokeen; kuumensin raakamaidon kattilassa aika kuumaksi ja sitten jäähdytin hieman, sekoitin joukkoon kerman ja seurasin ohjetta tavalliseen tapaan. Ei haittaa jos jogurtti tekeytyy kauemmin kuin 10-12 tuntia (esimerkiksi vuorokauden). Laitoin jogurtin pannuhuoneeseen (tällä hetkellä +26 astetta, kesällä +30) erilaisiin tölkkeihin tekeytymään vajaaksi vuorokaudeksi. Tölkki jossa oli patenttikorkki, (eikä ympärillä ollut pyyhettä), ei ollut hyvä; jogurtista tuli aivan vetistä ja kaadoin sen pois. Toinen purkki, joka oli lasikantinen vanha lasipurkki, käärittynä astiapyyhkeeseen, oli vähän parempi, mutta jogurtti oli epätasalaatuista, joten heitin sen pois. Kolmas tölkki oli tavallinen metallikantinen lasitölkki, jonka ympärillä oli astiapyyhe, toimi parhaiten. Sen jogurtin säästin, vaikkakaan tulos ei ollut lainkaan verrattavissa paksuun ihanaan jogurttiin, joka onnistui seuraavalla reseptillä. Tämä oli siis kokeilu, jossa en seurannut aivan tarkasti ohjetta. Vaihdoin kaupan täysmaidon raakamaitoon! 

Ja sitten toinen versio samasta jogurtista!

Kermajogurtti raakamaidosta

½ litraa raakamaitoa
5 dl kermaa
100 g luonnonjogurttia

> Sekoita maito ja kerma keskenään ja anna seoksen kiehahtaa.
> Jäähdytä n.35-asteiseksi.
> Sekoita joukkoon luonnonjogurtti.
> Jaa seos lasitölkkeihin.
> Sulje tölkit ja anna seistä 10-12 tuntia jogurttikoneessa (tai muilla keinoin, esim pyyhkeen sisälle käärittynä lämpimässä huoneessa.)

Tämä jogurtti onnistui loistavasti! Laitoin tölkit tavalliseen huoneenlämpöön aurinkoiselle ikkunalle, patterin lähelle ja käärin molemmat vanhanaikaiset lasikantiset lasitölkit astiapyyhkeisiin. Jogurtin päällä oli paksu kermainen samettikerros, aivan kuin viilin pinnassa. Jogurtti ei ole lohkeavaa, vaan suunnilleen samalla tavalla juoksevaa kuin luonnonjogurtti, mutta maku on huumaavan ihana! Toisaalta tämä jogurtti on hyvin kallista ja joskus on hankala saada raakamaitoa; siksi tällä kertaa julkaisen vaihtoehtoisesti kaksi reseptiä yhdellä kertaa.

(Testiyleisöni - yksi henkilö - täällä kotona ei kuitenkaan ollut innoissaan - eli makuja on monia!)

Kun haluaa tietää mitä kello on syönyt...

Blogissa käsitellään nykyään aika paljon syömisiä. 

Ja välillä kiinnostaa mitä joku toinen on syönyt...

Kelloseppien arvostus nousi tämän myötä pilviin!

(En osannut edes purkaa jokaista osaa toisista, saati että pystyisin kokoamaan kelloa enää takaisin!!)

Kellon takaa löytyi merkintöjä vanhoista korjauksista.

Emalinen yli 100-vuotias kellotaulu on nyt koristeena.

Kokkausprojekti osa 33

Kirja nro 8

Aili Lindström, 
Nuoren emännän keittiöopas, sivu 103;
(Helsinki 1947)

Porkkanalihapyörykät

100 gr jauhelihaa
2 porkkanaa
2 perunaa
1/4 rkl suolaa
1 muna
(tai ½ tl munanvalkuaisjauhetta ja rkl vettä)
3 rkl vehnäjauhoa
1 sipuli
(½ tl hien. valkopippuria)

Porkkanat pestään, kuoritaan ja raastetaan hienoksi. Perunat (HUOM keitetyt!) kuoritaan ja jauhetaan tai haarukalla survotaan hienoksi. Porkkanaraaste, perunasose, mausteet ja jauhot lisätään taikinaan. Muna (tai kylmään veteen sekoitettu jauhe) lisätään ja taikina vaivataan hyvin. Taikinasta muodostuu pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan ja keitetään kuten lihapyörykät. (HUOM tai keitetään!)

Kahdessa kohdassa olen tehnyt oman "HUOM"-merkinnän ohjeeseen, sillä minusta alkuperäinen teksti voi johtaa harhaan, vaikka yleensä kyllä koetan pitäytyä tarkalleen alkuperäisessä sanamuodossa. En ole koskaan valmistanut pyöryköitä, joissa liha on niin pienessä roolissa kuin näissä, mutta että sitä kuitenkin on käytetty. Mielenkiinnolla odotin millaisia pyöryköistä tulee! Ja kyllä niistä hyviä tuli; oikein hyviä. Ne eivät maistuneet kasvispihveiltä (lihansyöjien ei siis tarvitse kavahtaa), mutta eivät oikeastaan lihapihveiltäkään! (Kasvispainotteiset sekasyöjät voivat tehdä näitä rauhallisin mielin!) Jälleen hämmentyneenä totean valmistaneeni sellaista ruokaa, jota ei oikein voi verrata mihinkään tuttuun makuun. Uskokaa tai älkää!

Jos nyt jotenkin muokkaisin tätä reseptiä, niin voisin lisätä jauhelihan määrää vaikka 150-200 grammaan ja vähentää perunan määrän yhteen. Mutta se on vain ehdotus, eikä siis tarkoita sitä että parantelisin alkuperäistä ohjetta, sillä siihen en koe tarvetta. Tosin pohdin tuota perunan keittämistä; voisiko ohje kuitenkin tarkoittaa että raastetaan keittämätön peruna? Saattaa olla, mutta koska ohjeessa sanotaan että perunan voi survoa haarukalla, niin miten ihmeessä keittämättömän perunan survot? Suosittelen siis keittämistä. Itse tein näistä pyöryköitten sijaan litteitä pieniä pihvejä. Tuo lopun viittaus keittämiseen tarkoittaa tilannetta, että rasvaa ei ole saatavilla paistamista varten. Taikinasta tulee noin 15 litteää (keskikokoista) pihviä.

Kokkausprojekti osa 32

Kirja nro 8

Aili Lindström, 
Nuoren emännän keittiöopas, sivu 68;
(Helsinki 1947)

Italialainen salaatti

1 keitetty porkkana
½ kup keitettyjä herneitä
1 omena
1 suolakurkku
2 keit. perunaa
100 gr keit. lihaa tai kinkkua

Kasvikset ja liha leikataan ohuiksi suikaleiksi. Herneet jätetään kokonaisiksi. Kaikki sekoitetaan sekaisin haarukalla kulhossa.

Majoneesikastike:
1tl margariinia
1 rkl vehnäjauhoja
½ tl valmista sinappia
1 vajaa kup vettä
1 munankeltuainen
½ tl suolaa
½ tl sokeria
1 tl väkevää etikkaa
½ kup kermamaitoa (tai kermaa)

 Päälle kaadetaan Majoneesikastike, joka valmistetaan seuraavasti: margariini, jauhot ja sinappi kiehautetaan pienessä kattilassa, mutta ei ruskisteta. Vesi lisätään kylmänä joukkoon vähitellen ja hyvin hämmentäen. Kastike saa kiehahtaa ja hämmennetään sitten kylmäksi. Jäähtyneeseen kastikkeeseen lisätään munankeltuainen. Kastike maustetaan suolalla, sokerilla ja etikalla. Lopuksi lisätään joukkoon kermamaito (tai kerma). Kermatonta majoneesikastiketta voi säilyttää kylmässä paikassa, kun sen pinnalle painetaan voipaperi. Tarvittaessa se laimennetaan kermamaidolla tai kermalla.

Minulle ei ole koskaan tullut mieleen tehdä italiansalaattia itse! Hämmästyttävää kyllä, sillä jouluisin tekemäni perunasalaatti on oikea suksee! No, joitakin ihmetyksen hetkiä tämä resepti aiheutti, kun yritin muistella tuleeko italiansalaattiin tosiaan perunaa ja omenaa...? Joka tapauksessa tässä on 40-luvun versio aiheesta. Itse ainesluetteloon minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että herneet valitsin kaupan pakastealtaasta, suolakurkuksi valitsin nykyisin yleisen maustekurkun ja lihaksi palvilihaa. Menin oikein palvaamopuotiin, josta ostin palan "maalaispalvia", joka tuntui sopivan tähän paljon paremmin kuin kaupan valmiskinkkusuikaleet. Tosin mikään ei estä kokeilemasta niitä, jos palvaamoa ei ole lähettyvillä! Tai reseptissä sanatarkasti ehdotettua keitettyä lihaa.

Pilkoin kasvikset ja kinkun noin ½ x 2 cm kokoisiksi suikaleiksi. Muista, että ruuan makuun vaikuttaa yllättävän paljon se, miten pieneksi ainekset leikataan! (Itse olen tullut siihen tulokseen, että mitä teollisempi maku sen pienemmäksi silputtu ruoka ja mitä maalaisempi ja kotoisempi versio, sen kookkaammaksi leikattu silppu. Tosin liian kookas on huono! Joten on löydettävä oma linja!)

Yllätyin miten paljon tästä tuli salaattia! Keskikokoinen salaattikulho täyteen, eli sanoisinko noin 1½ litraa. Vaikka tämä oli herkullinen salaatti, kokeilisin ensi kerralla niin, että perunan sijalla olisi pieni määrä keitettyä spaghettia. Se olisi lähempänä sitä, miksi olemme tottuneet italiansalaattia ajattelemaan. Tämä salaatti oli kuin italiansalaatin ja perunasalaatin välimuoto. Mutta, kuten sanoin, maku oli kyllä oikein hyvä!

Majoneesikastike puolestaan kaipaa enemmän tuunaamista ensi kerralla. Ensinnäkin; en ymmärrä miten margariinia ja jauhoa ja sinappia voi kiehauttaa? Minulla kattilan pohjalle syntyi ärsyttävä kuiva paakku, jonka sain vasta nesteellä notkistumaan. Mitoista sen verran, että käytin maitoa ½ kahvikupillista (joka on aika epämääräinen mitta!) mutta ensi kerralla taidan käyttää kermaa noin 0,3 dl, sillä tästä "majoneesista" tuli niin luirua, että koko salaatti oli hukkua siihen! Minusta majoneesin pitää olla paksua ja kiinteää, eikä vetistä... en tosin tiedä mitä ohjeen viimeinen lause ""tarvittaessa se laimennetaan kermamaidolla..." tarkoittaa...? Oliko ennenvanhaan majoneesi paljon juoksevampaa ja ohuempaa rakenteeltaan, vai teinkö (itsekään sitä älyämättä) jonkun pahan virheen? Joka tapauksessa lappasin salaatin sekaan kolme ruokalusikallista kaupan majoneesia loppujen lopuksi. Olihan se ihan hyvää ilmankin, mutta häiritsevän epämajoneesimaista! Jos tahdot olla varma tuloksesta, käytä empimättä kaupan majoneesia! (Tai tee parempi majoneesi! Palaan itsekin tähän aiheeseen myöhemmin...)

Kaunista Kevätpäiväntasausta ja Palmusunnuntaita!

Taas on pääsiäinen käsillä. Ihmisten pääsiäisperinteet eroavat varmasti toisistaan enemmän kuin minkään muun juhlapyhän perinteet. Joillekin kirkko on hallitsevassa osassa. Jotkut paastoavat. Monet lapsiperheet koristavat kotinsa tipuilla, munilla, rairuoholla ja pajunkissoilla. Lapset käyvät trullittamassa (Itä-Suomessa eri viikolla kuin Länsi-Suomessa). Maalataan kauniita pääsiäismunia. Syödään pashaa ja mämmiä. Tai sitten ei juhlita mitenkään erikoisesti.

Lapsena minäkin pidin pääsiäisestä; erityisesti trullittamisesta parhaan ystäväni kanssa. Muistan vieläkin sen jännityksen kun menimme outoon taloon sisälle tai hämmennyksen ja ilon erilaisista palkkioista; appelsiineista, rahoista, limsapulloista, karamelleista...

Minun pääsiäisinnostukseni hiipui lähes kokonaan kun oma lapseni kasvoi isoksi. Enää meillä ei olla varauduttu trulleihin, ei koristella munia, eikä ripotella koristeita ympäri huoneistoa. Muutamaa viikkoa ennen pääsiäisen aikaa otan esiin keltaisen liinan. Siis heti kun joulukoristeet on tungettu takaisin kaappiin. Vähitellen liinalle asettuu muutama valkoinen kananmuotoinen tuikku, jotka lukitsen lasikuvun alle. Tipun muotoinen antiikkinen kermanekka, pari vanhaa munakuppia joissa on toisessa kukko-, toisessa kanakuvio. Pieni savinen käsityöläisen tekemä ikoni ja Willeroy&Bochin posliininen muffinssirasia, jonka huipulla istuu pupu. Vanhan radion päälle asettelen pari pientä (arviolta 1800-luvun) lammasta ja yhden kristallikaritsan. Tässä kaikki.

Se on aika vähän, jos vertaa satojen joulukoristeiden kokoelmaani! Pääsiäisenä emme myöskään syö mitenkään erityisesti. Joskus ostan pienen purkillisen mämmiä (koska suuressa määrin sitä ei vain saa alas!) tai joskus jopa pashaa (hyvin pienen purkillisen). Syömme suklaamunia, paitsi jos karkkilakko on saanut suklaan maistumaan mitäänsanomattomalta ja pahalta, kuten tänä vuonna, silloin niitä herkuttelee vain mieheni. Joten enemmän juhlin oikeastaan kevättä, kevätpäiväntasausta erityisesti tänään! 

Valoisaa ja kaunista kevättä toivotan näillä kuvilla kaikille lukijoillekin!!

Kokkausprojekti osa 31

Kirja nro 8

Aili Lindström, 
Nuoren emännän keittiöopas, sivu 56;
(Helsinki 1947)

Juustotangot

3 keitettyä perunaa
2 rkl voita tai margariinia
3 rkl raastettua juustoa
1 kup vehnäjauhoa

Keitetyt perunat kuoritaan ja survotaan haarukalla tai puunuijalla hienoksi. Perunan joukkoon lisätään voi ja juustoraaste, sekä jauhot. Taikinasta muodostetaan sormenpituisia tankoja, jotka asetetaan voidellulle pellille ja paistetaan uunissa kauniin ruskeiksi.

Tämä ohje oli totaalinen yllätys! Helppo ja nopea tehdä ja maku aivan koukuttavan hyvä!
Tosin muutamia yksityiskohtia reseptiin; juustoksi käy mikä tahansa kova juusto jota voi raastaa, esimerkiksi edam, jota itse käytin. Juuston määrä minulla oli kolme kukkuraista ruokalusikallista (koska ennen käytettiin isompia ruokalusikoita kuin mitä minulla on). Raastoin raastimen pienellä terällä, mutta isokin saattaa käydä. Pienestä raasteesta tulee parempi taikina. 1 kupillinen vehnäjauhoa tarkoittaa suunnilleen desiä. Perunat, joita käytin, olivat aika isoja, mutta keskikokoiset ovat varmasti parhaita. Asetin sormen kokoiset tangot leivinpaperille ritilän päälle ja väänsin lämmöt 175 asteeseen (kiertoilmauuni - vastaa tavallisessa uunissa siis lähes 200:aa). Aikaa en osaa sanoa (olisiko ollut 20 minuttia tai puoli tuntia?) mutta odotin että tangot ruskistuvat vähän. Riippuu siis uunista! Jätin tangot uuniin jälkilämpöön, jolloin ne litistyivät itsestään keskeltä. Se oli vain kosmeettinen haitta, sillä maku oli tosi mieluinen! En osaa verrata sitä oikein mihinkään - tämä täytyy vain kokea! Juustotankojen kanssa tarjosin porkkanalihapullia ja italiansalaattia (joiden reseptit tulossa seuraaviin postauksiin) ja mielestäni ateria oli todella hyvä kaiken kaikkiaan! Ai niin, tästä taikinasta tulee suunnilleen 24 ruokaisaa juustotankoa, joita voi syödä kahdestaan pari päivää. Halpa ja riittoisa ruoka siis!

Kevät!

Tänään ensimmäisen kerran haistoin sulavan maan tuoksun! Aurinko herätti suloisella paisteellaan ja kukkapenkissä oli jo pikkuruisia tulppaanin itusia! Innoissani lapioin kasan lunta heräävien kukkien päältä. Ihan vielä ei luonnossa ole näin keväistä kuin kuvissa, mutta kuvat on otettu suunnilleen tähän aikaan keväästä, vuosi sitten.

Kevät on kai uudistumisen aikaa? Minä uudistan parhaillaan nukkekotia! Tilasin juuri sekä Suomesta, USA:sta, että Englannista vähän uutta tuohon taloon; kauniin kiinalaiskoristeisen sermin, nuorisosängyn, tiskipöydän, pari lasiastiaa ja puhelinpöydän. Uskaltauduin nimittäin ensimmäistä kertaa tilaamaan ulkolaisesta nukkekotikaupasta! Jos kiinnostus herää, niin voin kommenttien mukaan linkittää johonkin postaukseen listan nukkekotikaupoista (ulkomaille). Useat hyväksyvät nykyään jo paypalin maksutavaksi. Ja valikoima on pökerryttävä! (Jopa ruumisarkun voi tilata nukketaloon!!)