Kuvitelkaa tilanne, että isovanhempanne ja vanhempanne ovat jo kuolleet, eikä setiä ja tätejäkään juuri enää ole haastateltavana. Ja kuitenkin suurin toiveenne olisi päästä aikamatkalle tapaamaan menneitä sukupolvia. Ja sitten tapaatte yllättäen iäkkään sukulaisen, joka on viettänyt koko lapsuutensa isänne isovanhempien kanssa ja osaa kertoa lähes mitä vain 1930-luvun kylästä, jossa asui. Hän osaa kertoa millaisia nämä 1860-70-luvuilla syntyneet isän isovanhemmat olivat, osaa jopa kertoa mitä kukin sanoi jossakin tilanteessa. Sydäntä pakahduttavaa todella!
Sellaisissa sfääreissä olen tässä juuri tällä hetkellä. Haluan tavata tuon sukulaisen uudelleen ja laatia siihen mennessä täsmäkysymysten listan hänelle. Tämä on parasta ja kalleinta perintöä, mitä voin kuvitella! Mikään paraskaan sukututkija ei voi tällaisia asioita saada selville arkistoista tai asiakirjoista. Olen aivan pyörällä päästäni ja niin onnellinen! Ihan kuin olisin puhunut yhden välikäden kautta näiden 1800-luvun esivanhempieni kanssa. Siihen ei ole tarjoutunut tilaisuutta koskaan aikaisemmin. Isäni ei ollut heidän kanssaan paljon tekemisissä. Häneltä olen kuullut oikeastaan vain yhden lauseen kummankin isovanhemman sanomana. Se on aika vähän.
Ja nyt tuntuu kuin olisin saanut uuden tilaisuuden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti