Asuntonäyttömaniaa...

Olen jo yli 10 vuotta sitten ehdottanut ystävättärelle, että mitä jos ryhtyisimme harrastamaan asuntonäyttöjä? Sitten muutin pois ja asia jäi hieman leijumaan. Eilen kävin kuitenkin tyttäreni kanssa asuntonäytössä ja jokin naksahti!

Minähän siis olen ihminen, joka rakastaa selata myynnissä olevien asuntojen kuvia netistä ja lehdistä muutenkin. Ilman että olen tässä mitään muuttoa tekemässä. Voi olla, että selitys löytyy herkkyydestä ja sitä myötä hyvästä mielikuvituksesta, joka inspiroi valtaviin tarinoihin pään sisällä.

Eilinen asunto oli riman alitus. Vaikka olen itsekin asunut siellä sun täällä, hieman kulahtaneemmissakin kämpissä, joissa jääkaapinovi saattoi jäädä käteen ja tiskipöydän ovet retkottivat tai hiiri juoksi pitkin seinänvierustoja, kun illalla tuli kotiin ja laittoi valot päälle. Minua ei haittaa pienet kolhut tai asunnon vanha ikä; sehän onkin vain plussaa! Mutta joku raja on minullakin.

Asunnon on mielellään oltava hyvien kulkuyhteyksien päässä tai palvelujen on oltava fillaroinnin päässä. Tai sitten puolisolla on oltava auto. Omakotitalo hakkaa kaikki muut, mutta kerrostalokin voi olla jees, jos se on vanhassa hirsitalossa tai siinä on kiva huonejako ja viihtyisä piha, eikä se ole "lego" kuten tyttäreni nimittää elementtitaloja.

Plussaa kerrostalossa on erityisesti läpi-talon-asunto, parveke, paksut seinät, puulattiat ja sellainen kylppäri, ettei muovimaton alla väijy hirviöitä. Sauna olisi näköalaikkunalla parhautta! Ja kaikkein tärkeintä olisi rauhallinen ja turvallinen naapurusto! En kaipaa sitä naapuria, jolla oli ryyppyremmi asunnossaan alvariinsa ja jossa joku huusi kesken kaiken "laita se kirves pois!"

Eiliseen asuntoon palatakseni; Läpi talon asunto, kiva huonejako, yli 60 vuoden ikäinen talo, mukava piha ja naapurusto, bussipysäkki lähellä ja palvelut ulottuvilla ihan hyvin. Puulattiat, keittiössä lankavetimet, makkarissa leea-salvat, halpa vuokra ja neliöitä yli 50. Mutta yksi ainoa asia vesitti tämän kaiken ihanalta kuulostavan paikan. Kun joku on tupakoinut sisällä 25 vuotta. Sille ei vain voi mitään, mutta sen kämäsempää kämppää en ole kuunaan nähnyt... en ole varma auttaako otsonointi ja maalaaminenkaan. Sori, kiva olisi, mutta ei.